Mikä tulee H:n jälkeen?

No tietysti... I ? ja Ehkäpä myös J ?! Entäpä miltä kuulostaisi kuudes diluutti poikue..? En keksi mitään niin kuvaavaa sanaa tämän kesän poikasbuumille kuin OMG! Kauan on poikasia odoteltu ja tuskailtu, kun näyttää, ettei mistään tule mitään ja sitten kas kummaa... poikasia alkaa putkahtelemaan kuin sieniä sateella! Mulla on ollut aivan sanoin kuvailemattoman aurinkoinen olo näiden poikueiden johdosta. <3
Mun piti ihan oikeasti miettiä, että mikä kirjain tulee H:n jälkeen aakkosissa, koska siitä tuntuu olevan niin ikuisuus, kun olen viimeksi saanut nimetä lilac tavoitteisia -poikueita.

Olin suunnitellut I -poikuetta pääkopassani jo pidemmän aikaa(oikeastaan jo keväästä 2011 asti), mutta mikään ei tuntunut menevän yks yhteen. Aloin jo olla kovinkin tuskastunut asian suhteen kunnes avasin suuni eräälle ystävälleni. Tässä siis "tarinan" opetus: AINA, kun on jotain ongelmia, pitää kilauttaa kaverille, oli ne ropleemat sitten ihan mitä tahansa. :D Kävi siis ilmi, että ystävälleni oli tulossa gerbiili ulkomailta, jota voisin mahdollisesti käyttää. Kyseessä oli uros, joka oli lähtöisin aivan ennen kuulumattomasta paikasta. Agouti uros Berlusconi oli saapunut pitkän matkan takaa Italiasta! Berlusconi oli kuulemma nimensä mukaan hyvinkin naistenmies ja ensimmäisen kuvan siitä nähtyäni olin heti avoinna ajatukselle: miksipä ei?! Kauniin isot silmät, sievät pyöreät korvat, nätin punertava ruskea turkki ja uskomattomalta kuulostava paino(ikäisekseen) tekivät heti vaikutuksen. Olin joskus aikaisemminkin miettinyt, että voisin ihan kokeilu mielessä joskus teettää lilac x agouti yhdistelmän ja katsoa mitä sieltä on tuleman. Nyt se olisi mahdollista ja vieläpä siten, ettei tarvitsisi hankkia omiin nurkkiin "väärän väristä" eläintä viemään terraario tilaa ja mun tuurilla en ikinä olisi löytänyt yhtä komeaa urosta. Afro(ja totta kai kämppis Zervo) lähti näyttelyreissun ohessa astutuslainaan ja minä lupasin neitokaisen hakea takaisin kotiin heti, kun alkaa siltä näyttää, että masussa saattaisi polskia jokunen pikku otus.

Neideistä ei minun tarvinnut murehtia, ne olivat hyvissä tassuissa ja käsissä parin tunnin ajomatkan päässä ja sain kuulla jatkuvalla syötöllä, mitä sinne suunnalle kuuluu. :) Afro tuotti hieman päänvaivaa ystäväni luona, sillä se on isohko naaras, joka on hieman plösö (näin kauniisti ilmaistuna), joten otappa siitä sitten selvää onko se taas ahminut napansa täyteen vai tiine, kun eläin näyttää jo valmiiksi uimarenkaan nielaisseelta. :D Viimein koitti se aika, että sain lähteä noutamaan flikkoja takaisin ja heti nähdessäni Afron sanoinkin, että kyllä se todellakin ON tiine! Mahtavaa!
Alkuviikosta pistin terran kuntoon, perjantaina Afro ei todellakaan ollut oma itsensä ja menin vähän huolissani nukkumaan. Lauantai aamuna mulla oli vastassa hyvin nälkäinen ja janoinen mamma sekä tämän kämppis, joka lämmitti viittä pienokaista <3 Olin ihan onnesta soikeana. Tulipa sieltä sitten agoutia, tiedän jo kodit, tulipa sieltä blackiä tiedän jo sijoituskodit tai tulipa sieltä lilacia tai argentea(tunnetusti olen heikkona näihin ihanuuksiin ja pitkään olen haaveillut ihan ikiomasta) niin saisivat jäädä kaikki kotiin.

