torstai 15. joulukuuta 2011

Epjy @: Musti ja Mirri la 10.12.

Etelä-Pohjanmaan Jyrsijäyhdistys ry (EPJY) piti lauantaina 10. joulukuuta infopöytää Seinäjoen Megakeskuksen Mustissa ja Mirrissä. :) Olimme Salliksen kanssa kahdestaan rakentamassa infopistettä, joka oli pystyssä koko liikkeen aukioloajan eli klo: 10.00.-16.00. Ihmisiä riitti todella hyvin tuohon kuuteen tuntiin, esitteitä meni ihan kivasti ja pöytä oli kuulemma todella mielenkiintoisen näköinen. Toin mukanani näytille kaksi gerbiilikasvattini Starban ja Maisun sekä Furminaattori aka "Furmis" kanin.

Pöytää ja ennen kaikkea eläimiä kävi ihastelemassa ihmisiä ihan vauvasta vaariin. Nuoret esittivät todella paljon hyviä kysymyksiä, joihin sitten yritin parhaani mukaan vastailla. Oli todella hienoa saada ihan toisilleen tuntemattomat ihmiset kokoontumaan yhden pienen pöydän ja koirahäkin(jossa kani jaloitteli turvassa koirilta) ääreen keskustelemaan kaneista ja jyrsijöistä! Todella paljon keskustelua herätti eläinsuojeluasiat, lemmikkien oikeanlainen hoito, monipuolisen ravinnon tarjoaminen sekä pieneläinten luottamuksen luominen.

Jälkimmäistä päästiin ihan kokeilemaan gerbiilien avulla. Ensin kysyin, että millä tavoin lähtisitte ottamaan gerbiiliä terraariosta? Monella tuli ensin mieleen "pyydystäminen", mutta sitten eräs poika totesi, että on kuullut jostain, ettei mitään pikkueläintä saisi tarrata ylhäältä päin kiinni. Seuraava kysymykseni oli, että miksi näin? Silloin alkoi monella raksuttaa ajatukset ja pari nuorta ihan huudahti, että lintu! Sehän se on, niin tietysti! Ei ihme, että ne pelkäävät, sillä kyllähän ihmisen käsikin jo näyttää äkkiseltään linnun jalalta(tässä kohtaa porukan pienimmät alkoivat verrata kenellä on hirmuisimmat kotkan raatelukynnet sormien päissään. ;D). Eräs heitti ajatuksen, että gerbiilin voisi nostaa vessapaperirullalla. Tätä saivat kaikki halukkaat kokeilla ja sitten näytin kaikille vielä, miten gerbiili otetaan terraariosta asettamalla kädet kupiksi. Moni oli todella ihmeissään siitä, miten gerbiili nousi ihan itse kämmenelle ja pysyi siinä vielä kättä nostettaessakin.

Pääsimme vihdoin testaamaan miten pienen lemmikkijyrsijän luottamusta ansaitaan! Asetimme rauhallisen gerbiilin varovasti pöydälle(kaikki olivat toisella puolen pöytää ja pöydän päädyssä kiinni, jottei gerbiilillä ole pakoreittiä lattialle tms) ja annoin pöydän vastakkaisella puolella olevalle tytölle auringonkukan siemenen. Neuvoin tyttöä antamaan ensin käden pöydälle, jotta gerbiili voi tulla kaikessa rauhassa haistelemaan kättä, sillä tämä on gerbiilin tapa tutustua uuteen ihmiseen. Gerbiili otti hieman takapakkia haistaessaan vieraan ihmisen, mutta pian vei uteliaisuus voiton ja sitä uskallettiin jo nousta kämmen selän päälle seisoskelemaan. Seuraavana oli vuorossa herkkupalan antaminen. Gerbiili nuuhki ilmaa ja pian se jo paikansi, että herkku on tytön nyrkissä piilossa. Nopeasti gerbiili nappasi herkkupalan kädestä ja puikkelehti minun luo sujahtaen hupparini taskuun. Tämän jälkeen näytin vielä miten pientä jyrsijää tulisi käsitellä ja käännellä. Miten tassuille voi antaa varovasti "käsipäivää", jonka avulla eläin totutetaan kynsien leikkuuseen ja miten katsotaan hampaat.

Päivä meni yllättävänkin nopeasti, mutta olihan se ehtinyt jo verottaa meidän kaikkien voimia. Kani nukkui miltei puoli tuntia sylissäni viimeisen aukiolo tunnin pyörähtäessä käyntiin ja gerbiilit vetäytyivät päikkäreille, kun väki liikkeessä väheni. Saimme onneksi kamat pakattua autoon ja liikkeen järkevään aikaan kiinni. Suuret kiitokset Mustin ja Mirrin mukavalle henkilökunnalle, Sallikselle, kaikille pöydässä pyörähtäneille sekä erityisen reippaille eläimille. :)
Hauskaa oli joten otetaan vaan joskus uusiksi! Talvisin terveisin: Marica.

Epjyn Infopöytä


 Kani yritti kovasti kurkkia mitä pöydän toisella puolella tapahtuu..


Mustin ja Mirrin oma tuotepöytä. 


Pöydän yleisilmettä.


Pöydän antimia. 

Myynnissä olleita Rodentian irtonumeroita. Nämä ovat myöskin Epjyn näyttelyissä ostettavissa hintaan 4€/kpl! 


Kani- ja jyrsijäaiheiset avaimenperät sekä miniruusukkeet tekstein; "Älä koske", "Äitin kulta", "Syötävän söpö", "Tassun alla" ja "Pieni, mutta pippurinen"


Kuten kuvista saattoi jo päätellä, kani viihtyi parhaiten pienessä Curverin laatikossa. Aika moni kävi sitä päivän mittaan silittelemässä ja säälimässä kovaan ääneen, kun nyt tuollaiseen lootaan on "joutunut". ;) 
            

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Vanhoja tuttavia ja uusia totutuksia

Ette arvaa montako kertaa meinasin kirjoittaa otsikoksi "Uusia tuttavia ja vanhoja totutuksia". :D Hehhee. Ihan miten vain, molemmat kyllä sinänsä pitävät paikkaansa. Uusia tuttavia on näillä näkymin tiedossa ensi vuonna gerbiili puolella. ;) Sitten yhtenä päivänä sain sähköpostia Tanskasta. Voisi sanoa, että "Blue-verkostoon" on liittymässä uusi hyvin innostava ja kiinnostava persoona, johon olisi ilo päästä tutustumaan. :) 
Vanhoja totutuksia on ollut peräti yksi, joten otsikko hieman hämää. Eräät gerbiilisiskokset pääsivät asumaan muutaman päivän totutuksen jälkeen takaisin yhteen, kun toisen ostaja ei koskaan ilmestynytkään hakemaan neitiä kotiin. Neidin(4kk) pääsyä takaisin omaan laumaan hankaloitti oma emo, joka hyppi ja yritti astua ja alistaa pientä niin vimmatusti, että ei sitä pelon sekaista kiljumista jaksanut kuunnella kukaan. Parempi kuitenkin tällainen asettelu (2 & 2), koska siskoilla tuo laumajärjestys oli kerralla selvä ja emo saa jatkaa elämää vanhan kämppiksensä kanssa.

   Sitten näihin vanhoihin tuttaviin! E -poikueen poikakaksikko Euphoria ja Eye of the Tiger eli tuttavallisemmin Hyrre ja Herbert saapuivat Tampereelta pienelle visiitille. <3 Pojat olivat kasvaneet aivan valtavasti ja olivat muutenkin kaikin puolin todella hyvässä kunnossa. Oli hauska nähdä miten boksissa oli heti vastassa kaksi hyvin iloista ja energistä poikaa. Kyllä oli karvapalloilla paljon ihmeteltävää, kun tulla tupsahtivat meille. Hajuja oli aivan valtavasti ja tutkittavaa olisi piisannut vaikka kuinka! Herbun piti hieman kokeilla tomeraa ja rytmikästä 'kiimarummutusta', josko sitä joku neitokainen vaikka saattaisi jostain nurkasta vastailla. ;)
Miksi pojat sitten tulivat meille? Mulla on ollut jo jonkin aikaa myynnissä H -poikueesta yksi black uros. Useasti sitä on kyselty, mutta koskaan ei ole kukaan varausta siitä lähtenyt tekemään. Nyt kuitenkin koitti vihdoinkin semmoinen päivä, että oli aika saada Tampereen pojille yksi uusi kämppis ja se jos mikä sopi meidän tummalle poitsulle. Nimeltään herra on Hotales ajalehtaa eli "Hercule". Molemmat nimet ovat hyvin hauskoja ja kuvaavia. :D Virallinen nimi kertoo hyvin luonteesta, mikä pojalla oli pikkuisena ja kutsumanimi juontaa juurensa siitä, että kun perhe sai pojat takaisin ja näki pojan livenä ensimmäistä kertaa, se näytti ihan yhtä mustalta kuin Hercule Poirotin viikset.

