Yön Ritari

Aika vauhdikas sunnuntai takana.
Btw kani ei oikein arvostanut mun siivoamisiani. Sitä jurppii aivan mahdottomasti, kun siirtelen sen vessalaatikkoa(ja tavaroita ylipäätään) ja sitten se reppana rehaa sitä hampaillaan pylly pystyssä sinne minne se kuuluu. Sain myöskin lapiosta, kun herra nappasi sen mun vierestä ja alkoi husimaan. ;)

Aamupäivällä Strangelove eli "Olio" synnytti muutaman pikkuisen. Isänä lainauros "Toby", joten mustia vaavejahan sieltä odotellaan. :) Ovat siis mustia sinisen kantajia, joten toivon, että jos jollakulla on tarjota sijoituskotia ja emolle leppoisat eläkepäivät, niin nyt olisi korkea aika ottaa yhteyttä. ;) Oliohan asui aikaisemmin sijoituskodissa, mutta kaikki ei kodissa mennytkään kuten oli toivottu laumakemioiden suhteen, joten Olio palasi takaisin kotiin. Rouvan alku on vielä nuori tapaus, joten eläkekoti on sinällään aika hassu sana. Olio on siis syntynyt 2011 ja itse en sitä valitettavasti voi pitää täällä loputtomiin niin kuin ei ollut alun perin tarkoituskaan. Jos muksuissa on naaraita, saisi tästä luotettava ja yhteistyökykyinen koti itselleen mainion ja kirjavan porukan. :) Jälkikasvulla teettäisin ainoastaan yhden poikueen, jotta tuokin linjahaara saataisiin jatkumaan tulevaisuudessa. Jos kaikki etenee suunnitelmien mukaan, olisi poppoo luovutuksessa lokakuun puolen välin jälkeen.

Tänään haettiin uuteen kotiin myös kaksi D6F -poikueen uros vaavia. Vaikka vain kaksi lähti, niin tuntuu, että terrassa on silti ihan kummallisen vähän porukkaa. Toki siellä nyt vielä myllertää se viisi, mutta tekee se kaksikin poikaa ison loven seitsemän porukkaan. Porukan neitokaisille saapuu kaveri lähipäivinä ja minun vastuulle jää totuttaa porukka laumaksi. Poikueen black patched uros tutustui tänään myös tulevaan kämppikseensä ja yhteiselo näyttää etenevän oikein hienosti. Junnu ikäinen uros on aivan haltioissaan vauvasta! Vauvaa ensin vähän jännitti, että mikä ihme tätä jannua oikein vaivaa, kun se ei päästä näiltä pusutteluiltaan toista edes juomaan. :D

Sain myös ilokseni heivata tänään kahdet totutusverkot veks! Herne ja lainauros Merkki asuvat nyt saman katon alla kuin myös Eikka ja Bätmän. Lokakuussa siis jälleen tiedossa yksiväristä ja kuviollista blackiä. Merkki on oikea rakkaus <3 ja Bätmänin tullessa ovesta olin suorastaan pyörtyä! Miten se voikaan muistuttaa niin paljon velipuoltaan Havua?! Jos nua kaks lyötääs mulle eteen niin en osaisi välttämättä päällipuolin sanoa kumpi on kumpi. Siis todella makeen näkönen heppu tuostakin kuoriutunut! Muistan sanoneeni, että tuota olisi hyvä viedä näyttelyyn joskus, mutta nyt musta tuntuu, että en Jennikalta edes kysy, vaan vien sen. ;D Hahhah-haa! Bätmän on kutsumanimensä veroinen.. Olen alkanut haukkumaan sitä jo yön ritariksi, koska nyt voin oikeasti sanoa, että se, joka luuli Havua mustaksi(mukaan lukien minä itse) ei ole mustaa nähnytkään. Bätmänin pohjavilla on paljon tummempi kuin Havulla, jolla selvästi karvan väri vaihtuu juuressa tosi vaaleaksi.
Olen vieläkin ihan äimän käkenä, että miten meidän Stressi on saanut kahden eri naaraan kanssa aikaan niin saman näköiset pojat! Näitä katsellessa tietää todellakin kuka on isä! Stressi on saanut näyttelyissä niin laidasta laitaan arvosteluita(yleensä L1 on se, mitä se saa mukaansa tuurilla ja haukut kuviosta), mutta periyttäjänä se on aivan sanoin kuvailematon. Havullahan on emona jo edesmennyt kasvattini Fiia ja Bätmänillä emänä on Starba.