Tämmöisiä pieniä hilsetukkoja, ikä 9vrk.

Poikasten sukupuolet olivat aika yllätys, tasan yksi naaras ja neljä urosta. Lilacia onneksi löytyi molempia sukupuolia (kotiin, kotiin, kotiin! sanoinko jo, että jäävät kotiin? :)), blackistä päätin jo aika varhain, että se saa jatkaa matkaansa lemmikkikotiin ja nämä kaksi kellertävää kummajaista jäivät tuottamaan pään vaivaa. Hihkuin jo saaneeni oman (lemmikki)argenten, mutta toisin kävi. Pojat paljastuivat yellow foxeiksi! Oikeasti! Mä yhdistän ruskeaa ja harmaata ja saan keltaista! Tiesin, että isänisä on yellow fox, mutta että myös Afron taustalta löytyi e! wtf? Sukutauluja tutkiessani pääsin neljänteen sukupolveen asti kunnes hoksasin, että niin.. Afron suvun toinen puoli polveutuu Hollannista asti ja sieltä ei ole säilynytkään kovin tarkkaa sukupuuta. Tämä pikkuinen e -geeni on matkustanut resessiivinä usean sukupolven yli ja päätti hypätä nyt esiin. Aika villin näköinen sukutaulu.. Pelkkää blackiä ja lilacia +kuviolla ja nyt foxeja. Heh.

Toinen yf poika muutti black pojan kanssa kotiin, jossa yksi kasvattini oli jäänyt kaverin kuoltua yksin. Lilac naaras ei ole saanut vielä kutsumanimeä, mutta se jäi asustelemaan vanhan lauman jatkoksi eli emä Afron ja "täti" Zervon kanssa. Lilac poika eli tuttavallisemmin "Illi" asuu vielä toistaiseksi yf veljensä kanssa. "Aurinkopojaksi" haukuttu mukula muuttaa vasta syyskuussa uuteen kotiin, joten se saa viettää vielä muutaman kuukauden velipoikansa kanssa. Illiä yritän myöhemmin samaan laumaan Jeesuksen ja Termiksen kanssa. Pojat ovat aika avoimia tapauksia ja aina valmiita hellyydelle, joten en usko, että pistävät kovin pahakseen tätä iloista tärpäntikkeliä laumassaan. Katsotaan. :) Äkkiä nämä ovat tästä pötkähtäneet ja on ollut ilo seurata näin aktiivisia, mutta silti niin helppoa porukkaa. Helpolla tarkoitan sitä, että käsittely on ollut todella vaivatonta ja poikaset ovat suhtautuneet suurella uteliaisuudella vaikka ihan vieraskin käsi olisi laskettu terraarioon. Ei ole tarvinnut myöskään pelätä, että nämä sinkoilisivat suin päin minnekään tai jännittäisivät jäykkinä ja liikkumattomina kädellä. Todella reipasta sakkia kaikin puolin. Jännittävää, kun kerrankin on yhdistelmä, joka ei ole ns. omille mitään sukua ja taustoilta löytyy niinkin erikoiset maat kuin Italia ja Hollanti. Hieman hymyilyttää, kun kaverini onnitteli ja nosti eräässä baarissa kippikset tämän poikueen johdosta ja taustalla soi ihana International Love. ;) 

    
    

Lisää tämä mieleesi

Facebookissa kiertää eräs kiertoviesti, jota hieman muokkasin sopivammaksi ajatellen tätä koko kani- ja jyrsijävillitystäni. ;)


Moni meistä miettii minkä helvetin takia olen tänä päivänäkin kanien ja jyrsijöiden parissa.

"Höh! Aikuinen nainen! Koska mahdat kasvaa aikuisten maailmaan ja tajuat, että elämässä on paljon muuta?"

Joskus huomaan olleeni liian vahva liian kauan perustellessani tuttavapiirilleni, miksi välitän näistä otuksista.

Ja vuodesta vuoteen saatan olla ja kahlata korviani myöten otuksieni jätöksissä,

mutta muistan aina että siitäkin pääsee eroon - siivotessa ja lemmikki, jos kuka osaa kiittää.

Toisinaan huomaan olevani kädet auki kanin potkuista tai kaverieni säälimänä etsin aamu varhaisesta yö myöhään hyvä laatuista heinää.