Uusi totutuksemme kesti noin puolitoista viikkoa. Pojat olivat verkon kera puolin ja toisin liki viikon ja loppuaikana otettiin selville laumaan johtajuudesta. Hyvin nopeasti Herbert pisti Herculeen ruotuun. Oli se hupaisa näky, kun Hyrre kokosi pesää, pesi molempia kämppiksiä vuoron perään ja hääräsi kaikkialla ihan kuin se olisi halunnut sanoa:"Me ollaan kaikki yhtä suurta perhettä! Älkää jaksako enää vääntää." Hercule oli kovin kokeileva Herbua kohtaan ja mietinkin, että kuinka pitkä pinna noin isolla uroksella voi oikeasti olla tai kuinka tyhmänrohkeaksi pienempi Hercule oikein heittäytyykään?! En nyt voi tässä yhteydessä sanoa, että "lihavat on lepposii", koska Herbu ei sitä ole, mutta sanotaanko sitten, että isokokoiset on lepposii. Sen pinna oli jotain aivan käsittämätöntä! Tuli ihan mieleen poikien isänisä(ja btw sama eläin on Herculeen emänisä. Serkkupojat siis kyseessä. ;)), joka antoi nuoremman viedä ruuat suusta ja käyttää kynnysmattona ja tyynynä aina kun toinen vain tahtoi. Herbu sieti jopa tuuppimista isottelevalta urokselta. Onneksi Hercule nieli tappionsa ja alistui viisaasti isommalle, koska itse en henk.koht haluaisi ikinä päästä näkemään millaista jälkeä iso uros saisi aikaan suuttuessaan kunnolla, tuskinpa siis Herculekaan fiksuna poikana halusi. :)

Poikien lähdettyä takaisin kotiinsa, sain totutushäkin taas vapaaksi ja eikun vaan uudet "pullat uuniin", sillä uusia pareja(pliis! kiimoja tänne kiitos, ettei tarvitse verkottaa terroja!) ja uudellen koottuja laumoja on tiedossa useita. Vähän jännään mitä noiden naaraiden poikueista ja ennen kaikkea naarasparien yhteiselämästä on tullakseen. Tässä vielä kuva pojista. Kuva on otettu varhain aamulla, joten sallittakoon poikien naamoilta paistava väsymys. ;) Pojilla on ollut tuolloin ensimmäinen yhteinen yö laumana takana, vaikkakin pojat nukkuivat jo toisena yönä verkolla vieretysten.        

maanantai 12. joulukuuta 2011

Uusi potilas

Tulin myöhemmin jutelleeksi yhden tutun eläinlääkärin kanssa ja pohdimme pitkään mahdollisia syitä viime aikojen tapahtumille. Fiiaa ja Töpsyä ei yhdistänyt mikään muu kuin, että ne olivat miltei saman ikäiset. Taudille oli ominaista se, että se vaikutti hyvin ankaralta hengitystieinfektiolta, mutta etenemistahti oli jotain aivan käsittämätöntä. Eläimet yskivät, hengitystiet rohisivat ja vaikuttivat olevan tukossa. Pilaantunut heinä ei tullut kuuloonkaan, sillä sitä söivät muutkin marsut, mutta Fiia ei ollut saanut heinää ollenkaan. Ruokavalio ja kaikki elinolo suhteetkin poikkeavat toisistaan. Vetoa ei ole ollut, marsut eivät asu lattianrajassa vaan noin reilu 60cm korkealla ja Fiia sitäkin korkeammalla eli noin puolessa välissä koko huonetta keskihyllyllä. Molempien vitamiinien ja hivenainetarpeetkin on huomioitu aina ja näin. Eläinlääkäri käski tarkistaa kaikki eläimet useampaan kertaan päivässä, jotta apu ehtisi ajoissa, jos jotain vielä ilmenisi. Mulle jätettiin antibioottikuuri resepti vähän niin kuin 'hätävaraksi' apteekkiin, jotta pääsisin heti hakemaan sen, jos joku alkaa oireilla.

Aloin pienessä pääkopassani jo kauhistella ajatusta, että olisinko mahdollisesti kantanut mukanani sairaalasta jonkin sairaalabakteerin, joka nyt kaataa sitten meillä porukkaa oikein uhalla. Tapaukset kuitenkin selvästi liittyvät toisiinsa. Kaikki, jotka minut paremmin tuntee, tietävät, että olen ihan hirveän tarkka käsien pesusta ja pesen niitä jopa siinä välissä, kun alan käsittelemään ensimmäisen jälkeen toista eläintä. Ihan arjessakin olen todella tarkka tästä ja saatan huomautella aika ikävästikin, jos joku yskii miten sattuu ja näin.. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan. :) Aloin tosiaan pähkäillä, että olen viimeisen kuukauden aikana käynyt miltei joka viikko sairaalassa, ehkä useammankin kerran ja siellä jos missä oli paljon influenssa potilaita niiskuttamassa ja röhimässä keuhkojaan pihalle. Tuntuu kyllä niin pahalta ajatella, jos se ehkä olinkin minä, joka tämän tilanteen laukaisi.

Noh, ei siinä mitään kaikki näytti menevän hyvin, kunnes tajusin yhtenä aamuna, että hamsteri ei juossut viime yönä ollenkaan juoksupyörässään. Niin hassulta kuin se kuulostaakaan, niin pidin tätä hyvin outona, koska meidän hamsu kerta kaikkiaan vain juoksee joka yö ja paljon ja totta kai minä herkkäunisena kuulen sen useimmiten ja siitä juoksupyörän vaimeasta äänestä tiedän, että kaikki on hyvin ja voin vihdoin sulkea silmäni.

Nousin varhain aamulla jo ennen töihin lähtöä(oisko ollu aamu viiden ja kuuden välillä?) katsomaan hamsteria ja kas kummaa! Näen hamsterin, jolla vasen silmä rähmii hyvin pahasti, hengitys on katkonaista ja rohisevaa. Eläimen kynnet olivat kasvaneet ja keho oli todella kuuma! Pitkä karvapeite oli aivan litkussa hiestä ja hamsu oli selvästi hieman laihtunut. Ei voisi uskoa, että vuorokausi takaperin nähty hamsteri oli tismalleen sama eläin! Ei kun vaan äkkiä hakemaan apteekista Ditrimiä ja annostelemaan sitä hamsterille. Apteekissa olin ihan kuin toisen asialla. Ajatukset mylläsivät oikein kunnolla pääkopassa. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että apteekkari alkoi puhutella mua kuin jotain hullua kyseenalaistaen mun "kallista" antibioottihankintaa hamsterille, jonka arvo on noin 20€.

Päivä oli totaalisesti pilalla. Se ei riittänyt, että olin sekaisin huolesta ja maalailin kauhukuvia joukkokuolemista mielessäni(miten edes voisin mennä kotiin, jos siellä on taas vastassa eloton ruho tai mitä jos tauti iskee meidän huonon vastustuskyvyn omaaviin vanhuksiin tai poikasiin, jotka ovat hätinä ehtineet luovutusikään?), vaan sitten tulen vielä tällä tavoin loukatuksi. Pakko sanoa, että eniten mua auttoivat ystävien laittamat kommentit ja keskustelut kasvotusten. Tuli taas illalla sellainen "taistelun vimma" päälle, jaksoin taas hymyillä ja sain olla varma, etten ole yksin eläinharrastukseni kanssa. Tiesin, että nyt olen kaikkeni antanut ja jos tämä ei riitä, sen on sitten oltava niin.