Tulin hankkineeksi tänään fläppitaulupaperia, eli semmoista hervottoman kokoista paperia, jota ajattelin teippailla oveen ja sitten alan siihen kokoamaan näiden kahden linjani sukutauluja pitkällä tähtäimellä. Suunnitelmien tekeminen helpottui kummasti, kun saa siihen suoraa raapustaa ja kummata, jos tarve vaatii. Katotaan, niin huomenna en saa sivuakaan koulujuttuja tehtyä, vaan istun vaatekomerossa tuijottaen oveen ja piirrellen seiniin.. eiku.. :D

En voi muuta sanoa kuin, että tämä päivä on ollut kaikin puolin todella onnistunut! Olen erittäin tyytyväinen näihin koteihin mitä tässä nyt on ollut hyppysissä. Olen saanut vakuuttua, että kodit ovat juuri semmoisia, mitä kasvattini ansaitsevat ja näitä vanhempia kasvattejani katsellessa hymy oikein nousee korviin asti. Asioita ja vastauksia ei ole tarvinnut lusikan kanssa kaivaa ihmisistä esiin, vaan aina ollaan otettu ja pidetty yhteyttä, mikäli jotain on ollut ja ihan perus kuulumisiakin on ollut mukavaa lukea. :) Kiitos teille <3

Sain iltaan mennessä ihan kaikki häkit ja terrat siivottua. Nyt onkin ihanaa taas seurailla puhtaissa puruissa leikkiviä vauvoja ja vanhuksia sekä naureskella näille rakkauden pareille, jotka eivät voi sekunniksikaan liikahtaa toistensa viereltä. :) Suihkun jälkeen varpaat puhtaalla kutterittomalla matolla! Sanoin kuvailemattoman ihanaa! Sain jopa lattiat pestyä. Kyllä tämä on niin toista, kun lattia on kokonaan vuorattu muovimatolla ja siitä saa kaiken irti eikä tarvitse varoa ja jynssätä jotain parkettia kuten edellisessä kämpässä. Voisin jopa sanoa, että nautin siivoamisesta nykyisin.

Aika huolestuttavaa, että nyt on syyskuu ja mä haikailen jo kesäkuvien perään.

Junnu näyttää, miten oikeasti vedetään lunkisti. Jalka ristiin masun alta. ;)

 



Piggu bööbiilejä

D6F -poikueesta olisi vielä kolme vaavia vailla omia koteja.

Poikaset ovat luovutusikäisiä.

 

Tämä yber rauhallinen black neitokainen on kuin "naulittuna" käteen. ;)
Todellinen sydänten murskaaja ja oikein ihana lemmikki! Kunnon poseeraaja.
Tästä nätti tyttö naaraslauman jatkoksi tai mahdollisuus saada meiltä kaveri myöhemmin. Olisin kiinnostunut myöskin sijoittamaan neidin, väri ei ole paras mahdollinen(mokomakin kuuraparta. :D), mutta luonne, sekä tyyppi ainakin tällä hetkellä ja sukutaulu ovat sellaiset, jotka miellyttävät meikäläistä aivan erityisesti. 