Sitä on tullut pudottua useammat kerrat pahvien kierrätysastiaan pää edellä ja ruokaa on kannettu selkä mutkalla kotiin.

Vanhempani toistelevat eikö vähempi eläinmäärä riittäisi ja moni tuntuu ihmettelevän, miten selviän arjesta eläintarhassa.

Koska olen supernainen! Ei, koska se on terapeuttista ja monella tapaa hyvin palkitsevaa aherrusta kaiken oikeasti vaikean keskellä.

Älä ikinä anna periksi, vaikka monet ihmiset tuntevat olevansa aivan eri planeetalta kuin sinä.

Vain harvat meistä tietää, mitä on, kun jokin pieni olento on jättänyt ikuisesti tassun jälkensä sydämeen,

harva osaa arvostaa niitä pieniä sanattomia eläinten tekoja, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen.

Lisää tämä mieleesi, jos olet kahlannut usein paskassa, mutta huomannut selviäväsi kuitenkin! ;)

Kalenteria täytellessä.

Mariska "the häirikkö" lähettää terkkuja lukijoille. ;)

Ihmiset ovat kyselleet meikäläisen perään ja miksei blogissa oo tapahtunut pitkään aikaa mitään?! Noh, tässäpä tulee hyvin kuvaava juttu millaista rulianssia olen käynyt viimeisen kuukauden läpi!

Oon ollut tosiaan viime kuukaudet melkein naimisissa kalenterini kanssa.. Tää on ihan hirveetä! Joka päivä tulee useampi deadline tai jokin tapahtuma, kokous tai jokin muu johon tulisi osallistua tavalla tai toisella. Mulla on nyt suunniteltuna koulu-, kasvatus- ja yhdistystoimintaa elokuulle asti ja tähän päälle totta kai kaikki muu elämä ja työt!
Koulu onneksi loppuu piakkoin. Tunnit ovat nyt melkein loppu, että tämä aika kuluu nytten ihan viimeisiä kurssien päättöseminaareja läpikäydessä. Näiden jälkeen ei tarvi tehdä enää yhden yhtäkään kurssia. Viimeiseen jaksoon sain tosiaan vain kolme kurssia, joten mulla jäi hyvin aikaa keskittyä ja hoitaa nuo rästitehtävät pois. Muutamat raportit vielä siihen päälle ja sitten jääkin enää opinnäytetyön tekeminen. Marraskuussa meikäläisen pitäisi olla valmis tradenomi. :) Kuulostaa ihan hullulta, justhan koulu vasta alkoi ja sitten, kun alkaa katsomaan kalenteria, niin siitähän tulee jo kolme vuotta, kun tuon koulun aloitin. Huh. Mistähän työpaikalta sitä ittensä kohta mahtaa löytää?

Viikot tosiaan ovat menneet uurastaessa kotosalla neljän seinän sisällä ja useampana päivänä viikossa on hypätty koululla naapurikaupungissa. Pahinta oli varmaankin istua neljä päivää käymättä kertaakaan ulkona. Lähdin viemään roskia ja olin sokaistua jo rappukäytävässä! Kevät kerkesi näköjään tulla, ennenkö itse ehdin ulos sitä tervehtimään. :D

Huhtikuu on kyllä varmasti ollut yksi rankimmista kuukausista ikinä.. Jatkuvaa työskentelyä aamu varhaisesta yö myöhään, hyvä että ehdit syödä ja käydä suihkussa, sitten yhtäkkiä pitää lähteä töihin pienellä varoitusajalla ja ja ja ja... Meillä oli muuttokin tässä huhtikuun alussa(Ihanaa! Vihdoinkin isompi kämppä <3) ja tämän kuukauden aikana keskuudestamme on poistunut useita pikkuisia. Jouduin hätälopettamaan Toran kotosalla(hengitysvaikeudet) ja Xuu löytyi terrasta tuupertuneena kämppiksensä vierestä. Molemmilla oli kyllä ihan kiitettävästi ikää eikä kummankaan piakkoin tapahtuva poislähtö tullut sinällään yllätyksenä. Kurjaa silti. Huhtikuun alkupuolella meillä menehtyi myös kokonainen poikue. Viisi pikkuista lähti yksi toisensa jälkeen ja viimeinen menehtyi naksuun parin viikon iässä.