Ajelin ja saksin kauhistuneelta hamsterilta turkin pois ja tarkkailin samalla ihoa, jossa ei onneksi ollut tapahtunut muutoksia. Heitin kaikki purut pois ja porstasin oikein kunnolla koko asumuksen. Hamsun petivällyt lensi roskiin ja tilalle laitettiin tuplasti enemmän. Kynnet leikattiin hamsun ankarasta kiroilusta huolimatta, silmä putsattiin säännöllisesti ja antibioottia annettiin kahdesti päivässä. Hamsu sai ruuan suoraan pesään ja lisäksi juotinkin sitä varmuuden vuoksi itse. Tämän operaation jälkeen meni muutama päivä ja hamsterissa alkoi taas elämän ilo kukoistaa. :) Olin sanoin kuvailemattoman onnellinen. Kaiken tämän surun keskellä oli sittenkin taas valoa tunnelin päässä. Nyt on kulunut miltei kaksi viikkoa siitä, kun hamsteri sairastui ja reilu viikko siitä, kun se on ollut terveenä. Taudille ei löydetty syytä, mutta se tiedetään, että se eteni vuorokauden sisällä todella nopeasti, taudin itäminen kesti muutaman vuorokauden ja eläinten ei tarvinnut olla missään yhteydessä keskenään. Fiiaa ja Töpseliä on yhä kova ikävä. Siitä on nyt reilu kaksi viikkoa, kun kävin hautaamassa ne. On se vaan niin epätodellista. Tekisi mieli itkeä, mutta jostain syystä itku ei ole tullakseen. Olen aika patouttaja tyyppinen, mutta nyt on lupa surea, olen antanut sen luvan itselleni, mutta siltikin.. Ei, se ei nyt vain jostain syystä tule kuuloonkaan. Tätä mieltä ovat siis kyynelkanavani, en minä itse. :)

Nukkukaa rauhassa pikkuiset

Ei tullut ihan semmoinen joulu kuin odotin. En olisi uskonut, että jouduin kahdelle rakkaalle jättämään hyvästit ja viettämään joulua ilman heitä. Tällä hetkellä tuntuu todella pahalta katsoa ottamiani valokuvia, joten siksi en niitä tännekään laita. Tuntuu hassulta, että olin ostanut molemmille jo joululahjat ja nyt ei olekaan sitten mahdollisuutta antaa niitä ja tälleen. Varsinkin aamuisin sitä tuppaa unohtamaan ettei olohuoneessa olekaan enää vastassa näitä kahta ja sitä tavallaan jää kelaamaan, että mitä oikein tapahtui tuon kamalan viikon aikana. Kaikki tapahtui niin äkkiä, että sitä on vieläkin ihan lamaantunut.

Tosiaan, oma kasvattini Canis Lupus Filia "Fiia" nukkui pois marraskuun lopulla. Fiia oli C-poikueesta, Tumpin ja Hertan tytär. Nyt koko gerbiiliperheestä onkin enää jäljellä kotona asuvat emo Hertta(3v.) ja sisko Julia(n. 2v). Fiian virallinen nimi tarkoittaa suden tytärtä. Neiti oli pienenä hyvinkin pitkä naamainen, tasaisen harmaa ja toi ulkonäöllisesti mieleen suden. Nimi ei siis mitenkään viittaa isäpappaan. Fiian äkillinen poismeno on monella tapaa hyvin raskas ajatus, sillä se oli ensinäkin minulle hyvin rakas otus, mutta kaiken kukkuraksi se saattoi myös olla kantavana. Fiia on asunut Staminan kanssa jo jonkin aikaa ja pientä pyöristymistä oli jo havaittavissa. Puistattaa ajatus, että siinä saattoi mennä myös usean muunkin henki samalla ja harmillista on, ettei tästä yhdistelmästä ehditty saada jälkeläisiä. Staminalla vielä toki riittää aikaa saada jälkikasvua meillä(tosin kukas se naaras vaihtoehto B nyt sitten olisi?) ja Fiia ehti jättää tähän maailmaan reilu puoli vuotta sitten kuusi hienoa jälkeläistä Stressin kanssa, joista sitten kotona majaileekin kaksi urosta.

Toinen paremmille apilaniityille lähtijä oli Snoop's Töpseli. Tätä tuntuu olevan vielä vaikeampaa käsittää. Aamulla onkin neljän marsun sijasta vastassa vain kolme. Rakas Töpsy nukkui 1.joulukuuta yötä vasten pois. Mikä ikinä sillä olikaan se eteni todella nopeasti. Hautasimme molemmat eläimet tuttuun tapaan mökille, mutta silti tuntuu käsittämättömältä. Tuntuu kuin olisi haudannut rakkaan marsun sijasta jonkin pehmolelun ja se kuopan kaivuu.. Voi hyvää päivää, kun tuuli, oli pimeää ja satoi räntää. Osuin juuriin ja peruskallioon ties kuinka monta kertaa ennenkö sopiva paikka löytyi. Siinä samalla jännäsin koko ajan, etten kai osu jo jonkin muun edesmenneen elukan hautaan.

Nuoren lemmikin menettäminen on yleensä kauheaa siksi, kun tietää, että eläimellä olisi voinut olla vielä useita vuosia tai tai tyyliin puolet elämästä vielä elettävänä. Mun nimenomaan ei saisi pähkäillä tämmöisiä ittekseni, sillä se ei auta ketään ja tuo vaan lisää pahaa mieltä.
Tätä kirjoittaessani on todella hankalaa pukea tunteita sanoiksi ja saattaa vaikuttaa siltä, että siellä se vain miettii mitä jälkeläisiä vainajasta olisi mahdollisesti voinut saada. Ei, ei se näinkään ole. Onhan se harmittavaa ja tällä hetkellä tuntuu, että se on ainoa asia, jonka osaan tai pikemminkin pystyn kirjoittamaan, mutta todellisuudessa en halua edes ajatella poikasia nytten. Nyt sitä ihminen vain miettii ja suree. Onneksi en ole yksin. Kiitos siitä <3


        

torstai 3. marraskuuta 2011

Aarrearkkuja

Rahan meno tässä taannoisessa Lapuan Halloween näyttelyssä oli jotain aivan kaameeta.. Itsellä paloi yli 100e! Nyt on ainakin kaikkien elukoiden ruokavarastot täynnä pitkäksi aikaa ja kaksi uutta terraa odottamassa hyllyyn pääsyä. Tulin sitten ostaneeksi kaksi "aarrearkku" akvaa, vaikka tähän asti olen aina taistellut näitä kultareunuksisia kammotuksia vastaan.
Viikko ennen näyttelyä huomasin netissä erään mielenkiintoisen akvaario myynti-ilmoituksen ja teinkin niistä varauksen heti! 70cm pitkät, liki 40cm korkeat ja leveydeltään juuri sopivat meikäläisen gerbolan hyllyyn. Kultaiset reunukset annoin siinä kohtaa anteeksi, kun huomasin miten hyvin akvoja oli pidetty. Akvat pistävät massiivisuudellaan ja poikkeavalla värillään(muut terrat ja akvat ovat hopeisia + 1x musta väliaikaisesti) heti silmään, mutta eipä tuo nyt haittaa, maalaa sitten, kun alkaa liikaa silmiä särkemään. ;) Akvoissa oli muuten siniset taustapaperit kiinni, joihin tykästyin oikein kunnolla. Ennen pidin niitäkin typerinä ja muistan kuinka pari vuotta sitten niitä revittiin ja rapsuteltiin irti aivan paiseessa.. Mikähän mua oikein vaivaa? Ei pidä koskaan sanoa, ettei koskaan. :D

Kuvan otto hetkellä akva on miltei kokonaan sisustamatta ja purua on vähän.

Afro(kuvassa) oli suorastaan onnensa kukkuloilla koko loppuillan. :) Se sinkoili kuin raketti pitkin uutta asuntoa ja sukelteli puruihin minkä kerkesi. Zervo kämppis piilotteli mökissä ensimmäiset 20min(kurkisteli kuitenkin jatkuvasti ovi aukosta. ;) Meidän "neiti pieni & huomaamaton" <3), jonka jälkeen se uskaltautui ensimmäiselle tutkimusreissulleen. Pahvien, puuvirikkeiden, purun, pesävärkkien ynnä muiden jälkeen meno hieman rauhoittui Zervon osalta ja se alkoi rauhallisesti rakentamaan mökkiin pesää. Afro jaksoi riehua muutaman tunnin, jonka jälkeen se käpertyi pikkuisen Zervon ympärille nukkumaan. :)

maanantai 31. lokakuuta 2011

Halloween näyttelyt

Etelä-Pohjanmaan Jyrsijäyhdistys "Epjy" järjesti 22. lokakuuta Lapualla Halloween näyttelyt. Näyttelyssä oli viralliset luokat gerbiileille, hiirille ja rotille sekä pet luokat kaikille muille lajeille lukuunottamatta marsuja(näyttelylakko marsujen turvallisuuden vuoksi on vielä voimassa). Hännällisten otusten(g, h & r) petit olivat pisteelliset kuten myös rotille järjestetty agilitykisa.

