tiistai 14. lokakuuta 2014

Vuoden toinen poikue

Beibi synnytti 30.9. onnistuneesti viisi poikasta. 
Kyseinen poikue oli gerbolamme toinen poikue tällen vuotta.
Poikasten alustavat värit ja sukupuolet on katsottuna ja näillä näkymin 
kotiin tulee jäämään kaksi poikasta sekä uros että naaras. 
Lopuille olen kaavaillut (2n & 1u) lemmikkikotia.

 Poikaset 1 vkoa 


Poikaset kuvassa 1vko. 

Poikueen suurin uros "Mega" on melkoisen kokoinen jässikkä!

 Poikaset 2 vkoa 

Maanantaina 13.10. löytyi vaalea poikavauva pesän ulkopuolelta poisnukkuneena (kuvassa keskimmäinen). Mitään päälle päin näkyvää 'vikaa' tai muuta sellaista ei ollut. Uros oli poikueen pienin ja nähtävästi tällä kertaa vain voimat loppuivat pienoiselta kesken. Hyvää matkaa paremmille purumaille rakas pikkumies. <3

Muu poikue vaikuttaa voivan hyvin. Ne ovat elinvoimaisia ja molemmat "emot"(= emä ja poikasten täti) hoitavat niitä yhdessä ja välillä myös vuorotellen. Emolta tulee todella hyvin maitoa ja sen ruokahalu sen kun vaan kasvaa kasvamistaan. Tänään vaihdoin kutterien tilalle Mörtti Röpö -kuivikkeet. Poikasten silmät eivät ole vielä auenneet, mutta jalat kantavat jo sen verran, että pikkuiset mönkivät ympäri terraariota uteliaasti tutkiskellen paikkoja. Enää ei maitobaarikaan pääse kauas karkuun. ;) Olin alun perin povannut tämän naarasvoittoiseksi poikueeksi, mutta saas nyt sitten nähdä. Muiden sukupuolet ovat pysyneet samoina, mitä viikko takaperin povasinkin, mutta yhden kohdalla olen edelleen epävarma, että onko kyseessä sittenkään naaras. Noh, aika näyttää.     

 Poikaset 3 vkoa 

Tässä muutama kuvatus "emoista" ja muksuista. :)


Beibi mamma on todellakin paikka paikoin välillä hyvinkin likainen otus. Poikasten käsitelyn ajaksi ovatkin "emot" päässeet aina erilliseen kuljetusboksiin hiekkakylvyille ja voi, kuinka ne ovatkin nauttineet! Tinan turkki on kuitenkin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin imettävän siskonsa. Naaraat ovat tosiaan valinneet takimmaisen nurkan vakituiseksi paikaksi maitobaarille. Siellä ne saavat olla hyvin turvassa ylimääräiseltä hälinältä ja katseilta. :) Kuvat ovat huonohkon laatuisia juuri sen vuoksi, että olen ottanut kuvat lasin läpi ja zoomannut kauempaa, jotta en turhaan häiriköisi gerbiiliperheen elämää. Muksuista ainakin "Mega" on sen jo tehnyt hyvin selväksi, että maitoa pitää saada silloin, kun maitoa pitää saada! Eikä silloin emän auta luikkia mihinkään, muuten seuraa järkyttävä huuto. ;)


Kuvissa näkyy poikasista kaiken kaikkiaan 3/4, koska emo imettää kerrallaan kahta muksua ja muut kaksi vilahtavat salaman nopeasti tädin hoiviin, masun alle piiloon ja lämpöiseen ottamaan nokkaunia. Yritin tänään kuvailla poikasia, kun ne leikkivät keskenään, mutta valitettavasti yksikään kuva ei onnistunut. Kaikki olivat joko todella sumeita tai sitten pahasti heilahtaneita, kun eivät nämä karvanopat meinaa pysyä sekuntiakaan paikoillaan, kun ovat hereillä. Saa nähdä montako viikkoa tämä niiden on/off -vaihe kestää. Ensi kerralla voisi kokeilla josko videokuvan ottaminen olisi näppärämpi vaihtoehto poikasajan tallentamiseen. Heh. 

