Kevät!

Hiihtoloma kuulumisia kuvien kera. :)

Shit! I'm Alive!

Kevät on todellakin tullut,

kun "rakkauskukka" päätti liittyä seuraamme muutaman kuukauden unien jälkeen. 

Jokaisen hienohelma Lassien sisällä piilee todelline karhukoira!

Ihanan aurinkoiset säät ovat mahdollistaneet jokapäiväiset lenkkeilyt koirien kanssa. <3

Lähdin moikkaamaan niin isoja kuin pieniäkin kavereita.

Kuvassa Maikkoon rottavauvat, jotka kasvavat Salliksen luona.

http://maikkoonkarvatit.nettisivu.org/

 Ja sitten tämä meidän kotopuolessa kasvava pikkupoika <3

Pikkuinen kävi läpi ankaran naksutaudin, mutta on jo nyt tervehtynyt.

Vuoden Voittajat

Epjy: n kuten myös meidän gerbolan näyttelyvuosi potkaistiin käyntiin Jurvassa la 11.2.

Itse en ollut ilmoittanut ketään, mutta seurasin koko ajan suurella mielenkiinnolla kasvattieni suorituksia. :) Paikalla oli yhteensä 12 gerbiiliä, joista kasvattejani oli 7kpl. Ihan hyviä kommentteja tuli tuomarilta ja hyvin pitkälti samoissa ajatuksissa olin minäkin eläimet nähtyäni. Hyvin hoidettuja eläimiä, joilla oli kiiltävät turkit, kirkkaat silmät ja joita oli ilo käsitellä. 

Itsellä pisti silmään, että monella oli kynsien kanssa leikkaamisen varaa reilusti. Kynsiä ei kannata lähteä itse leikkaamaan, jos vähänkään epäröi tai ei saa eläintä aloilleen kunnon otteeseen. Vahinkojen välttämiseksi meikäläiselle voi rimpauttaa ja pyytää lyhentämään kynsiä. Ymmärrän täysin, jos jotakuta hirvittää leikata mustia kynsiä tai kynsiä ylipäätänsä, jotka ovat niin hirvittävän pienet ja ohuet, että varvaskin saattaa olla vaarassa leikatessa.

~ Vuoden Voittajat 2011 ~

Päivän parhaan suorituksen kasvateistani vetäisi lilac uros Game of chance eli Onni. Onni istui hyvin kiltisti koko Bis arvostelun ajan sylissäni ja oli jatkuvasti kiinnostunut ympäristöstään, vaikka päivä oli varmasti ollut "pienelle" pitkä. Taisi kasvitäti saada pojalta pusunkin poskelle <3 Herrasmies sijoittui Bis kehässä kolmanneksi! Whohoo! Onnea Piia ja pojat!

Päivän päätteeksi jaettiin Vuoden 2011 Voittajat. Virallisissa gerbiileissä kisasi pelkästään mustia gerbsuja ja taso oli mielestäni sillai kova, ettei ennalta uskaltanut veikata yhtään mitään. Joko se tulisi meille tai se menisi kaverini gerbolaan. Kummankaan voitto ei sinänsä olisi harmittanut suuntaan jos toiseenkaan, sillä molemmat kärkisijojen eläimet ovat mahtavia ja mallikkaita niin lajinsa kuin värinsäkin edustajia.

Havu kuitenkin kiri itsensä voittoon vain 5 pisteellä! Huh! Poika sai nätin pokaalin ja nimensä eteen Epjy VV-11 -tittelin. :D Lemmikki gerbiileissä kisasi taas vuorostaan pelkkiä lilaceja ja kaikki omia kasvattejani. Pakko hehkuttaa, että F -poikueen kaikki neidit ovat olleet ahkeria näyttelyissäkävijöitä! Voiton nappasi (taas 5:llä pisteellä!) suloistakin suloisempi Fame monster, joka asustaa emon kanssa siskoni luona. Onnittelut! Uskomatonta Epjy VPET-11! :)

D.5 -poikue

Painot:

1vko Nutmeg(n) 6g / Silver nutmeg(u) 6g

2 vko Nutmeg(n) 12g / Silver nutmeg(u) 10g

Poikaset saattavat olla diluutteja(aika näyttää) tai kantajia(tulisi testata).