Päivä oli kaiken kaikkiaan aivan älyttömän kiireinen ja tuntui, että itse järjestäjien(minun mukaanlukien) tuli revetä kymmeneen paikkaan yhtä aikaa. Onneksi innokkaita työntekijöitä oli ilmoittautunut ennakkoon hallituslaisten avuksi jelppimään eri kani- ja jyrsijäpöydille. Hamsterit ja kanit arvosteltiin alakerran näyttämöllä, rotat salin pääovien läheisyydessä, gerbiilit vastakkaisella puolen ikkunoiden edessä ja hiiret yläkerran aulassa. Osan päivästä toimin assarina ja lopun aikaa hoidin kaikkea, mitä eteen tuli. Kieltämättä tuli hieman hiki, kun koko päivän sai juosta saappaat jalassa ja noitahattu päässä. :D

Itsellä oli näyttelyssä mukana kaikki "kynnykselle kykenevät" kymmenen gerbiiliä. Ainoastaan blue nuoriso(4 vrk liian nuoria osallistumaan! Arvatkaa ottiko päähän?), Xuu mummeli, mahdollisesti tiineet Fiia ja Dere sekä sijoitustytöt Starba ja Maisu jäivät päivystämään kotikoloa meidän muiden poissaollessa. Kymmenen oman elukan plus muutaman kasvatin valmistelu näyttelyyn oli aivan hirvittävää.. Vaikka kyseinen viikko oli itsenäisenopiskelun viikko, ei se ollut yhtään sen helpompi kuin tavallinenkaan viikko. Kiirettä piti, mutta onneksi kaikki saatiin sentään sellaiseen kuosiin, että kehtasi viedä näytille.

Kaikki eivät siltikään säästyneet niin hyvässä kunnossa pöydälle asti. Afro oli merkkaillut Zervon puhtaan turkin aivan pilalle sinä 2h aikana, mitä ne olivat olleet kuljetusboksissa uusissa puruissa. Zervon turkki oli tasaisen ruskea eikä harmaa.. Kyllä hävetti ja sapetti. Huomasin itsekin turkin kunnon vasta siinä kohtaa, kun kävelin sattumalta tuomaripöydän ohi.
Haitekki pisti myös yllättämään.. Poika nimittäin päätti purra ja oikein kunnolla! :O Olin aivan sanaton, poika ei ole ikinä edes yrittänyt purra saatika näpsinyt. Reppanaa stressasi koko näyttelytilanne ihan hirveästi, joten lähetin sen ensimmäisen tavarasatsin mukana takaisin paluumatkalle kotiin. Parempi näin, sillä kuitenkin ajatellaan itse eläimen parasta. Ei näyttelyssä ole mukavaa olla, jos tilanne on rauhaton, ahdistava ja stressaava. Parempi onni sitten ensi kerralla.

Epäonni meidän kohdalla ei päättynyt vielä tähänkään. Mooni palasi tuomaripöydältä häntämutka kommentin kera.. wtf? Olin jälleen sanaton, miten ihmeessä? Poitsu on tänä aamuna 3h sitten tarkastettu pienintäkin karvaa myöten ja silloin kaikki oli kunnossa. Menin katsomaan Moonia ja todentotta! Hännän kärjessä tuntui ihan selvä mutka! Mooni on kuitenkin jo 2 -vuotias ja tähän mennessä hännässä ei ole ollut mitään eikä suvussa tavata häntäongelmia. Kauan aikaa tarkasteltuamme häntää tulimme näyttelypaikalla siihen tulokseen, että häntä on varmastikin rusentunut jossain tämän 3h aikana boksin ja kannen väliin. Todella harmittavaa.. Näyttelyt ovat nyt sitten Moonin osalta tällä erää loppu. Onneksi itse eläin on kunnossa eikä arista vääntynyttä häntäänsä. Rakas muumipeikko sai tuona iltana kaikki sympatiat koko perheeltä <3 Ainakin isot pojat saavat nyt vihdoinkin kaikessa rauhassa viettää näyttelytöntä eläkettään.

Mietin näiden kolmen kömmähdyksen jälkeen, että jos tämä näyttely näin paljon multa ottaa, niin kyllä sen täytyy jotain antaakin ja kas kummaa! Kasvattini Love's a Loaded Gun "Doora" oli LKV1, Paras baby ja sai Kuman. Kasvattini Game of chance "Onni" oli yksivärisissä LKV3 ja oma kusipukkini Afrodite LKV4. Päivän suurimman yllärin toi oma kasvattini Havu <3 Havukka-ahon ajattelija oli PYU, LKV1, ROP4 ja sai ensimmäisen SERTinsä! Olen sanaton.. taas ja vieläkin. ;) Onnittelut kaikille mahtavista suorituksista! Eläinten taso oli yleisesti ihan hirvittävän kova, joten saadaan todellakin olla ylpeitä näistä tuloksista. :) 

Päivän päätteeksi olin nilkkamustana(pöytä putosi portaissa päälle), hyvin väsynyt, mutta silti niin onnellinen. Kotiin oli ihana tulla 13h:n mittaiseksi venähtäneen päivän jälkeen. Tuona aikana tuli tavattua niin paljon tuttuja, että en pidä enää ollenkaan pahana sitä, että joudun viettämään seuraavat pari päivää neljän seinän sisällä harjoitteluraporttia väsäillen. Tuttavakiintiö tuli täyteen(ainakin hetkeksi aikaa), hehhee. :DD

Meitä vastassa oli heti kaksi nälkäistä pikkuviikaria. :3

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Unelmien Vävypoika Stressi

video 
"Mä en ikinä voisi pitää gerbiiliä, koska mä stressaannun aivan sanoin kuvailemattoman paljon siitä jatkuvasta nurkkien rapaamisesta ja kaivelusta." - Hanna

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Eläinten viikko!

"Tassunjälkiä perseessä. Lisää tämä statukseesi, jos luonasi loisii kiittämättömiä elukoita, jotka vievät aikasi, rahasi ja hermosi. Kaikesta tästä huolimatta nuo pienet perkeleet valaisevat päiviäsi ja tulevat jatkossakin rapaamaan housusi ja karvaamaan nurkkiasi."
Totta vai tarua? ;) Hehhee.. Sain kyllä hyvät naurut tuosta. Pitää kyllä niin paikkaansa meillä. Välistä meinaa mennä hermot, mutta hetkeäkään en antaisi pois. <3 Eläinten viikko tosiaan oli ja meni. Itsellä on koko viikko ollut niin kiirettä, että en ole paljoakaan ehtinyt panostaa. Nyt jälkikäteen harmittaa ihan hirveästi.. Olisihan sitä hyvin voinut mennä esim. jonnekin ala-asteelle luennoimaan pikkujyrsijöistä jne, mutta aika.. voi kumpa sitä olisikin ollut enemmän. Lehdissä on kyllä ollut tällä viikolla todella mukavasti juttuja liittyen pikkujyrsijöihin. Minä totta kai intopinkeänä niitä sitten leikkasin ja skannailin talteen minkä kerkesin. :D 
Tämä viikko on tullut keskityttyä pitkälti töissä käymiseen ja 30 sivuisten harjoitustöiden työstöön. Ihan hirvittävää rampata joka toinen päivä kirjastoissa ympäri lakeuksia metsästäen lähdemateriaalia. Hankintatoimen työni kariutui jo kerran ja piti aloittaa täysin uusi työ uudella aiheella. Enää on kolme päivää aikaa palautukseen ja sitten pitäisi olla myös valmis esittämään työ koko luokalle. *paniikki paniikki* Ei suinkaan.. Pois se minusta! Munhan piti aloittaa stressittömämpi elämän tyyli kesän jälkeen! :) Mutta saas nähdä.. Tänään tosiaan sain muutaman hassun sivun valmiiksi, kun alkoi ketuttamaan oikein kunnolla. Päätin siinä sitten lähteä pyöräilemään(josko se päänsärky ja väsymys antaisi periksi), jonka jälkeen keksin jostain tuntemattomasta syystä lähteä kaupoille ja kuinka ollakaan.. Huomaan kellon olevan kahdeksan ja olen 80e köyhempi. Eikun vaan äkkiä kotia syömään ja siivoamaan marsujen häkkejä. :D
Tulin ostaneeksi paljon kaikenlaista oikeasti tarpeellista; hiusvärin (punaisen totta kai!),kumihanskoja, jätesäkkejä, Buklee maton(violetin! voi kuinka kauan olenkaan tätä hinkunut!), ison kasan erilaisia Polku sarjan lankoja, uusimman Hopeanuoli pokkarin, luomivärisetin, uuden kajaalin, huonekasville lannoitepuikkoja, siniset leggarit, hiusharjan, banaanisuklaata (<3), lämpöiset Thinsulaten lapaset sekä elukoille herkkuja eläinten viikon kunniaksi. :) Oikein kunnon hemmottelureissu! Tuli kyllä tarpeeseen eikä kaduta yhtään. Kerrankin voin sanoa, että näitä oikeesti tarvitsin. Vältyin jopa heräteostoksilta. Yksi nuori traakkipuu mua jäi kaupan hyllylle vaivaamaan, mutta katsoo sen hankintaa sitten myöhemmin, kun sellaiselle on enemmän tilaa. ;)
Tosiaan, elukoille satuin löytämään Prestigen ale tuotteita. Pähkinä cocktailissa oli kaksi päivää päiväystä jäljellä, juusto "snakseissa" viikko ja lopuissa reilut pari viikkoa. Cocktailin jaoin hetki sitten terroihin ja voi sitä riemua! Gerbiilit ja hamsteri pistelivät herkut naamaansa erittäin hyvällä ruokahalulla. Tuskinpa missään terrassa enää on muruakaan jäljellä, niin hyvin näyttivät kaikki nuolevan näppiensä välit. :D Juustonaksut ovat olleet aina meillä suuressa suosiossa. Näitä ei ole hetkeen tullut ostettua, kun niitä myivät vain harvat liikkeet ja joskus niiden hinnat heittelevät todella laidasta laitaan riippuen ostopaikasta. Tämä päivä kyllä vedettiin oikein kunnolla ranttaliksi ruokavalion suhteen, heh. Koko ilta mennyt herkutellessa niin ihmisillä kuin eläimilläkin. :) 
 