 Nutmeg patched poika ei jää näin keltaiseksi, mitä kuvassa. Turkkiin tulee vielä musta tippaus ja väri muuttuu aavistuksen rusehtavammaksi. Poika on pesueen tättähäärä! Kaikki on todella mielenkiintoista ja tutkimisen arvoista. Valokuvien otto vaan tuppaa olemaan hankalaa, kun poika kiikkuu sormet kiinni kamerassa tai nousee äkisti tähyilemään maailmaa, jolloin miltei kaikki kuvat ovat sumeita tai muuten vain tärähtäneitä. ;) Helppo käsitellä ja käännellä, vaikka onkin eläväinen. Myydään alla olevan velipoikansa kanssa ainoastaan lemmikkikotiin. 

Ja sitten vielä meidän pikku black piiperö! Suloisempaa pikku poikaa saa todella etsiä! Poika ei ole arka, mutta ehkä hieman ujohko. Kooltaan poikueen pienin, mutta kasvanut moitteetta(ei naksunut tms ongelmia) ja omaa ison syrämmen <3 Tykkää hellyydenosoituksista ja viihtyy kädellä. Omaa muutaman valkoisen varpaan ja myöskin alahuulessa on hieman valkoista. Myydään mieluiten yllä olevan velipoikansa kanssa yhteiseen lemmikkikotiin, sillä pojat tulevat keskenään todella hyvin toimeen.

Aluevastaava

Meikäläinen on hyväksytty Suomen Gerbiiliyhdistys ry:n Vaasan aluevastaavaksi. :)
Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että minun puoleeni eli osoitteeseen marica.toppari (ätsiu) gmail.com saa ja pitääkin ottaa yhteyttä, mikäli sinulla on jotain kysymyksiä liittyen gerbiileihin, näyttelyihin, toimintaan, ehdotuksia toimintaan jne.
Pyrin parhaani mukaan auttamaan ja toteuttamaan kaiken tämän koulurulianssini keskellä.
Vaasan lääniin(eli toimintaympäristööni) siis kuuluvat Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaan maakunnat.

Mitä aluevastaavan toimintaan siis oikein kuuluu?
Pyrin järjestämään ja kehittämään Vaasan läänin(alueet on tehty vanhan läänikartan mukaan, joten alueita on yhteensä Suomen maalla 12kpl) alueella Sgy:n toimintaa. Tähän kuuluu siis tällä alueella yhdistyksestä tiedottaminen ja tekemällä yhdistyksen lähestyminen, neuvonta ja kaikenlainen muu toiminta entistäkin helpommaksi. Tehtävänäni on myös pitää yhteyttä ja toimittaa tapahtuma- ja toiminta raportteja Sgy:n hallitukselle.

Sgy:n Aavikkorumpu lehdessä ja Epjyn Rodentia lehdessä ilmoitetaan hyvissä ajoin kaikista tapahtumista, mitä tällä alueella tapahtuupi. Aika paljon nämä asiat siis kulkevat käsikädessä sekä Sgy:n, että Epjyn kanssa. Olen jo kauan hoitanut tällä alueella Epjyn puolesta gerbiileihin liittyvistä asioista ja tapahtumien eteen päin viemisestä, joten tavallaan tämä ei tuo kovinkaan paljoa uutta hommaa tähän rinnalle. :)

Mitäs sitten? Mitkä fiilikset? Olen tavallaan aika otettu, että minulle ehdotettiin tätä hommaa(Kiitos Jaana!) ja että tulin valituksi. Olen innoissani tästä siksikin, että toimintaan panostetaan siten, että lajiyhdistys, jonka edessä lukee Suomen, ei tarkoita pelkästään kehä kolmosta, vaan toimintaa saadaan oikeasti muuallekin kuin Etelä-Suomeen.

Minä ja Juniori viime talvena kokoamassa näyttelyluetteloa. ;)

Nimeämisestä

Meillähän nämä nimisysteemit menee siis siten, että yhdistelmät, joita teen lilac linjani eteen nimetään ihan suoraan aakkosjärjestyksessä. Poikasia yhdistää myös se, että nimet koostuvat yleensä Pohjanmaan murresanoista. <3 Ennen ajattelin nimetä kaikki englannin kielisillä nimillä, mutta luovuin tästä ajatuksesta, koska se ei tuntunut millään tavalla omalta. Poikueet, jotka palvelevat blue linjaa, nimetään esim. D/nro/aakkonen. D -kirjain kertoo, että poikueella on taustallaan diluutteja(sinisiä tai dilute nutmegeja) tai dilute geenin kantajia (mustia, nutmegia +kuviolla).