-> Poikaset etsivät nyt ensisijaisesti mukavia lemmikkilaumojansa ja yhteistyökykyisiä koteja lähialueilta. Toivon, että ainakin urosta oltaisiin valmiita myöhemmin lainaamaan kasvatusprojektiani varten. :) Kiinnostuneet ottakee yhteyttä!

Sijoitusnaaraani poikue syntyi ke aamuna 1.2. :)

Kuvassa siis emä "Starba", täti "Maisu" ja kaksi pikkuista nakkia <3

Hyvää uutta vuotta!

Tammikuu näyttää olevan jo yllättävänkin pitkällä, kun vihdoin ehdin istua rauhassa alas kirjoittelemaan. ;) Uudet kurssit toivat mukanaan paljon uusia tehtäviä ja tuttavuuksia. Koulu on alkanut varsin rauhallisissa merkeissä ja nyt ei ainakaan voi valittaa, että päivät olisi koulutuntien suhteen pitkät. Tähän uuteen rytmiin oli kyllä aluksi vaikea tottua(ei enää töitä säännöllisesti, koulua muutamina päivinä viikossa tai pari tuntia per päivä), mutta nyt täytyy sanoa, että tätä jos mitä olen todella kaivannut! Olen ehtinyt paljon enemmän viettämään aikaa niin kavereiden kuin eläintenkin kanssa ja tästä kaikesta vapaa-ajasta huolimatta olen ehtinyt rentoutumaan käsitöiden ja koirien kanssa tehtyjen pitkien talvipakkaslenkkien merkeissä. Tehtävien teko on ollut huomattavasti helpompaa kuin koskaan ennen. Ei ole kauheaa stressiä tarttua johonkin työhön tai tehtävän aloittamisen kanssa ei tule tyhjän paperin kammoa. Esseitä on tullut kirjoiteltua todella paljon valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen deadlinejä ja jopa viikkotehtävissä olen ollut ajoissa asialla! :D Juuri nyt tämän viikon maanantaina oli semmoinenkin voittajafiilis päällä, ettei tuntunut edes todelta! Ja siis kyllä! Luit oikein, maanantaina(!), jonka pitäs olla viikon kamalin ja tuskaisin päivä!   

Mitäs muuta sitten.. Joulu meni meillä vallan rauhallisissa merkeissä ja osan joululahjoista sain vasta nyt tammikuun puolella. Tuntuu muutenkin siltä, että itse aattona ja koko joulukuussa ei ollut tippaakaan joulufiilistä kenelläkään, kun nurmikko paistoi kaikkialla jne. Nyt sitten koko tammikuu onkin hypetetty vähän myöhäisissä joulufiiliksissä! On käyty pulkkamäessä, leivottu oikein urakalla, tehty lumitöitä, putsattu autoja lumien alta, katsottu revontulia ja tähtiä pakkasyössä, juostu naama kuurassa ja ja ja.. :D

Kanille ja marsuille koitti oikein kunnon juhlapäivät heti aaton jälkeen! Veljeni kärsii aika pahasta allergiasta ja aattona hän totesi, että tuntuu, että nyt syy todella on joulukuusessa, koska sen tulon jälkeen on ollut vointi jatkuvasti hyvin heikko(2vkoa?). Ensin kaikkia harmitti kovasti se ajatus, että joulukuusi pois ja tuskin enää koskaan voidaan ottaa aitoa kuusta kotiin. Pian murheelliset ajatukset vaihtuivat toisiin, kun sisko keksi, että mitä jos me pilkottaisiin kuusi yhdessä ja vietäisiin se Marsan elukoille? Ei mennyt kauaa, kun koko perhe kävi käsiksi kuuseen ja muutaman tunnin operaation jälkeen oli koristeet nätisti pakattuna ja elukoilla naaman edessä maukkaita herkkuoksia. Voi sitä marsujen pulputusta ja pörinää! Kani tuli myös onnesta soikeana maistelemaan, vaikka normaalisti se ei piittaa minkään ruuan toivossa jättää "lempilöhöpaikkaansa". :) Neulasia tuli annettua myös gerbolan väelle jouluruuan yhteydessä. Tuntuu, että viimeisen kahden kuukauden aikana on uponnut aivan valtava määrä jauhomatoja, puuroa ja pilttiä pikkuelukoihin. :D