perjantai 30. syyskuuta 2011

Pientä nikkarointia

Huomenna on töiden ja koulujuttujen jälkeen hyvää aikaa alkaa nikkaroimaan. Nyt kun Börje, Havu, Haitekki ja Stamina ovat huomisen päivän Himangan näyttelyssä, voin hyvin rakennella rauhassa pariin terraan väliverkot ja kiinnittää useampaan terraan uunitettuja oksia kiipeilemistä ja tähystelyä varten. Voin vain kuvitella, miten väsyneitä pojat ovat huomen illalla. Ovatpa ainakin terrat puhtaina ja varustettuina uusilla virikkeillä, kun tulevat takaisin kotiin. :) 
 

Vähän kyllä jännittää, että mitä niistä huomenna mahdetaan sanoa. Piti läärätä ja pusutella pojat oikein kunnolla läpi ennenkö pakkasin ne kuljetusbokseihin. Vähän haikeaa, kun ei itse pääse mukaan näyttelyihin.. Olisi ollut kiva nähdä muutamia tuttuja, joita ei ole hetkeen ehtinyt näkemään. Edellisestä PPKJY:n näyttelystä tuntuu muutenkin olevan pieni ikuisuus. Mutta eipä voi mitään. Satsasin muuten kerrankin oikein kunnolla ja ajatuksella poikien eväisiin ym. Pakkasin heinää, paperia, nessuja, pahvia, ruokaa ja herkkuja bokseihin, että olisi jotain tekemistä, kun matkat ovat suht pitkät samoin kuin koko näyttelypäivä. Toivon mukaan Haitekki jaksaa keskittyä paikalla olemiseen, kun se vihdoin 'vapautetaan' boksistaan...

Tuossa päivällä mulla iski ihan yhtäkkiä joku ihmeellinen ja kauhea ikävä.. Piti heti töiden jälkeen mennä katsomaan Mariskaa kotopuoleen. Siellä se nukkui Kamin kanssa rauhallisesti orrella ja kuunteli, kun sisko harjoitteli pianon soittoa. Mariskalla oli selvästi ollut myös kova ikävä ja sille iski aivan mälytön hellyydenpuuska päällensä. <3 Siinä tuli sitten useampi tunti istuttua, juteltua ja rapsuteltua rakasta lintustain. :)


keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Vaaleanpunainen, vaaleansininen...

Kirjoittelin tänään poikasten rekisteripaperit valmiiksi(siitä otsikko vaaleanpunainen, vaaleansininen.. :D) ja tottahan se oli, että pesässä mönki kolme naarasta ja kaksi urosta, kuten epäilinkin. Depeche Mode -poikueesta jää siis "Jeesus"(uros) ja "Eikka"(naaras) kotiin. Kaksi naarasta ovat vähän kysymysmerkkiä, että missä mahtavat olla lopulliset kodit, mutta näin alustavasti ne jäävät kotiin kasvamaan, tekevät ehkä poikueen tai kaksi, jonka jälkeen ne pääsevät viettämään "eläkepäiviään" lemmikkikoteihin. Yksi uros olisi vielä tyystin vailla kotia. Alustavasti se muuttaa parin viikon päästä asumaan yhteen vanhemman n.7kk ikäisen black uroksen kanssa. Myin pojat mieluiten samaan ennen kaikkea luotettavaan lemmikkikotiin. Molemmat ovat ihan kivoja näyttelykavereiksi niin viralliseen kuin pettiinkin, mutta kasvatukseen niitä ei saa käyttää.

Vauvat 4vkoa.
 
Hoitogerbat(omia kasvatteja) Starba ja Maisu ovat voineet hyvin. Starballe on kehkeytynyt kunnon pullamaha näiden parin kuukauden ajan, mitä tytöt ovat meillä olleet tehoruokinnalla. Tein neitokaisten ruokatottumuksiin pieniä muutoksia, kun tuntui, ettei neitokaisten painot kohoa ollenkaan normaaliin ja toisella oli paino pudonnut reilusti poikasten hoidon jäljiltä. Maisu on alkanut hienosti keräämään massaa takaisin ja lihaksiakin on ilmestynyt. ;) Neiti on gerbolan tuorein bodari ja portsari. Ennen Hertta ilmoitti vieraiden ihmisten tullessa kylään ynnä muusta hyvin tärkeästä muulle väelle, mutta nykyisin Maisu hoitaa vakio päivystäjän rummutuksia. Tytöt nauttivat täysillä pahvin, piilopaikkojen, kangasrullien ja purutunneleiden sekaisesta pikku "kaatopaikastaan". :D Gerbolan väki on päässyt iskemään pörröiset tassunsa syksyn ensimmäisiin omenoihin. Varsinkin Starba ja siskopuoli Xuu ovat tykästyneet korviaan myöten näihin tuoreisiin pikku maistiaisiin.

 Starba ja omena <3

  Gerbolan ykkös päivystäjä(=Maisu). :D

tiistai 20. syyskuuta 2011

Tiis-tagi

Meillä on totutettavissa tällä hetkellä suurin gerbiili määrä ikinä.. Aikuisia urospareja, aikuisia naaraspareja, vanhempi naaras/tai uros ja poikanen sekä naaras ja uros pareja muutama. Näitä jälkimmäisiä jännitän ja odotan innolla. :) Toivottavasti tulisi kivoja pikku lilaceja ja blackejä. Keskityn nyt joulua kohden taas täysillä lilaceihin(monella alkaa olla ikää, massaa ja kokoa kiitettävästi), joten nk. "blue suunnitelmia" ei ole enää enempää tällen vuotta. Tai ei ainakaan pitäisi olla, sitä ei sitten tiedä, että mitä pikku ylläreitä mahtaa tulla taas vastaan ! Muutama diluutti saattaa talvella muuttaa gerbolaan, mutta ei siitä sen enempää.. vielä. ;) Itse asiassa, jos kaikki menee aikataulun mukaan(<- vähänkö kuulostaa viralliselta ja hienolta ! etenkin, kun puhutaan gerbiileistä. 8D) gerbolan porukoihin saattaa liittyä aikas kirjavaakin porukkaa, niin uroksia kuin naaraitakin.

Sitten, miksi olen tähän aikaan aamusta kotona ? Tänään olisi ollut 4h koulupäivä, mutta katsoin järkevämmäksi nukkua tunnin pidempään ja sitten kirjoitella blogia.. hups! Eiku.. Ei vaineskaan. ;)
Ajattelin tämän päivän aikana näpytellä työharjoitteluraportin valmiiksi, tulostaa kolmen kurssin materiaalit ja mapittaa ne(jotta kokeessa olisi edes osa papereista mukana ja hyvässä järjestyksessä. :D), suunnitella vuoden vvo -kurssit ja varasuunnitelmat, kirjoitella pakolliset sähköpostit pois alta ja lisäksi voisin pyörähtää kirjastossa ja alkaa hahmottelemaan tulevaa hankintatoimen työtä..