Marsut ovat käyneet läpi raskaan ja hyvin sitkeän ripuliaallon ja Nalle sairastelee yhä tulehtunutta tassuaan. Mariska oli onnistunut pääsemään äidiltä karkuun ja se jos mikä aiheutti myös stressiä, kun panikoin, että miten se saa sen kiinni, kun itse en pääse paikalle mitenkään. Onneksi kaikki päättyi hyvin. :) Rahaa on tässä kuussa palanut ihan hemmetisti kaikkeen... Lääkkeet, omat ja elukoiden ruuat, koululla ramppaamiset, vuokrat, laskut yms.
Tästä kuusta ei jää paljoakaan hyvää sanottavaa.. Pääsiäisen ja vapun suunnitelmat menivät ihan pipareiksi, mutta toisaalta saatiinpa istua hyvän ystävän kanssa meillä ja läpistä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Naurettiin, syötiin jäätelöä ja juttua riitti aamuun asti. Kuka tuossa tilanteessa olisi enää mitään muuta kaivannutkaan? Joten sinällään ei harmita yhtään, että missattiin monet pippalot. :) Pääsiäisen aikoihin meille saapui uusi perheen jäsen. Pitkäaikainen haave toisesta cincusta täyttyi vihdoin! <3

Kevät!

Hiihtoloma kuulumisia kuvien kera. :)

Shit! I'm Alive!

Kevät on todellakin tullut,

kun "rakkauskukka" päätti liittyä seuraamme muutaman kuukauden unien jälkeen. 

Jokaisen hienohelma Lassien sisällä piilee todelline karhukoira!

Ihanan aurinkoiset säät ovat mahdollistaneet jokapäiväiset lenkkeilyt koirien kanssa. <3

Lähdin moikkaamaan niin isoja kuin pieniäkin kavereita.

Kuvassa Maikkoon rottavauvat, jotka kasvavat Salliksen luona.

http://maikkoonkarvatit.nettisivu.org/

 Ja sitten tämä meidän kotopuolessa kasvava pikkupoika <3

Pikkuinen kävi läpi ankaran naksutaudin, mutta on jo nyt tervehtynyt.

Vuoden Voittajat

Epjy: n kuten myös meidän gerbolan näyttelyvuosi potkaistiin käyntiin Jurvassa la 11.2.

Itse en ollut ilmoittanut ketään, mutta seurasin koko ajan suurella mielenkiinnolla kasvattieni suorituksia. :) Paikalla oli yhteensä 12 gerbiiliä, joista kasvattejani oli 7kpl. Ihan hyviä kommentteja tuli tuomarilta ja hyvin pitkälti samoissa ajatuksissa olin minäkin eläimet nähtyäni. Hyvin hoidettuja eläimiä, joilla oli kiiltävät turkit, kirkkaat silmät ja joita oli ilo käsitellä. 

Itsellä pisti silmään, että monella oli kynsien kanssa leikkaamisen varaa reilusti. Kynsiä ei kannata lähteä itse leikkaamaan, jos vähänkään epäröi tai ei saa eläintä aloilleen kunnon otteeseen. Vahinkojen välttämiseksi meikäläiselle voi rimpauttaa ja pyytää lyhentämään kynsiä. Ymmärrän täysin, jos jotakuta hirvittää leikata mustia kynsiä tai kynsiä ylipäätänsä, jotka ovat niin hirvittävän pienet ja ohuet, että varvaskin saattaa olla vaarassa leikatessa.

~ Vuoden Voittajat 2011 ~

Päivän parhaan suorituksen kasvateistani vetäisi lilac uros Game of chance eli Onni. Onni istui hyvin kiltisti koko Bis arvostelun ajan sylissäni ja oli jatkuvasti kiinnostunut ympäristöstään, vaikka päivä oli varmasti ollut "pienelle" pitkä. Taisi kasvitäti saada pojalta pusunkin poskelle <3 Herrasmies sijoittui Bis kehässä kolmanneksi! Whohoo! Onnea Piia ja pojat!