Vuosi 2012 alkoi myös yhdistystoiminnan kannalta sillai hauskasti, että päätin ihan heittona ehdottaa itseäni Epjyn tulevan kauden puheenjohtajaksi. Hallituksen järjestäytymiskokouksessa sain täyden kannatuksen ja tässä sitä nyt ollaan! :D -"Yhtä puhelinta rikkaampana", kuten eräs tuttavani naurahti. Eli tosiaan, Epjyn neuvova puhelin löytyy nyt minulta ja siihen saapi laittaa viestiä ja soitella, jos ilmenee jotain kysyttävää kaneista ja jyrsijöistä tai esim. epjyn toiminnasta, näyttelyistä jne. :) Olen tästä lähtien myös yhdistyksen tulosvastaavana(Jes! :)), joten tietokoneella tulee näpyteltyä entistäkin enemmän.

Gerbolan puolella ei sinällään ole tapahtunut mitään ihmeempiä. :) Maisun ja Starban omistaja kävi meillä yökylässä ja saman vierailun aikana piipahdimme Seinäjoella katsomassa neljää kasvattiani. Näillä näkymin yhtä urosta ja sijoitusnaarasta tullaan käyttämään kasvatuksessa ensi kesänä. Todella hyvin kasvaneita ja hoidettuja, siistejä gerbsuja <3
Moni gerbolan gerbiili on tässä talven mittaan ehtinyt täyttää vuosia! Tora tuli aattona 3v, Xuu täytti myös 3v, samoin Hertta ja viime talvena syntyneet  G-, F- ja Bon Jovi poikueet täyttivät 1v. Onneksi olkoon kaikille pienisuurille!

Tässä ihana muisto vuoden takaa. :)

Näin pieniä olivat G- ja BJ -vauvat, kun ne ovat minulta lähteneet.  

Tällä hetkellä meillä muuten asustaa yksi pariskunta yhdessä ja yksi naaras on astutettuna. Kovasti jo odottelen poikasia. Onhan edellisistäkin jo aikaa, viimeksi elokuussa on ollut poikue ja nyt nämäkin "nappulat" ovat jo mukamas niin isoja. heh. Poikaskyselyjä on sadellut viime viikkoina ihan hurjasti! Pakko sanoa, että nyt ainakaan näihin kahteen seuraavaan poikueeseen en uskalla ottaa enempää varauksia vastaan(ja sitten pitäisi itsellekin osata jättää jotain. :D). Saattaa olla, että kevät-kesä tuo meille aivan uusia poikue suunnitelmia uusien eläinten myötä. Jännityksellä odotan näitä uusia tulokkaita kotiin. :) 


 

Epjy @: Musti ja Mirri la 10.12.

Etelä-Pohjanmaan Jyrsijäyhdistys ry (EPJY) piti lauantaina 10. joulukuuta infopöytää Seinäjoen Megakeskuksen Mustissa ja Mirrissä. :) Olimme Salliksen kanssa kahdestaan rakentamassa infopistettä, joka oli pystyssä koko liikkeen aukioloajan eli klo: 10.00.-16.00. Ihmisiä riitti todella hyvin tuohon kuuteen tuntiin, esitteitä meni ihan kivasti ja pöytä oli kuulemma todella mielenkiintoisen näköinen. Toin mukanani näytille kaksi gerbiilikasvattini Starban ja Maisun sekä Furminaattori aka "Furmis" kanin.

Pöytää ja ennen kaikkea eläimiä kävi ihastelemassa ihmisiä ihan vauvasta vaariin. Nuoret esittivät todella paljon hyviä kysymyksiä, joihin sitten yritin parhaani mukaan vastailla. Oli todella hienoa saada ihan toisilleen tuntemattomat ihmiset kokoontumaan yhden pienen pöydän ja koirahäkin(jossa kani jaloitteli turvassa koirilta) ääreen keskustelemaan kaneista ja jyrsijöistä! Todella paljon keskustelua herätti eläinsuojeluasiat, lemmikkien oikeanlainen hoito, monipuolisen ravinnon tarjoaminen sekä pieneläinten luottamuksen luominen.