Kyllä näitä tehtäviä juttuja piisaa ja tuntuu, että kotona sitä ehtii tehdä puolet enemmän kuin koulussa. Muutama kaveri on aina ihmetellyt, että miten pystyn keskittyä täällä eläinten keskellä, mutta voisin sanoa, että se on todella helppoa niin kauan, kunhan Laguksella on masu ja kuppi täynnä ruokaa. heh. :D Tosi helppoahan täällä on keskittyä, kun on tottunut gerbiilien rapinaan tms eikä anna tämmöisten pienten äänten häiritä. Ihan hauska ajatus jäädä kotiin kaikessa rauhassa(ja nyt tietysti tällä sekunilla joku opettajista päättää löytää tämän blogin! klunk!), sillä ulkona tuulee ja sataa kaatamalla. Itseä vetävät enemmän puoleensa lämmin viltti, puuro, kynttilät, mansikat, sateen kuuntelu ja tehokas, mutta stressitön etäpäivä kotona. Sitten on jotain, mitä koulussa tauoilla ei voi tehdä, mutta kotona voi: taukojumppana marsun p*skan lappaaminen! Ihanaata! ;D

 Uusi kaffipurkki <3 
Tulin täydentäneeksi sarjaa perjantaisella Seinäjoen reissullani.

 Pihkura! Täydellinen lähikuva emosta ja poikasista, 
jonka poikki sitten menee heinän korsi!

 Lämpöisiä ja tunnelman täytteisiä syysiltoja kaikille! <3

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Näyttelyitä ja totutuksia

Kasvattini pärjäisivät todella hienosti Kauhavalla! Onnittelut vielä kertaalleen kaikille! Todella hyvin hoidettuja ja pirteitä pikku tupsuhäntiä, joita oli ilo nähdä ja sylitellä. <3 Kasvattejani oli ainakin kolmesta kodista kisaamassa eli yhteensä 7kpl. Palkintojen jaossa olin mennä sanattomaksi, kun kuulin, että kasvateilleni tuli useita luokkavoittoja, kunniamainintoja ja erikoispalkintoja. Myös tuomarinsuosikki ja parit roppi sijat osuivat kasvateilleni. :D
Näyttelyistä meille matkasi dtw muori Physalia's Saroyan. Mummu olisi tarkoitus totuttaa meillä kahteen nuorempaan naaraaseen ja sen jälkeen palauttaa takaisin kotiinsa uusien kämppisten kera. :) Toivottavasti kaikki menee hyvin ja muori jaksaa kattella vanhuuden päivillään kahta lapsukaista.

Lumiprinssi gerbiili on lähtenyt tänään uuteen kotiin. Lumi tuli mulle noin reilu puoli vuotta sitten kämppiksen kuoltua ja minulle sitten jäikin tehtäväksi etsiä sille uusi koti. Kaksi vuotias uros pääsi kaverini gerbolaan poikastelupuuhiin ja jos kaikki menee hyvin, muuttaa Lumi sieltä kahden jälkeläisensä kanssa lemmikkikotiin viettelemään eläkepäiviä. Olen todella onnellinen Lumen puolesta. Ikävä jää tätä reipasta kiipeilijä silppuria. :') Tottahan se on, ettei mulla olisi ollut tajota Lumelle mitään järkevää laumaa, jossa se voisi asua ja se veisi joka tapauksessa yhden jalostuseläimen paikan talosta. Herra on väriltään pew, joten mulla ei olisi ollut sille oikein käyttöäkään. Parempi vaan yrittää pysyä tummissa lilaceissa ja blackeissä, vaikka kuinka olisi urospulaa aika ajoin. ;)
Zervo ja Afrodite ovat nykyisin kämppiksiä! Totutus meni todella hyvin ja kivuttomasti, vaikka alussa kiroiltiin paljonkin verkon takaa. Afrodite tullaan astuttamaan joskus talvella kuitenkin ennen helmikuuta joko black tai black patched uroksella. Zervolle tulin keksineeksi myös kivan lilac uroksen, mutta pitänee vielä odotella tovi, että neiti on siinä iässä ja koossa, että uskaltaa edes puhua astuttamisesta. Tämä astutus menee varmasti ensi keväälle, mutta ehtivätpä neidit hoidella kaikessa rauhassa ensin toisen poikaset pois alta. :)

Tulin totuttaneeksi Börjestä ja Gunnarista myös lauman. Molemmat ovat olleet naaraiden jäljiltä ilman kämppiksiä ja totesin, että laitetaanpa velipojat ensimmäistä kertaa yhteen. Pojilla on tosiaan samat vanhemmat ja ikäeroa muutama kuukausi. Pojat ovat kyllä helposti erotettavissa toisistaan, sillä Gunnarin värivirheistä ei voi erehtyä. Erottaisin sen, vaikka lyötäisiin sata blueta eteen. Uskallan väittää, että kovin monella ei ole nenän päällä sellaista valkoista aluetta saatika valkoista kulmakarvaa. ;D Börjen nimestä tulee mieleen ruotsin sana björn ja poitsu todella on oikea karhu! Syö paljon, hartiaväli on leveä, selkä pitkä ja koko kroppa on täynnä lihasta. Olisi villiä nähdä kuinka korkealle pörtsi hyppäisi noilla jaloilla. heh.

Ennen joulua meille on povattu kaksi tai kolme poikuetta. Tämä tietää useita kotiin jääviä pikkuisia(nytkin jäämässä muutama blue vauva kotiin.. apua) ja sitä mukaa lukuisia totutuksia. Lievästi sanottuna hieman hirvittää.. Ei auta mennä kuin totutus kerrallaan ja pitää varasuunnitelmia mielessä.
Himangan näyttelyyn tulin ilmonneeksi neljä urosta; 2 yv:tä, 1 kuviollinen ja 1 ei-stanttu. Itse en valitettavasti pääse paikalle, joten eläimet kulkeutuvat kaverieni kautta.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Pikkuiset 8vrk

 Reilu viikko sitten otettuja kuvia. :) 
132 kuvaa, joista 12 joten kuten onnistuneita. Turhauttavaa? Heh.
Mielestäni tämän ikäisistä on todella hankalaa saada minkäänlaisia kuvia, kun ne jaksavat olla paikallaan vaan pari sekuntia ja sitten taas mennään. Oikein sitten viimeisen päälle On/Off -vaihteisia nappuloita. :D Hereillä ollessa jalat vispaa niin mahdottomasti, että on hyvä, jos onnistuu saamaan edes yhden onnistuneen kuvan, jossa ei olisi jonkinlaisia vauhtiviivoja tai -raitoja. 

Poikaset nostettuna kuljetusboksiin purujen vaihdon ajaksi.
 
 Hieman haetaan turvaa sisaruksista.

Virtapiikit tulossa! Porukka alkaa heräilemään.

Olen rakastunut <3 "Eikka" 

Nukahtaneen pikku Eikan selkäpuoli.
 Huonossa valossa turkin väri on likellä tinan harmaata ja varjossa likellä mustaa.

Ilmoja ottelin vastaan

Etelä-Pohjanmaan jyrsijäyhdistys ry (=EPJY) järjestää tulevana lauantaina Pet Show'n kaneille ja kaikille muille jyrsijöille lukuunottamatta marsuja. Tervetuloa Kauhavalle! :)
Ennakkoon ilmoittautujia on laskujeni mukaan peräti 52kpl!
Tarkat eläinmäärät:
Kanit: 24kpl / Kääpiöhamsterit: 7kpl / Hamsterit: 4kpl / Gerbiilit: 16kpl / Rotat: 2kpl

Ihan hyvä määrä kaiken kaikkiaan, kun miettii, ettei marsuja ole ollenkaan(ensi vuonna toivon mukaan tilanne on jo erilainen ja marsutkin pääsevät taas mukaan "jyrskä -tapahtumiin") ja tämä syksyn alku on kuulemma kanien yksi pahimmista karvanvaihtoajoista. Pistin myös merkille, että kaniyhdistys ja moni paikallisyhdistys järkkäävät nyt kaneille niin tiheästi näyttelyitä, että melkein joka viikonloppuna tapahtuu jossain jotain. :D Positiivista huomata, että ainakin lemmikkigerbiilien määrä tällä alueella on hieman nousussa, esim. enää ei näy näytsejä, jossa on gerbiilejä tyyliin 0-5kpl. Lisäksi pikku jyrsijöiden ilmojen joukosta löytyi tosi paljon ihan uusia nimiä, eläimiä ja paikkakuntia. Hienoa! Tehdään tuosta päivästä ja tapahtumasta yhdessä erittäin onnistunut ja ikimuistoinen! Itseä jännittää ihan hirveästi, hyvällä tavalla siis. ;)

maanantai 12. syyskuuta 2011

Nakuilua

Kolmen hulivili nakun pesemisessä, kuivaamisessa, rasvaamisessa, korvien putsaamisessa, jalkapohjien rasvauksessa ja kynsien leikkuussa meni pienten taukojen kera 2,5h. Uusi ennätys! 8) Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että nakumarsut eivät todellakaan sovi jokaiselle marsuharrastusta aloittavalle. Nakujen normaali puunaus vastaa miltei sitä työtä, minkä teet näyttelyyn menevän marsun eteen. Lisäksi tämä rumba täytyy tehdä yllättävänkin usein, että iho pysyy terveenä. Yleinen siisteys on tässäkin puoliruokaa, sillä usein vaihdetut hyvälaatuiset kutterit estävät lian kertymistä vatsan ja jalkataipeiden ruttujen alle. 