Päivän päätteeksi jaettiin Vuoden 2011 Voittajat. Virallisissa gerbiileissä kisasi pelkästään mustia gerbsuja ja taso oli mielestäni sillai kova, ettei ennalta uskaltanut veikata yhtään mitään. Joko se tulisi meille tai se menisi kaverini gerbolaan. Kummankaan voitto ei sinänsä olisi harmittanut suuntaan jos toiseenkaan, sillä molemmat kärkisijojen eläimet ovat mahtavia ja mallikkaita niin lajinsa kuin värinsäkin edustajia.

Havu kuitenkin kiri itsensä voittoon vain 5 pisteellä! Huh! Poika sai nätin pokaalin ja nimensä eteen Epjy VV-11 -tittelin. :D Lemmikki gerbiileissä kisasi taas vuorostaan pelkkiä lilaceja ja kaikki omia kasvattejani. Pakko hehkuttaa, että F -poikueen kaikki neidit ovat olleet ahkeria näyttelyissäkävijöitä! Voiton nappasi (taas 5:llä pisteellä!) suloistakin suloisempi Fame monster, joka asustaa emon kanssa siskoni luona. Onnittelut! Uskomatonta Epjy VPET-11! :)

D.5 -poikue

Painot:

1vko Nutmeg(n) 6g / Silver nutmeg(u) 6g

2 vko Nutmeg(n) 12g / Silver nutmeg(u) 10g

Poikaset saattavat olla diluutteja(aika näyttää) tai kantajia(tulisi testata).

-> Poikaset etsivät nyt ensisijaisesti mukavia lemmikkilaumojansa ja yhteistyökykyisiä koteja lähialueilta. Toivon, että ainakin urosta oltaisiin valmiita myöhemmin lainaamaan kasvatusprojektiani varten. :) Kiinnostuneet ottakee yhteyttä!

Sijoitusnaaraani poikue syntyi ke aamuna 1.2. :)

Kuvassa siis emä "Starba", täti "Maisu" ja kaksi pikkuista nakkia <3

Hyvää uutta vuotta!

Tammikuu näyttää olevan jo yllättävänkin pitkällä, kun vihdoin ehdin istua rauhassa alas kirjoittelemaan. ;) Uudet kurssit toivat mukanaan paljon uusia tehtäviä ja tuttavuuksia. Koulu on alkanut varsin rauhallisissa merkeissä ja nyt ei ainakaan voi valittaa, että päivät olisi koulutuntien suhteen pitkät. Tähän uuteen rytmiin oli kyllä aluksi vaikea tottua(ei enää töitä säännöllisesti, koulua muutamina päivinä viikossa tai pari tuntia per päivä), mutta nyt täytyy sanoa, että tätä jos mitä olen todella kaivannut! Olen ehtinyt paljon enemmän viettämään aikaa niin kavereiden kuin eläintenkin kanssa ja tästä kaikesta vapaa-ajasta huolimatta olen ehtinyt rentoutumaan käsitöiden ja koirien kanssa tehtyjen pitkien talvipakkaslenkkien merkeissä. Tehtävien teko on ollut huomattavasti helpompaa kuin koskaan ennen. Ei ole kauheaa stressiä tarttua johonkin työhön tai tehtävän aloittamisen kanssa ei tule tyhjän paperin kammoa. Esseitä on tullut kirjoiteltua todella paljon valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen deadlinejä ja jopa viikkotehtävissä olen ollut ajoissa asialla! :D Juuri nyt tämän viikon maanantaina oli semmoinenkin voittajafiilis päällä, ettei tuntunut edes todelta! Ja siis kyllä! Luit oikein, maanantaina(!), jonka pitäs olla viikon kamalin ja tuskaisin päivä!   