Jälkimmäistä päästiin ihan kokeilemaan gerbiilien avulla. Ensin kysyin, että millä tavoin lähtisitte ottamaan gerbiiliä terraariosta? Monella tuli ensin mieleen "pyydystäminen", mutta sitten eräs poika totesi, että on kuullut jostain, ettei mitään pikkueläintä saisi tarrata ylhäältä päin kiinni. Seuraava kysymykseni oli, että miksi näin? Silloin alkoi monella raksuttaa ajatukset ja pari nuorta ihan huudahti, että lintu! Sehän se on, niin tietysti! Ei ihme, että ne pelkäävät, sillä kyllähän ihmisen käsikin jo näyttää äkkiseltään linnun jalalta(tässä kohtaa porukan pienimmät alkoivat verrata kenellä on hirmuisimmat kotkan raatelukynnet sormien päissään. ;D). Eräs heitti ajatuksen, että gerbiilin voisi nostaa vessapaperirullalla. Tätä saivat kaikki halukkaat kokeilla ja sitten näytin kaikille vielä, miten gerbiili otetaan terraariosta asettamalla kädet kupiksi. Moni oli todella ihmeissään siitä, miten gerbiili nousi ihan itse kämmenelle ja pysyi siinä vielä kättä nostettaessakin.

Pääsimme vihdoin testaamaan miten pienen lemmikkijyrsijän luottamusta ansaitaan! Asetimme rauhallisen gerbiilin varovasti pöydälle(kaikki olivat toisella puolen pöytää ja pöydän päädyssä kiinni, jottei gerbiilillä ole pakoreittiä lattialle tms) ja annoin pöydän vastakkaisella puolella olevalle tytölle auringonkukan siemenen. Neuvoin tyttöä antamaan ensin käden pöydälle, jotta gerbiili voi tulla kaikessa rauhassa haistelemaan kättä, sillä tämä on gerbiilin tapa tutustua uuteen ihmiseen. Gerbiili otti hieman takapakkia haistaessaan vieraan ihmisen, mutta pian vei uteliaisuus voiton ja sitä uskallettiin jo nousta kämmen selän päälle seisoskelemaan. Seuraavana oli vuorossa herkkupalan antaminen. Gerbiili nuuhki ilmaa ja pian se jo paikansi, että herkku on tytön nyrkissä piilossa. Nopeasti gerbiili nappasi herkkupalan kädestä ja puikkelehti minun luo sujahtaen hupparini taskuun. Tämän jälkeen näytin vielä miten pientä jyrsijää tulisi käsitellä ja käännellä. Miten tassuille voi antaa varovasti "käsipäivää", jonka avulla eläin totutetaan kynsien leikkuuseen ja miten katsotaan hampaat.

Päivä meni yllättävänkin nopeasti, mutta olihan se ehtinyt jo verottaa meidän kaikkien voimia. Kani nukkui miltei puoli tuntia sylissäni viimeisen aukiolo tunnin pyörähtäessä käyntiin ja gerbiilit vetäytyivät päikkäreille, kun väki liikkeessä väheni. Saimme onneksi kamat pakattua autoon ja liikkeen järkevään aikaan kiinni. Suuret kiitokset Mustin ja Mirrin mukavalle henkilökunnalle, Sallikselle, kaikille pöydässä pyörähtäneille sekä erityisen reippaille eläimille. :)

Hauskaa oli joten otetaan vaan joskus uusiksi! Talvisin terveisin: Marica.

Epjyn Infopöytä

 Kani yritti kovasti kurkkia mitä pöydän toisella puolella tapahtuu..

Mustin ja Mirrin oma tuotepöytä. 

Pöydän yleisilmettä.

Pöydän antimia. 

Myynnissä olleita Rodentian irtonumeroita. Nämä ovat myöskin Epjyn näyttelyissä ostettavissa hintaan 4€/kpl! 