Kyllä pojat nauttivat kun saivat ensin kylpeä ja uida jalkakoolissa lämpöisessä vedessä ja sitten vasta siirryttiin varsinaiselle pesulle. Vaahdotin kaikki kahteen kertaan ihan varmuuden vuoksi, kun pojat ovat nyt hyppineet ulkosallakin useana päivänä viikossa viime viikkoina, kun ollut lämpöisiä päiviä. Varvasvälit ja kynsien reunat olivat oikein "ihanan" multaisat. :D Lagusta ei olisi millään huvittanut tänään tehopesuilla, vaan se rimpuili kuin pieni saippuamakkara otteessani. Uiminen sitä vastoin olisi voinut jatkua paaaljon paljon pidempään. En ymmärrä mikä into sillä on uida tuntikaupalla ympyrää koolissa? hehhee. 

Watilla oli aivan järkyttävän suuri nautinto, kun sai vain löhötä paikallaan ja joka ruttu käytiin pesten, kuivaten ja rasvaten läpi. Miltei tunnin se jaksoi pulputtaa ja hurista putkeen pyyhkeen päällä, kunnes uni tuli. <3Watti on siitä harvinainen, että se antaa tehdä ihan kaikki toimenpiteet mukisematta ja siitä puuttuu täysin baldwineihin useimmiten yhdistetty vilkkaus. Useimmiten se jopa vetää koko kehon rennoksi ihan riippumatta siitä millaisessa asennossa sitten satutkaan sitä pesemään. Välistä ollaan niin velliä pussissa, että tuntuu kuin pesisi lasten käsinukkea. :D Tuollainen pyöriteltävä pulla, jonka saa laittaa vaikka solmuun. ;)  

Nallen kanssa menee aina kaikkein kauiten, joten jätin sen suosista taas viimeiseksi. Nalle on elävä esimerkki kodista, joka otti baldwinin vain sen ulkonäön vuoksi perehtymättä sen todellisiin hoitovaatimuksiin. Nallen kanssa tehdyt ihonhoitovirheet ovat olleet marsulle itselleen hyvin kivuliaita ja siksi se ei mitenkään nauti pesulle menosta huonojen kokemustensa vuoksi. Tällä kertaa ei tarvinnut sen kummoisemmin vääntää itse marsun kanssa, (välillemme on kuitenkin kehkeytynyt edes sellainen luottamus, ettei marsu enää edes näyki tai yritä purra, kuten ensi pesulla reilu vuosi takaperin.) mutta ihoa piti "huoltaa" taas pitkän aikaa, tarkkailla rasvan imeytymistä jne. 

Meinasin ensin pestä ihan kaikki neljä marsua, mutta totesin näiden nakujen jälkeen, etten enää millään jaksa ruveta pesemään Töpselin kikkuraista karvaa ja sen jälkeen vielä kuivaamaan sitä... Ei, kiitos! Ei tänään!
Eniweis, puhdasta tuli ja nakut olivat erittäin hyvällä tuulella. :) Päätin pilkkoa marsujen iltapalan joukkoon vähän porkkanan paloja "palkkioksi", olivathan ne niin nätisti eikä mennyt puolta päivää tässäkään operaatiossa. Vielä nakujen pyykit koneeseen ja kone päälle, niin tämä päivä on marsujen osalta aikalailla pulkassa. :D 





Possut kuivattelemassa ja odottamassa varsinaista pesua.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Syksy

Syyskuu tulla tupsahti ihan huomaamatta ovelle ja tässä sitä ollaan.. Kesän kauhea työrupeama tai pikemminkin virallinen työharjoitteluaika on päättynyt(15op:tä tienattu! Jesh!), mutta töitä metallipajalla riittää yhä pitkälle syksyyn. Tein välillä kahdessakin tuurissa töitä ja olo on ollut joko enemmän tai vähemmän puoli kuollut. Omaa aikaa ei ole juuri ollut yhtään.

Koulukin taas pamahti käyntiin kuun viides päivä ja ensimmäinen viikko oli hirvittävän stressaavaa palloilua paikasta toiseen. Nyt alkaa pikku hiljaa kuviot selkiintyä monenkin asian kohdalla. Meikäläinen tosiaan päätti pitää päätöksestään kiinni, että en lähde ulkomaille vaihtoon, vaan jään Suomeen suorittamaan opintoja. Muutaman kerran on kyllä tullut mieleen, että tekisi mieli lähteä jonnekin kauas pois, edes hetkeksi aikaa. Silti 4kk tai jopa vuoden poissa olo Suomesta tuntuu hirvittävän pitkältä ajalta, joten ihan hyvä, että pidin alkuperäisestä suunnitelmastani kiinni. (Btw vaihto-opiskelujen vuoksi mm. kaksi kasvattiani jäivät Suomeen minun vastuulleni, joten nyt gerbolan nurkissa pyörivät myös kauniit black ja nutmeg naaraat Starba ja Maisu <3)  

Nauroinkin tuossa erään kaverin kanssa, että olisi hienoa, jos voisi jäädä hetkeksi "saikulle omasta elämästään", esimerkiksi lähtö viikoksi jonnekin, josta kukaan ei saisi kiinni, hehhee. Toiveajattelua. ;)
Koulu, eläinasiat, kaverit, työ, lähipiirissä pari vakavasti sairastellutta ihmistä ja moni muu on painanut mieltä pitkin kesää.. Sinällään olen onnellinen, että syksy voi alkaa näin muuten valoisemmissa merkeissä, vaikka ankeat syysmyrskyt vielä ovatkin edessä. En nyt halua heittäytyä mitenkään yli surumieliseksi, masentaa ja huolestuttaa ketään tai mitään, sillä tällä hetkellä kaikki on ihan kohtuullisen hyvin ja kiitos siitä kuuluu useille päiviäni piristäneille eläimille ja näin muuten paljon apua tarjonneille ystäville. <3

Gerbolaan kuuluu jos minkämoista.. Syksyn ensimmäiset astutukset(koskien lilaceja) ovat saattaneet vihdoinkin tärpätä ja odotan jännityksellä mitä sieltä on tulevan; ainakin lilacia ja blackiä, muusta ei ole tietoa.. vielä. :D
Jännitystä on riittänyt myös Herneen poikueen kohdalla. Herne on syntynyt Ruotsissa, mutta suku on pitkälti peräisin Tanskasta ja poikueen isä Börje taas on täysin peräisin Ruotsin blue -linjasta. Poikueessa on viisi(2u & 3n?) tervettä ja täysissä voimissaan olevaa poikasta, jotka kaikki paljastuivat blueiksi! Olen kerta kaikkiaan sanattoman onnellinen! Keväästä 2009 olen ponnistellut tämän muunnoksen parissa, saaden aikaan useita kuolleita poikueita ja pitkän liudan mahdollisia d -kantajia. Vasta nyt parin vuoden yrittämisen jälkeen meille on syntynyt suhteellisen iso poikue, jossa näinkin hyvä tuuri värien ja sukupuolien suhteen. :) Poikueen emä on ollut alusta asti silmäteräni ja isästä on kuoriutunut varsinainen sydänten murskaaja. Pakko sanoa, että hieno yhdistelmä ja mahtava poikue, aj että! Miten mä saan itteni pidettyä pois tuolta terran luota?!
Muutama gerbiili odottaa vielä tällä hetkellä uusiin koteihin pääsyä.. Mitä nyt laskeskelin, että parin viikon sisällä gerbolasta lähtee ainakin neljä eläintä, joten saan ainakin yhden varaterran pistää pois jaloista ja muutamiin laumoihin tulee kämppismuutoksia, jolloin ehkä saan tämän porukan mahtumaan siihen hyllyyn, johon ne alunperinkin piti saada mahdutettua. ;)