Numero kertoo, monesko meillä syntynyt poikue on, jolla on taustallaan sinistä. Aakkoset pyörivät jälleen normaali järjestyksessään, mutta poikueen poikaset nimetään siten, että kirjain on jonkin artistin tai bändin ensimmäinen kirjain ja poikasten nimet tulevat tämän/näiden kappaleiden nimistä. esim. D3C -poikue = Diluutti poikue nro 3, C= Cooper (Alice) ja poikasten nimet ovat kappaleiden mukaan; Poison ja Love's a Loaded Gun.

Että näin. :D Ei se tämän vaikeampaa rakettitiedettä ole. Tämä "vaikeahko" koodisarja helpottaa vain omaa muistamistani, kun alan suunnittelemaan yhdistelmiä. Näin ollen on paljon helpompaa muistaa, että kuka on kenenkin sisarus, puolisisarus, isä, emä jne eikä tarvitse kävellä muistikirjat ja sukutaulut kourassa kaikkialla.

 

Rekisteröiminenhän vaatii sen, että nimi on pituudeltaan max. 20 merkkiä. Välillä tämä on tuottanut ongelmia, koska Pohjanmaan murre on siitä erittäin kuuluisa, että tyylimme on venyttää sanoja pidemmiksi mitä ne normaalisti ovatkaan. Nimiä hahmotellessa ja toistellessa kuluu siis niin kynää kuin paperiakin kiitettävästi. ;)

 

Tämmöinen kuvatus löytyi vanhalta koneelta. Kuvassa F -poikueen tyttöjä. :)

  

Mikä tulee H:n jälkeen?

No tietysti... I ? ja Ehkäpä myös J ?! Entäpä miltä kuulostaisi kuudes diluutti poikue..? En keksi mitään niin kuvaavaa sanaa tämän kesän poikasbuumille kuin OMG! Kauan on poikasia odoteltu ja tuskailtu, kun näyttää, ettei mistään tule mitään ja sitten kas kummaa... poikasia alkaa putkahtelemaan kuin sieniä sateella! Mulla on ollut aivan sanoin kuvailemattoman aurinkoinen olo näiden poikueiden johdosta. <3
Mun piti ihan oikeasti miettiä, että mikä kirjain tulee H:n jälkeen aakkosissa, koska siitä tuntuu olevan niin ikuisuus, kun olen viimeksi saanut nimetä lilac tavoitteisia -poikueita.

Olin suunnitellut I -poikuetta pääkopassani jo pidemmän aikaa(oikeastaan jo keväästä 2011 asti), mutta mikään ei tuntunut menevän yks yhteen. Aloin jo olla kovinkin tuskastunut asian suhteen kunnes avasin suuni eräälle ystävälleni. Tässä siis "tarinan" opetus: AINA, kun on jotain ongelmia, pitää kilauttaa kaverille, oli ne ropleemat sitten ihan mitä tahansa. :D Kävi siis ilmi, että ystävälleni oli tulossa gerbiili ulkomailta, jota voisin mahdollisesti käyttää. Kyseessä oli uros, joka oli lähtöisin aivan ennen kuulumattomasta paikasta. Agouti uros Berlusconi oli saapunut pitkän matkan takaa Italiasta! Berlusconi oli kuulemma nimensä mukaan hyvinkin naistenmies ja ensimmäisen kuvan siitä nähtyäni olin heti avoinna ajatukselle: miksipä ei?! Kauniin isot silmät, sievät pyöreät korvat, nätin punertava ruskea turkki ja uskomattomalta kuulostava paino(ikäisekseen) tekivät heti vaikutuksen. Olin joskus aikaisemminkin miettinyt, että voisin ihan kokeilu mielessä joskus teettää lilac x agouti yhdistelmän ja katsoa mitä sieltä on tuleman. Nyt se olisi mahdollista ja vieläpä siten, ettei tarvitsisi hankkia omiin nurkkiin "väärän väristä" eläintä viemään terraario tilaa ja mun tuurilla en ikinä olisi löytänyt yhtä komeaa urosta. Afro(ja totta kai kämppis Zervo) lähti näyttelyreissun ohessa astutuslainaan ja minä lupasin neitokaisen hakea takaisin kotiin heti, kun alkaa siltä näyttää, että masussa saattaisi polskia jokunen pikku otus.