Kani- ja jyrsijäaiheiset avaimenperät sekä miniruusukkeet tekstein; "Älä koske", "Äitin kulta", "Syötävän söpö", "Tassun alla" ja "Pieni, mutta pippurinen"

Kuten kuvista saattoi jo päätellä, kani viihtyi parhaiten pienessä Curverin laatikossa. Aika moni kävi sitä päivän mittaan silittelemässä ja säälimässä kovaan ääneen, kun nyt tuollaiseen lootaan on "joutunut". ;) 

            

Vanhoja tuttavia ja uusia totutuksia

Ette arvaa montako kertaa meinasin kirjoittaa otsikoksi "Uusia tuttavia ja vanhoja totutuksia". :D Hehhee. Ihan miten vain, molemmat kyllä sinänsä pitävät paikkaansa. Uusia tuttavia on näillä näkymin tiedossa ensi vuonna gerbiili puolella. ;) Sitten yhtenä päivänä sain sähköpostia Tanskasta. Voisi sanoa, että "Blue-verkostoon" on liittymässä uusi hyvin innostava ja kiinnostava persoona, johon olisi ilo päästä tutustumaan. :) 

Vanhoja totutuksia on ollut peräti yksi, joten otsikko hieman hämää. Eräät gerbiilisiskokset pääsivät asumaan muutaman päivän totutuksen jälkeen takaisin yhteen, kun toisen ostaja ei koskaan ilmestynytkään hakemaan neitiä kotiin. Neidin(4kk) pääsyä takaisin omaan laumaan hankaloitti oma emo, joka hyppi ja yritti astua ja alistaa pientä niin vimmatusti, että ei sitä pelon sekaista kiljumista jaksanut kuunnella kukaan. Parempi kuitenkin tällainen asettelu (2 & 2), koska siskoilla tuo laumajärjestys oli kerralla selvä ja emo saa jatkaa elämää vanhan kämppiksensä kanssa.

   Sitten näihin vanhoihin tuttaviin! E -poikueen poikakaksikko Euphoria ja Eye of the Tiger eli tuttavallisemmin Hyrre ja Herbert saapuivat Tampereelta pienelle visiitille. <3 Pojat olivat kasvaneet aivan valtavasti ja olivat muutenkin kaikin puolin todella hyvässä kunnossa. Oli hauska nähdä miten boksissa oli heti vastassa kaksi hyvin iloista ja energistä poikaa. Kyllä oli karvapalloilla paljon ihmeteltävää, kun tulla tupsahtivat meille. Hajuja oli aivan valtavasti ja tutkittavaa olisi piisannut vaikka kuinka! Herbun piti hieman kokeilla tomeraa ja rytmikästä 'kiimarummutusta', josko sitä joku neitokainen vaikka saattaisi jostain nurkasta vastailla. ;)

Miksi pojat sitten tulivat meille? Mulla on ollut jo jonkin aikaa myynnissä H -poikueesta yksi black uros. Useasti sitä on kyselty, mutta koskaan ei ole kukaan varausta siitä lähtenyt tekemään. Nyt kuitenkin koitti vihdoinkin semmoinen päivä, että oli aika saada Tampereen pojille yksi uusi kämppis ja se jos mikä sopi meidän tummalle poitsulle. Nimeltään herra on Hotales ajalehtaa eli "Hercule". Molemmat nimet ovat hyvin hauskoja ja kuvaavia. :D Virallinen nimi kertoo hyvin luonteesta, mikä pojalla oli pikkuisena ja kutsumanimi juontaa juurensa siitä, että kun perhe sai pojat takaisin ja näki pojan livenä ensimmäistä kertaa, se näytti ihan yhtä mustalta kuin Hercule Poirotin viikset.

Uusi totutuksemme kesti noin puolitoista viikkoa. Pojat olivat verkon kera puolin ja toisin liki viikon ja loppuaikana otettiin selville laumaan johtajuudesta. Hyvin nopeasti Herbert pisti Herculeen ruotuun. Oli se hupaisa näky, kun Hyrre kokosi pesää, pesi molempia kämppiksiä vuoron perään ja hääräsi kaikkialla ihan kuin se olisi halunnut sanoa:"Me ollaan kaikki yhtä suurta perhettä! Älkää jaksako enää vääntää." Hercule oli kovin kokeileva Herbua kohtaan ja mietinkin, että kuinka pitkä pinna noin isolla uroksella voi oikeasti olla tai kuinka tyhmänrohkeaksi pienempi Hercule oikein heittäytyykään?! En nyt voi tässä yhteydessä sanoa, että "lihavat on lepposii", koska Herbu ei sitä ole, mutta sanotaanko sitten, että isokokoiset on lepposii. Sen pinna oli jotain aivan käsittämätöntä! Tuli ihan mieleen poikien isänisä(ja btw sama eläin on Herculeen emänisä. Serkkupojat siis kyseessä. ;)), joka antoi nuoremman viedä ruuat suusta ja käyttää kynnysmattona ja tyynynä aina kun toinen vain tahtoi. Herbu sieti jopa tuuppimista isottelevalta urokselta. Onneksi Hercule nieli tappionsa ja alistui viisaasti isommalle, koska itse en henk.koht haluaisi ikinä päästä näkemään millaista jälkeä iso uros saisi aikaan suuttuessaan kunnolla, tuskinpa siis Herculekaan fiksuna poikana halusi. :)