Mitäs muuta sitten.. Joulu meni meillä vallan rauhallisissa merkeissä ja osan joululahjoista sain vasta nyt tammikuun puolella. Tuntuu muutenkin siltä, että itse aattona ja koko joulukuussa ei ollut tippaakaan joulufiilistä kenelläkään, kun nurmikko paistoi kaikkialla jne. Nyt sitten koko tammikuu onkin hypetetty vähän myöhäisissä joulufiiliksissä! On käyty pulkkamäessä, leivottu oikein urakalla, tehty lumitöitä, putsattu autoja lumien alta, katsottu revontulia ja tähtiä pakkasyössä, juostu naama kuurassa ja ja ja.. :D

Kanille ja marsuille koitti oikein kunnon juhlapäivät heti aaton jälkeen! Veljeni kärsii aika pahasta allergiasta ja aattona hän totesi, että tuntuu, että nyt syy todella on joulukuusessa, koska sen tulon jälkeen on ollut vointi jatkuvasti hyvin heikko(2vkoa?). Ensin kaikkia harmitti kovasti se ajatus, että joulukuusi pois ja tuskin enää koskaan voidaan ottaa aitoa kuusta kotiin. Pian murheelliset ajatukset vaihtuivat toisiin, kun sisko keksi, että mitä jos me pilkottaisiin kuusi yhdessä ja vietäisiin se Marsan elukoille? Ei mennyt kauaa, kun koko perhe kävi käsiksi kuuseen ja muutaman tunnin operaation jälkeen oli koristeet nätisti pakattuna ja elukoilla naaman edessä maukkaita herkkuoksia. Voi sitä marsujen pulputusta ja pörinää! Kani tuli myös onnesta soikeana maistelemaan, vaikka normaalisti se ei piittaa minkään ruuan toivossa jättää "lempilöhöpaikkaansa". :) Neulasia tuli annettua myös gerbolan väelle jouluruuan yhteydessä. Tuntuu, että viimeisen kahden kuukauden aikana on uponnut aivan valtava määrä jauhomatoja, puuroa ja pilttiä pikkuelukoihin. :D

Vuosi 2012 alkoi myös yhdistystoiminnan kannalta sillai hauskasti, että päätin ihan heittona ehdottaa itseäni Epjyn tulevan kauden puheenjohtajaksi. Hallituksen järjestäytymiskokouksessa sain täyden kannatuksen ja tässä sitä nyt ollaan! :D -"Yhtä puhelinta rikkaampana", kuten eräs tuttavani naurahti. Eli tosiaan, Epjyn neuvova puhelin löytyy nyt minulta ja siihen saapi laittaa viestiä ja soitella, jos ilmenee jotain kysyttävää kaneista ja jyrsijöistä tai esim. epjyn toiminnasta, näyttelyistä jne. :) Olen tästä lähtien myös yhdistyksen tulosvastaavana(Jes! :)), joten tietokoneella tulee näpyteltyä entistäkin enemmän.

Gerbolan puolella ei sinällään ole tapahtunut mitään ihmeempiä. :) Maisun ja Starban omistaja kävi meillä yökylässä ja saman vierailun aikana piipahdimme Seinäjoella katsomassa neljää kasvattiani. Näillä näkymin yhtä urosta ja sijoitusnaarasta tullaan käyttämään kasvatuksessa ensi kesänä. Todella hyvin kasvaneita ja hoidettuja, siistejä gerbsuja <3
Moni gerbolan gerbiili on tässä talven mittaan ehtinyt täyttää vuosia! Tora tuli aattona 3v, Xuu täytti myös 3v, samoin Hertta ja viime talvena syntyneet  G-, F- ja Bon Jovi poikueet täyttivät 1v. Onneksi olkoon kaikille pienisuurille!

Tässä ihana muisto vuoden takaa. :)

Näin pieniä olivat G- ja BJ -vauvat, kun ne ovat minulta lähteneet.  

Tällä hetkellä meillä muuten asustaa yksi pariskunta yhdessä ja yksi naaras on astutettuna. Kovasti jo odottelen poikasia. Onhan edellisistäkin jo aikaa, viimeksi elokuussa on ollut poikue ja nyt nämäkin "nappulat" ovat jo mukamas niin isoja. heh. Poikaskyselyjä on sadellut viime viikkoina ihan hurjasti! Pakko sanoa, että nyt ainakaan näihin kahteen seuraavaan poikueeseen en uskalla ottaa enempää varauksia vastaan(ja sitten pitäisi itsellekin osata jättää jotain. :D). Saattaa olla, että kevät-kesä tuo meille aivan uusia poikue suunnitelmia uusien eläinten myötä. Jännityksellä odotan näitä uusia tulokkaita kotiin. :)