Neideistä ei minun tarvinnut murehtia, ne olivat hyvissä tassuissa ja käsissä parin tunnin ajomatkan päässä ja sain kuulla jatkuvalla syötöllä, mitä sinne suunnalle kuuluu. :) Afro tuotti hieman päänvaivaa ystäväni luona, sillä se on isohko naaras, joka on hieman plösö (näin kauniisti ilmaistuna), joten otappa siitä sitten selvää onko se taas ahminut napansa täyteen vai tiine, kun eläin näyttää jo valmiiksi uimarenkaan nielaisseelta. :D Viimein koitti se aika, että sain lähteä noutamaan flikkoja takaisin ja heti nähdessäni Afron sanoinkin, että kyllä se todellakin ON tiine! Mahtavaa!
Alkuviikosta pistin terran kuntoon, perjantaina Afro ei todellakaan ollut oma itsensä ja menin vähän huolissani nukkumaan. Lauantai aamuna mulla oli vastassa hyvin nälkäinen ja janoinen mamma sekä tämän kämppis, joka lämmitti viittä pienokaista <3 Olin ihan onnesta soikeana. Tulipa sieltä sitten agoutia, tiedän jo kodit, tulipa sieltä blackiä tiedän jo sijoituskodit tai tulipa sieltä lilacia tai argentea(tunnetusti olen heikkona näihin ihanuuksiin ja pitkään olen haaveillut ihan ikiomasta) niin saisivat jäädä kaikki kotiin.

Tämmöisiä pieniä hilsetukkoja, ikä 9vrk.

Poikasten sukupuolet olivat aika yllätys, tasan yksi naaras ja neljä urosta. Lilacia onneksi löytyi molempia sukupuolia (kotiin, kotiin, kotiin! sanoinko jo, että jäävät kotiin? :)), blackistä päätin jo aika varhain, että se saa jatkaa matkaansa lemmikkikotiin ja nämä kaksi kellertävää kummajaista jäivät tuottamaan pään vaivaa. Hihkuin jo saaneeni oman (lemmikki)argenten, mutta toisin kävi. Pojat paljastuivat yellow foxeiksi! Oikeasti! Mä yhdistän ruskeaa ja harmaata ja saan keltaista! Tiesin, että isänisä on yellow fox, mutta että myös Afron taustalta löytyi e! wtf? Sukutauluja tutkiessani pääsin neljänteen sukupolveen asti kunnes hoksasin, että niin.. Afron suvun toinen puoli polveutuu Hollannista asti ja sieltä ei ole säilynytkään kovin tarkkaa sukupuuta. Tämä pikkuinen e -geeni on matkustanut resessiivinä usean sukupolven yli ja päätti hypätä nyt esiin. Aika villin näköinen sukutaulu.. Pelkkää blackiä ja lilacia +kuviolla ja nyt foxeja. Heh.