Poikien lähdettyä takaisin kotiinsa, sain totutushäkin taas vapaaksi ja eikun vaan uudet "pullat uuniin", sillä uusia pareja(pliis! kiimoja tänne kiitos, ettei tarvitse verkottaa terroja!) ja uudellen koottuja laumoja on tiedossa useita. Vähän jännään mitä noiden naaraiden poikueista ja ennen kaikkea naarasparien yhteiselämästä on tullakseen. Tässä vielä kuva pojista. Kuva on otettu varhain aamulla, joten sallittakoon poikien naamoilta paistava väsymys. ;) Pojilla on ollut tuolloin ensimmäinen yhteinen yö laumana takana, vaikkakin pojat nukkuivat jo toisena yönä verkolla vieretysten.        

Uusi potilas

Tulin myöhemmin jutelleeksi yhden tutun eläinlääkärin kanssa ja pohdimme pitkään mahdollisia syitä viime aikojen tapahtumille. Fiiaa ja Töpsyä ei yhdistänyt mikään muu kuin, että ne olivat miltei saman ikäiset. Taudille oli ominaista se, että se vaikutti hyvin ankaralta hengitystieinfektiolta, mutta etenemistahti oli jotain aivan käsittämätöntä. Eläimet yskivät, hengitystiet rohisivat ja vaikuttivat olevan tukossa. Pilaantunut heinä ei tullut kuuloonkaan, sillä sitä söivät muutkin marsut, mutta Fiia ei ollut saanut heinää ollenkaan. Ruokavalio ja kaikki elinolo suhteetkin poikkeavat toisistaan. Vetoa ei ole ollut, marsut eivät asu lattianrajassa vaan noin reilu 60cm korkealla ja Fiia sitäkin korkeammalla eli noin puolessa välissä koko huonetta keskihyllyllä. Molempien vitamiinien ja hivenainetarpeetkin on huomioitu aina ja näin. Eläinlääkäri käski tarkistaa kaikki eläimet useampaan kertaan päivässä, jotta apu ehtisi ajoissa, jos jotain vielä ilmenisi. Mulle jätettiin antibioottikuuri resepti vähän niin kuin 'hätävaraksi' apteekkiin, jotta pääsisin heti hakemaan sen, jos joku alkaa oireilla.

Aloin pienessä pääkopassani jo kauhistella ajatusta, että olisinko mahdollisesti kantanut mukanani sairaalasta jonkin sairaalabakteerin, joka nyt kaataa sitten meillä porukkaa oikein uhalla. Tapaukset kuitenkin selvästi liittyvät toisiinsa. Kaikki, jotka minut paremmin tuntee, tietävät, että olen ihan hirveän tarkka käsien pesusta ja pesen niitä jopa siinä välissä, kun alan käsittelemään ensimmäisen jälkeen toista eläintä. Ihan arjessakin olen todella tarkka tästä ja saatan huomautella aika ikävästikin, jos joku yskii miten sattuu ja näin.. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan. :) Aloin tosiaan pähkäillä, että olen viimeisen kuukauden aikana käynyt miltei joka viikko sairaalassa, ehkä useammankin kerran ja siellä jos missä oli paljon influenssa potilaita niiskuttamassa ja röhimässä keuhkojaan pihalle. Tuntuu kyllä niin pahalta ajatella, jos se ehkä olinkin minä, joka tämän tilanteen laukaisi.