Tällä viikolla poikaset ovat alkaneet maistelemaan jo kiinteää ruokaa ja eläinkaupasta hainkin lintupuolelta pussillisen hirssintärhkiä, jotta poikasilla olisi niin sanotusti jotain vähän helpompaa mutusteltavaa. Eli tarkoituksena on hieman madaltaa poikasten kynnystä toisenlaiseen ruokaan siirryttäessä. Heinää on myöskin imeskelty oikein porukalla. Juomapulloa on käyty myös jo vähän tutkiskelemassa ja seurattu vierestä, kun aikuiset sitä ovat käyttäneet. Yksi poikasista on yrittänyt 'leikkitapella' pullon suuttimen kanssa(sekä yrittänyt innostaa muita mukaan) ja olenkin välillä käynyt aina katsomassa, että miten se pullo siellä oikein jaksaa, kun välillä meno on todella riehakasta ja vesipisaroita lennellyt pitkin mäkiä. Pahvirullien päälle muksut eivät vielä juurikaan ymmärrä. Niistä on kiva sujahdella läpi ja hetken päästä porukka onkin ihan ihmeissään, että minne ne kivat putket oikein katosivat, kun aikuiset käy ne muutamassa minuutissa silppuamassa pois. :D      

 Poikaset 4 vkoa 

Megasta tulee (kuten olen alusta asti toitottanutkin) vielä jotain suurta ja komeaa. Hyvin paljon isäänsä tullut jäpikkä, jonka ulkonäkö ja rauhallinen olemus tuo mieleen ikäistään vanhemman gerbiilin.

Tiku osoittautui lopulta urokseksi. Tarkoituksena oli jättää poikueesta kotiin uros ja naaras, mutta valintaani en ole katunut. Tiku on vielä hirveän naarasmainen, mutta aika näyttää, millainen siitä lopulta kehittyy. Tiku vaikuttaa ainakin tässä vaiheessa vielä siltä, että se omaisi nätin tyypin ja piirteet. Luonteeltaan ja joiltain piirteiltään se on täysin Megan vastakohta. Kuvioltaan tämä poika ei ole kovinkaan häävi, mutta ei anneta pikkuseikkojen häiritä. ;)

Ja sitten meidän tytön tylleröiset. Kovin pörröisiä ja tyttömäisiä. Tämä tulee ihan ekana näistä mieleen. :D Sisua ja intoa tuntuu riittävän niin, että pojat saa miltei väistyä, kun tämä kaksikko pääsee leikin ja riehumisen makuun. Tästä piirteestä huolimatta tytöt antavat nätisti käsitellä ja kiroilutta käännellä. Ne tuovat hyvin vahvasti mieleen oman emonsa ja tätinsä nuorena. Toinen on dominoivampi ja toinen alistuvampi persoona. 

 Poikaset 5 vkoa 

Tältä sitten näyttävätkin meidän viisi viikkoiset Muse mukulat. :)
Mega, Tiku & tytöt. 


 Poikaset 6 vkoa 

Pikku prinsessat muuttivat Tina -tätinsä kera uuteen kotiin Kauhajoelle. :)
Mega ja Tiku asustavat tällä hetkellä kahdestaan, mutta jossain vaiheessa todennäköisesti muuttavat yhdessä tai erikseen uroslauman/laumojen jatkoksi. Odotan kovasti ja suurella innolla millaisen näyttely debyytin nämä pojat mahtavatkaann ensi vuonna tehdä. 

torstai 9. lokakuuta 2014

Uusi tulokas


Viikonloppuna saatiin uutta vahvistusta gerbolan remmiin. :)
Kyseessä on n.5kk ikäinen honey fox uros We'll be victorious "Victor".


No mitäs tämmöinen valkovatsaisten heimolainen nyt muutti yksivärisiä kasvattelevan talouteen? Heti Victorin nähdessäni tiesin, että kyllähän se mukaan lähtee, vaikkakin varmuuden vuoksi jätin asian vielä päiväksi harkintaan. Victor on luonteeltaan oikein mukava tapaus eikä sitä ole ulkonäölläkään pilattu. Heh. :) Olen viimeksi omistanut honarin (=Ruskan) vuonna 2006 ja sen jälkeen niitä ei ole tullut vastaan juuri ollenkaan, ihan muutamia on tullut nähtyä näyttelyissä. Lieneekö sitten, että moni kasvattaja on antanut periksi näiden jalostuksen suhteen(eläinten taikka jalostuskelpoisten yksilöiden vähyys?) vai onko hermot menneet siihen, että myös tätä kaunista väriä piinaavat nykyisin niin monet resessiivit? Ken tietää. Toivottavasti vielä joku vanha honari kasvattaja päättäisi aktivoitua kasvatuksen saralla taikka jostain tulisi uusi kasvattaja, joka lähtisi tätä kaunista väriä jälleen työstämään. :)

Kasvatukseni alkupuolella pohdin monesti mielessäni, että jos tässä joskus tulevaisuudessa tulisi toinenkin kasvatusväri kyseeseen saattaisi se suurella todennäköisyydellä olla argente tai sitten honey fox. Juttu jäi kuitenkin ajatustasolle ja myöhemmin jäin yksiväristen kanssa pörräämään, koska koin enemmän niiden olevan se mun juttu. 