Toinen yf poika muutti black pojan kanssa kotiin, jossa yksi kasvattini oli jäänyt kaverin kuoltua yksin. Lilac naaras ei ole saanut vielä kutsumanimeä, mutta se jäi asustelemaan vanhan lauman jatkoksi eli emä Afron ja "täti" Zervon kanssa. Lilac poika eli tuttavallisemmin "Illi" asuu vielä toistaiseksi yf veljensä kanssa. "Aurinkopojaksi" haukuttu mukula muuttaa vasta syyskuussa uuteen kotiin, joten se saa viettää vielä muutaman kuukauden velipoikansa kanssa. Illiä yritän myöhemmin samaan laumaan Jeesuksen ja Termiksen kanssa. Pojat ovat aika avoimia tapauksia ja aina valmiita hellyydelle, joten en usko, että pistävät kovin pahakseen tätä iloista tärpäntikkeliä laumassaan. Katsotaan. :) Äkkiä nämä ovat tästä pötkähtäneet ja on ollut ilo seurata näin aktiivisia, mutta silti niin helppoa porukkaa. Helpolla tarkoitan sitä, että käsittely on ollut todella vaivatonta ja poikaset ovat suhtautuneet suurella uteliaisuudella vaikka ihan vieraskin käsi olisi laskettu terraarioon. Ei ole tarvinnut myöskään pelätä, että nämä sinkoilisivat suin päin minnekään tai jännittäisivät jäykkinä ja liikkumattomina kädellä. Todella reipasta sakkia kaikin puolin. Jännittävää, kun kerrankin on yhdistelmä, joka ei ole ns. omille mitään sukua ja taustoilta löytyy niinkin erikoiset maat kuin Italia ja Hollanti. Hieman hymyilyttää, kun kaverini onnitteli ja nosti eräässä baarissa kippikset tämän poikueen johdosta ja taustalla soi ihana International Love. ;) 

    
    

Lisää tämä mieleesi

Facebookissa kiertää eräs kiertoviesti, jota hieman muokkasin sopivammaksi ajatellen tätä koko kani- ja jyrsijävillitystäni. ;)


Moni meistä miettii minkä helvetin takia olen tänä päivänäkin kanien ja jyrsijöiden parissa.

"Höh! Aikuinen nainen! Koska mahdat kasvaa aikuisten maailmaan ja tajuat, että elämässä on paljon muuta?"

Joskus huomaan olleeni liian vahva liian kauan perustellessani tuttavapiirilleni, miksi välitän näistä otuksista.

Ja vuodesta vuoteen saatan olla ja kahlata korviani myöten otuksieni jätöksissä,

mutta muistan aina että siitäkin pääsee eroon - siivotessa ja lemmikki, jos kuka osaa kiittää.

Toisinaan huomaan olevani kädet auki kanin potkuista tai kaverieni säälimänä etsin aamu varhaisesta yö myöhään hyvä laatuista heinää.

Sitä on tullut pudottua useammat kerrat pahvien kierrätysastiaan pää edellä ja ruokaa on kannettu selkä mutkalla kotiin.

Vanhempani toistelevat eikö vähempi eläinmäärä riittäisi ja moni tuntuu ihmettelevän, miten selviän arjesta eläintarhassa.

Koska olen supernainen! Ei, koska se on terapeuttista ja monella tapaa hyvin palkitsevaa aherrusta kaiken oikeasti vaikean keskellä.

Älä ikinä anna periksi, vaikka monet ihmiset tuntevat olevansa aivan eri planeetalta kuin sinä.

Vain harvat meistä tietää, mitä on, kun jokin pieni olento on jättänyt ikuisesti tassun jälkensä sydämeen,

harva osaa arvostaa niitä pieniä sanattomia eläinten tekoja, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen.

Lisää tämä mieleesi, jos olet kahlannut usein paskassa, mutta huomannut selviäväsi kuitenkin! ;)

Kalenteria täytellessä.

Mariska "the häirikkö" lähettää terkkuja lukijoille. ;)

Ihmiset ovat kyselleet meikäläisen perään ja miksei blogissa oo tapahtunut pitkään aikaa mitään?! Noh, tässäpä tulee hyvin kuvaava juttu millaista rulianssia olen käynyt viimeisen kuukauden läpi!