Noh, ei siinä mitään kaikki näytti menevän hyvin, kunnes tajusin yhtenä aamuna, että hamsteri ei juossut viime yönä ollenkaan juoksupyörässään. Niin hassulta kuin se kuulostaakaan, niin pidin tätä hyvin outona, koska meidän hamsu kerta kaikkiaan vain juoksee joka yö ja paljon ja totta kai minä herkkäunisena kuulen sen useimmiten ja siitä juoksupyörän vaimeasta äänestä tiedän, että kaikki on hyvin ja voin vihdoin sulkea silmäni.

Nousin varhain aamulla jo ennen töihin lähtöä(oisko ollu aamu viiden ja kuuden välillä?) katsomaan hamsteria ja kas kummaa! Näen hamsterin, jolla vasen silmä rähmii hyvin pahasti, hengitys on katkonaista ja rohisevaa. Eläimen kynnet olivat kasvaneet ja keho oli todella kuuma! Pitkä karvapeite oli aivan litkussa hiestä ja hamsu oli selvästi hieman laihtunut. Ei voisi uskoa, että vuorokausi takaperin nähty hamsteri oli tismalleen sama eläin! Ei kun vaan äkkiä hakemaan apteekista Ditrimiä ja annostelemaan sitä hamsterille. Apteekissa olin ihan kuin toisen asialla. Ajatukset mylläsivät oikein kunnolla pääkopassa. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että apteekkari alkoi puhutella mua kuin jotain hullua kyseenalaistaen mun "kallista" antibioottihankintaa hamsterille, jonka arvo on noin 20€.

Päivä oli totaalisesti pilalla. Se ei riittänyt, että olin sekaisin huolesta ja maalailin kauhukuvia joukkokuolemista mielessäni(miten edes voisin mennä kotiin, jos siellä on taas vastassa eloton ruho tai mitä jos tauti iskee meidän huonon vastustuskyvyn omaaviin vanhuksiin tai poikasiin, jotka ovat hätinä ehtineet luovutusikään?), vaan sitten tulen vielä tällä tavoin loukatuksi. Pakko sanoa, että eniten mua auttoivat ystävien laittamat kommentit ja keskustelut kasvotusten. Tuli taas illalla sellainen "taistelun vimma" päälle, jaksoin taas hymyillä ja sain olla varma, etten ole yksin eläinharrastukseni kanssa. Tiesin, että nyt olen kaikkeni antanut ja jos tämä ei riitä, sen on sitten oltava niin.

Ajelin ja saksin kauhistuneelta hamsterilta turkin pois ja tarkkailin samalla ihoa, jossa ei onneksi ollut tapahtunut muutoksia. Heitin kaikki purut pois ja porstasin oikein kunnolla koko asumuksen. Hamsun petivällyt lensi roskiin ja tilalle laitettiin tuplasti enemmän. Kynnet leikattiin hamsun ankarasta kiroilusta huolimatta, silmä putsattiin säännöllisesti ja antibioottia annettiin kahdesti päivässä. Hamsu sai ruuan suoraan pesään ja lisäksi juotinkin sitä varmuuden vuoksi itse. Tämän operaation jälkeen meni muutama päivä ja hamsterissa alkoi taas elämän ilo kukoistaa. :) Olin sanoin kuvailemattoman onnellinen. Kaiken tämän surun keskellä oli sittenkin taas valoa tunnelin päässä. Nyt on kulunut miltei kaksi viikkoa siitä, kun hamsteri sairastui ja reilu viikko siitä, kun se on ollut terveenä. Taudille ei löydetty syytä, mutta se tiedetään, että se eteni vuorokauden sisällä todella nopeasti, taudin itäminen kesti muutaman vuorokauden ja eläinten ei tarvinnut olla missään yhteydessä keskenään. Fiiaa ja Töpseliä on yhä kova ikävä. Siitä on nyt reilu kaksi viikkoa, kun kävin hautaamassa ne. On se vaan niin epätodellista. Tekisi mieli itkeä, mutta jostain syystä itku ei ole tullakseen. Olen aika patouttaja tyyppinen, mutta nyt on lupa surea, olen antanut sen luvan itselleni, mutta siltikin.. Ei, se ei nyt vain jostain syystä tule kuuloonkaan. Tätä mieltä ovat siis kyynelkanavani, en minä itse. :)