Victorista vielä sen verran, että miehekkeeltä löytyy myös jälkeläisnäyttöä, kivan iso ja pyöreä pää sekä paksu häntä löytyi myös jälkeläisiltä ja genetiikasta tiedän sen verran, että isäntä on periyttänyt jälkikasvuunsa myös punasilmäisyyttä. Olkoon herra nyt sitten näyttelykaverina(pääasiassa pet luokkaan, vatsalinja on todella korkea ja kiemurteleva, mutta varmasti myös virallisissa tullaan pyörähtämään) ja talouden maskottina. Olen toki kaavaillut herralle jälkikasvua myös meille. Aika näyttää päädynkö toteuttamaan pähkäilemääni yhdistelmään vai en. Tällä hetkellä kuitenkin tärkeintä on, että Victor saa kaikessa rauhassa kotiutua ja tutustua uuteen, ehkä hieman vilkkaampaan ympäristöön. :)

maanantai 6. lokakuuta 2014

Blue koe-standardiin

Suomen Gerbiiliyhdistyksen hallitus kokousti ja tiedotti päätöksestään blue värin suhteen;
Blue-gerbiiliväri siirtyy koe-standardiin 1.1.2015 alkaen!
Koe-standardi rotumääritelmä on 1.1.2015 alkaen:
Blue (aa dd)
Värin tulee olla tasaisen vaalea, vanhan tinan sininen ihoon saakka. Korvien tulee olla peittyneet lyhyeen, hienoon vaalean siniharmaaseen karvaan. Viiksien ja kynsien tulee olla tummat. Silmät tummat.


Isot kiitokset mahtaville sijoituskodeille, projektiin tavalla tai toisella osallistuneille sekä minua kovasti tässä asiassa kannustaneille. Yksi välitavoite on vihdoin käymässä toteen! 
Blue kasvatusprojektini alkoi pienesti vuoden 2009 keväällä pitkän haaveilun päätteeksi ja tähän on nyt sitten tultu. :) Tulevaisuudessa tulen edelleen tarvitsemaan useita luotettavia sijoituskoteja, jotta homma saadaan pidettyä aktiivisena, blue kantaa vakiinnutettua maassamme ja eläinten määrä omassa taloudessa pysymään sopivana.   

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Syksy on täällä!

Pientä yhteenvetoa viime aikaisista tapahtumista;

Kesäkuussa syntyneet muksut kasvaa kovaa vauhtia. Kotiin jäävä Kyllikki on oikein viimeisen päälle pieni vesseli, joka nauttii silittelystä ja riehumisesta. <3 "Poka" ("Kyllin" velipoika) etsii edelleen sitä omaa lemmikkikotiaan ja loppuelämän kaveria/ tai kavereita. Tällä hetkellä se asuu väliaikaisesti vanhan veteraani urokseni seurana.

Viime vuonna syntyneet kasvattini "Lappu" ja "Luhurikka" lähtivät vihdoin omaan kotiinsa pitkän odotuksen jälkeen. Tytöt muuttivat Pohjois-Pohjanmaalle perheen ihka ensimmäisiksi gerbiileiksi ja se, jos mikä olikin hieno ratkaisu näille seurustelua rakastaville ja äärimmäisen hyvin käsittelyyn tottuneille leideille. En voisi olla tyytyväisempi tähän kotiin! :)

Lainaurokset edelleen meillä, aikaa pidennetty. Poikakolmikko tosiaan taisi tulla meille jo loppu keväällä? Vitsit tämä aika rientää aivan sairaan nopeasti! Tosiaan, kahdelle urokselle olen tuloksetta yrittänyt esitellä naikkosia, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Toista urosta emännät torppailevat alituiseen ja olenkin alkanut ajattelemaan, että ehkä näin vain ei ole tarkoitettukaan. Tuntemattomat ovat gerbiileiden tiet. Toisella uroksella sen sijaan vientiä piisaisi vaikka kuinka, mutta tällä The Äijä gerballa tuntuu iskevän naisseurassa semmoinenkin ujous päälle, että se menee ihan tyystin "jäihin". Nooh.. Ehkä tämä tästä ajan kanssa korjautuupi... Katsotaan vielä.