Kesällä kiinniotettu rescue kani voi hyvinkin pulskasti, painoa on kertynyt ainakin 2kg lisää(näyttää jo hyvin isolta klupalta!) ja se on rauhoittunut aivan uskomattoman paljon. Kani on opetellut viime aikoina valjaiden käyttöä ja muutaman kerran ollaan jo uskallettu ulkoillakin ne päällä. Kani on siitä näppärä lemmikki, että se saa määrätä hitaahkon lenkkitahdin eikä lenkin tarvitse olla kovinkaan pitkä(vrt.koira). Saas nähdä josko tuosta saa kivan kaverin mukaan lyhyille syyskävelyille.
Marsut.. Noh, marsut.. Mitäs pojat? :D Pojat on poikia poikamiesboksissaan ja sillä siisti. Tai pikemminkin.. likainen(jos saavat itse päättää). Huomenna odottaa pyykkipäivä koko poppoota. Ajattelin oikein istua pidemmäksi toviksi puunaamaan niitä, sillä viime kynsien leikkuusta, korvien putsaamisista yms on jo hieman aikaa. Täyspuunaus päälle ja nakujen kaikki "vaatteet" ja romppeet pesuun.
Hampuusi elää nykyisin ihan omissa oloissaan. Muutaman kerran on herraa saanut mennä iltasella herättelemään ruokakipolle ja varmistamaan, että onko koko hampuusi enää elossakaan, kun ei paljoa näy eikä kuulu(mitä nyt yöllä vähän poljetaan pyörällä).
Elokuun alussa avopuoliso toteutti pitkäaikaisen haaveensa erään jyrsijän suhteen, joten porukka on kasvanut jälleen yhdellä eriskummallisella örvelöllä. Juuri, kun vielä ehdittiin keskenämme sopia, ettei uusia eläin lajeja taloon oteta, ennenkö hamsterista(reilu 1v) aika jättää. Näin ne suunnitelmat vaan muuttuvat pattitilanteiden ja sopivien yksilöiden johdosta. Argh! :D (urgh burgh, ei auta kuin ölistä)

Ensimmäisestä black pied naarastanikin on nyt sitten aika jättänyt.. Pata lähti muutama päivä sitten paremmille purumaille Väinö sulhonsa ja poikansa Heavenin luokse. Tytär Dere asustaa yhä täällä ja nyt pitäisi sitten miettiä uutta laumaa tai mahdollista kämppistä tilalle. Näin ne vanhukset alkavat toisesta päästä lähtemään. Muutamaa eläintä tässä jo mietinkin, että koska mahtaa olla aika lähteä, kun pieniä vanhuuden oireita on jo havaittavissa. Kävin perjantaina siskoni kanssa hautaamassa Padan Tiisteen mökille. Vettä tuli kuin ämpäristä kaataen ja kastuttiin molemmat aivan läpimäriksi. Siinä naureskelimmekin tälle koko tupsuhäntä harrastuksellemme, moniko esim. oikeasti lähtisi ajamaan 19km kaatosateessa hautaamaan gerbiiliä? No ainakin me! :) Samaisena perjantaina mietimme tulevaa Kauhavan Pet Show -tapahtumaa ja ketä kaikkia sinne mahtaapi tulla. Muutama gerbiili olisi lähdössä myös meidän taloudesta kokeilemaan onneaan.
Tällaisina pimeinä ja sateisina syysiltoina on aivan äärimmäisen mukavaa käpertyä lämpöisen fleece peiton alle, polttaa kynttilöitä ja lueskella syyskuussa ilmestyviä yhdistyslehtiä. :)  

maanantai 29. elokuuta 2011

Herneen poikue

Herne mamma päätti jakaantua perjantaina 26.8. <3

Alice Cooper vauvat

 Naaras takana ja "muumipeikko" uros edessä. ;)

 Poikaset 6vkoa.

 Uros poikasella(kuten isälläkin) on oikealla puolen valkoinen kulmakarva. ;D 
(kuvan black gerbiili on emän sisko eli poikasten "täti")

Utelias naaras poikanen valppaana. :)

Tältä siis näyttävät meidän pikkuiset Cooperimme. Naaras sai nimekseen Love’s a Loaded Gun ja uros on Poison. :) Poikavaava haettiinkin eilen uuteen kotiin G -poikueen lilac uroksen Gamble away:n kanssa. Poikien yhteen totuttaminen oli suorastaan lasten leikkiä. Poikanen oli heti valppain mielin tekemässä vanhempaan urokseen tuttavuutta eikä kirkunut vanhemman uroksen alistamisista, vaan hyväksyi paikkansa heti. Vanhempi uros oli hetken ihmeissään, että mikäs se tämä tämmöinen musta karvapallo oikein on? Gamblelle kyllä pisteet siitä, ettei se kurkuttanut poikasta kunnolla, vaan ihan pikkuisen vaan painoi pienokaisen päätä maata vasten, että vauva tajuaa, että hän on lauman pomo. Gamble alkoi heti tämän jälkeen rakentaa pojille yhteistä pesää ja putsasi pikkuista ihan hulluna. :)  

Naaras poikanen oli alunperin ihan alusta alkaen varattuna tutulleni mahdolliseen sijoituskotiin, mutta tilanteet ja suunnitelmat muuttuvat joskus hyvinkin äkkinäisesti. Loppujen lopuksi black naaras muuttaa siis Seinäjoelle tuttuun kotiin, jossa asustaa jo kaksi hyvinvoivaa lilac kasvattiani ja haave kolmannesta gerbiilistä on ollut kytemässä jo kauan. Koti, jonne naarasta ensin olin sijoittamassa, ottaa seuraavasta poikueesta poikasen(poikue syntyi 26.8.), sillä tässä poikueessa on näillä näkymin useampi sijoituskotia etsivä ja poikasten pitäisi päästä suhteellisen lähelle asumaan. Joten kaikkia osapuolia ajatellen, ehkä parempi näin. :D


sunnuntai 28. elokuuta 2011

Halikko 27.8.

Huh, mikä reissu! Halikon näyttelyiden jäljiltä täällä tosiaan keräillään itseään. Tulin ajaneeksi yksin semmoiset liki 700km ja edellisenä yönä olin nukkunut nelisen tuntia. Todettiinkin Maikkoon kanssa, että ei kiitos enää ikinä näin pitkää matkaa ja kahta ajamis kertaa yötä vasten. Viime kerralla meillä olikin tutun tutulta ilmainen yöpaikka käytössämme ja kaiken puolin aikaa enemmän valmistella eläimiä.

Tämä reissu meni meillä näyttelyiden osalta aikalailla penkin alle. Gerbut hikosivat ihan hulluna koko matkan, vaikka teit mitä ja turkit olivat kerta kaikkiaan niin pilalla, että tämän viikon puunamisista ei ollut enää tietoakaan. Paikan päälle päästyämme ei ollut enää paljoakaan tehtävissä, kun siellä oli yhtä kuuma kuin autossa ja omat eläimeni arvosteltiin viimeisimpien joukossa. Lilacit vetivät oikein koko näyttelyn pohjat, kukaan ei saanut edes L1:stä, eivät jopa ne, joilta se löytyy jo entuudestaan. Ainoastaan yksi eläin sai L1 ja oli näyttelyn Paras Yksivärinen Uros. PYU: 25. Havukka-ahon ajattelija, black uros, kasv. & om. Marica Toppari.
Päivään mahtui kyllä paljon hyvääkin lukuisista vastoinkäymisistä huolimatta. Maikkoon rotta lapsoset pääsivät hyvään kotiin, Hesen hampurilaiset pelastivat meidät varmalta nälkäkuolemalta, näyttelyssä näki pitkästä aikaa paljon tuttuja ja juttua riitti todella paljon kaikesta taivaan ja maan väliltä, syötävän hyviä argenteja näkyi muutama(*drool* minullekin joku päivä semmoinen ihanuus!*__*), automatkalla tuli pohdittua ja juteltua paljon kuluneen vuoden asioista ja vähän niitä sun näitä liittyen eri värien kasvattamiseen yms ja sain kerrankin ajaa autoa kyllästymispisteeseen asti! hehhee. 
Lisäksi näyttelyiden kautta löytyi pari rottaa ja hiiri ja meidän Gerbolamme sai uuden viiksen vinguttajan; lilac uros Staminan. <3 Kiitokset Mirtsille ihanasta pojasta!

 Kuva Halikon nuorisoseurantalon sisätiloista.

 Rottien agilityrata.


Gerbiilien silppurikisat.

Gerbiilien nurkkaus.



maanantai 22. elokuuta 2011

Toimiako vaiko eikö?

Päätin vihdoin ja viimein muutaman kaverin mainostamana (= painostamana :D) siirtää Gerbolani blogin blogspottiin. Ensin tuntui, että kaikki levisi käsiin, kun piti opetella uudenlaisen blogin käyttö. Tuttu ja turvallinen vuodatus kun on toiminut blogipaikkanani jo hyvin monen monta vuotta, niin ei ole yhtään ihme, että tämä nostatti ihokarvat pystyyn. :D Loppupeleissä tämänkin hallinnointi vaikuttaa suht selkeältä ja yksinkertaiselta. Pientä viilausta vähän sieltä sun täältä, niin eiköhän tämä ala tästä omalla painollaan rullata. :)