Oon ollut tosiaan viime kuukaudet melkein naimisissa kalenterini kanssa.. Tää on ihan hirveetä! Joka päivä tulee useampi deadline tai jokin tapahtuma, kokous tai jokin muu johon tulisi osallistua tavalla tai toisella. Mulla on nyt suunniteltuna koulu-, kasvatus- ja yhdistystoimintaa elokuulle asti ja tähän päälle totta kai kaikki muu elämä ja työt!
Koulu onneksi loppuu piakkoin. Tunnit ovat nyt melkein loppu, että tämä aika kuluu nytten ihan viimeisiä kurssien päättöseminaareja läpikäydessä. Näiden jälkeen ei tarvi tehdä enää yhden yhtäkään kurssia. Viimeiseen jaksoon sain tosiaan vain kolme kurssia, joten mulla jäi hyvin aikaa keskittyä ja hoitaa nuo rästitehtävät pois. Muutamat raportit vielä siihen päälle ja sitten jääkin enää opinnäytetyön tekeminen. Marraskuussa meikäläisen pitäisi olla valmis tradenomi. :) Kuulostaa ihan hullulta, justhan koulu vasta alkoi ja sitten, kun alkaa katsomaan kalenteria, niin siitähän tulee jo kolme vuotta, kun tuon koulun aloitin. Huh. Mistähän työpaikalta sitä ittensä kohta mahtaa löytää?

Viikot tosiaan ovat menneet uurastaessa kotosalla neljän seinän sisällä ja useampana päivänä viikossa on hypätty koululla naapurikaupungissa. Pahinta oli varmaankin istua neljä päivää käymättä kertaakaan ulkona. Lähdin viemään roskia ja olin sokaistua jo rappukäytävässä! Kevät kerkesi näköjään tulla, ennenkö itse ehdin ulos sitä tervehtimään. :D

Huhtikuu on kyllä varmasti ollut yksi rankimmista kuukausista ikinä.. Jatkuvaa työskentelyä aamu varhaisesta yö myöhään, hyvä että ehdit syödä ja käydä suihkussa, sitten yhtäkkiä pitää lähteä töihin pienellä varoitusajalla ja ja ja ja... Meillä oli muuttokin tässä huhtikuun alussa(Ihanaa! Vihdoinkin isompi kämppä <3) ja tämän kuukauden aikana keskuudestamme on poistunut useita pikkuisia. Jouduin hätälopettamaan Toran kotosalla(hengitysvaikeudet) ja Xuu löytyi terrasta tuupertuneena kämppiksensä vierestä. Molemmilla oli kyllä ihan kiitettävästi ikää eikä kummankaan piakkoin tapahtuva poislähtö tullut sinällään yllätyksenä. Kurjaa silti. Huhtikuun alkupuolella meillä menehtyi myös kokonainen poikue. Viisi pikkuista lähti yksi toisensa jälkeen ja viimeinen menehtyi naksuun parin viikon iässä.

Marsut ovat käyneet läpi raskaan ja hyvin sitkeän ripuliaallon ja Nalle sairastelee yhä tulehtunutta tassuaan. Mariska oli onnistunut pääsemään äidiltä karkuun ja se jos mikä aiheutti myös stressiä, kun panikoin, että miten se saa sen kiinni, kun itse en pääse paikalle mitenkään. Onneksi kaikki päättyi hyvin. :) Rahaa on tässä kuussa palanut ihan hemmetisti kaikkeen... Lääkkeet, omat ja elukoiden ruuat, koululla ramppaamiset, vuokrat, laskut yms.
Tästä kuusta ei jää paljoakaan hyvää sanottavaa.. Pääsiäisen ja vapun suunnitelmat menivät ihan pipareiksi, mutta toisaalta saatiinpa istua hyvän ystävän kanssa meillä ja läpistä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Naurettiin, syötiin jäätelöä ja juttua riitti aamuun asti. Kuka tuossa tilanteessa olisi enää mitään muuta kaivannutkaan? Joten sinällään ei harmita yhtään, että missattiin monet pippalot. :) Pääsiäisen aikoihin meille saapui uusi perheen jäsen. Pitkäaikainen haave toisesta cincusta täyttyi vihdoin! <3