19.8. jouduin päästämään viimeisen "muunvelssiläiseni" Moonwell's Zervochorian paremmille purumaille, sillä sen peräpäähän, hännän tyven viereen oli ilmestynyt kasvain, joka alkoi jo haitata istumista sun muuta elämää. Zervo oli nätti vanha lady, joka eli koko elämänsä terveenä ja kenenkään kanssa kinastelematta. Tätä harmaata "hiiri" mummua jää kova ikävä.

N & O -poikueita odotellaan yhä kuumeisesti ja paljon uusia totutuksia sekä laumoja on laitettu tämän vuoksi aluilleen. Tällen vuotta ei ole saatu vielä yhden yhtäkään lilac muksua maailmaan ja stressi niiden suhteen alkaa olemaan kova. Kerrrankin olisi tiedossa upean värisiä naaraita ja niitä mukavasti täydentävät urosparit, niin kas kummaa.. Painot sen kun vaan jatkaa heittelyään, ollako tiineenä vai ei..? Tätä samaa on ollut kuulemma parilla muullakin kasvattajalla ilmassa, elikkä parit, jotka asuvat yhdessä eivät tiedä miten päin olisivat. Naaraiden painot heittelee ja urokset sitä vastoin lihovat ja laiskistuvat. Höh.

Uutta kutteria tiedossa. Kuten moni varmaan on huomannutkin, Hunter -kuiviketta ei enää myydä ja tämä tietää ankeita aikoja ainakin niille, jotka ovat tottuneet kunnon lastumaiseen ja vähemmän pölyiseen kutteriin. Itselläni kävi semmoinen tuuri, että saan seuraavan puolen vuoden ajan kutterini suoraan eräältä tutulta, joka työkseen höylää ja käsittelee lautoja. Huoneilmassa on jo nyt tapahtunut selvä muutos, mutta saa nyt sitten nähdä miten kauan tätä riemua jatkuu ja mitäs sitten sen jälkeen tehdään... Mihinkään muka_kutteria_sahanpuruun en ole aikeissa palata vahingossakaan !!


Zooplus -tilaus. Sinsutytöille tuli tilattua uusi ja tilavampi häkki sekä gerbolan väelle paljon pikkuvirikettä, kuten esim. pajusiltoja, mökkejä...

Monenmoisilta herkuilta ei tämä porukka tälläkään kertaa säästynyt. Pidin erityisesti punotuista pajukoreista, joiden sisällä oli kuivattua heinää, kukkia sun muuta mukavaa pientä naposteltavaa. Näppärä kiinnitys ja pientä aivopähkinää itse elukalle. Mikäs sen parempaa.

Ostin myös paketin tuommoisia kiekon mallisia heinäherkkuja, jotka sai rautalangalla näppärästi häkkeihin roikkumaan. Kani ja sinsut suorastaan rakastivat näitä! Käsittääkseni nämä kuuluvat myös monien lemmikkieläinliikkeiden tarjontaan. Suosittelen!

Poikaskyselyitä on sadellut ihan huimat määrät! Yksi viikko meni ihan siten, että joka päivälle tuli yksi poikasiin liittyvä kysely ja seuraavalla viikolla niitä tuli vielä parit lisää.. Huh. Tietääkseni olen nyt kaikkiin vastannut ja pyrinkin siihen, että vastailen sähköposteihin ihan muutaman päivän sisällä siitä, kun olen ne saanut. Kuten näkyy, poikasten tarve ja kysyntä lemmikeiksi on tällä hetkellä jälleen kerran suuri(tuntuu, että tätä on varsinkin syksyisin paljon ilmassa), mutta niin on myös kasvattajallakin kova tarve saada edes se muutama suvunjatkaja jostain ja vieläpä jäämään kotiin asti. Yritystä on piisannut ja ehkä tämä syksy tästä vielä iloksi muuttuukin. Tällen vuotta on syntynyt tasan yksi poikue kesäkuussa ja siinäkin oli vain "hurjat" kaksi poikasta. Päivitän For Sale -osiota jatkuvasti aktiivisesti, joten sieltä näkee millaisia suunnitelmia ja yhdistelmiä on alustavasti kaavailtuna ja miten niiden kanssa ollaan sitten etenemässä tai edetty. Malttia, malttia rakkaat immeiset. :) Tässä teillä on odotellessa hyvää aikaa ahmia lisää tietoa näistä mainioista pikku työmyyristä ja niiden oikeanlaisesta ruokavaliosta sun muusta tärkeästä. En voi olla painottamatta tiedon tärkeyttä, sitä ei voi koskaan olla liikaa ja aina voi oppia jotain uutta.

Kaunista alkanutta syssyä lukijoilleni!