Väsymys ja Jännitys

Siinähän tuo maaliskuu tuli, oli ja meni! Ihan järkky kuukausi! :D Noin nelisen viikkoa olen elänyt semmoista arkea, että hyvä, kun on ehtinyt omaan koppaansa illalla maate. Joka aamu seitsemäksi töihin ja tämän 8,5h seisomatyön päätteeksi tukkaputkella suihkun kautta Seinäjoelle istumaan 3-4h:ksi luennoille. Syömisestä ja nukkumisesta on tullut hieman tingittyä ja sen kyllä alkoi kroppakin huomata hyvin varhaisessa vaiheessa. Ihmettelen kyllä suuresti niiden ihmisten jaksamista(ja mielenterveyttä), jotka jaksaa tämmöistä rulianssia ihan normaalisti. Joka päivä on ollut yhtä juoksemista ja mitään ei saa jäädä liian kauaksi aikaa märehtimään tai seuraava juttu kärsii jotenkin. Hankala jotenkin selittää, mutta tuntuu kuin en olisi ollut kuukauteen oma itseni. :D Mitään erikoista ei ole tapahtunut, en muista esimerkiksi mitään tiettyjä päiviä tai mikä päivä on milloinkin, koska kaikki ovat olleet suhteellisen samanlaisia ja toteuttavat pitkälti samaa kaavaa kera sen kaiken kiireen(+mahdolliset säätämiset, kompromissit jne.). Odotan todella sitä, että elämässä olisi taas yhtenä päivänä vain koulua ja toisena töitä, eikä kumpaakin sikin sokin siellä täällä ja yhtäaikaa.

Jotenkin järkkyä ajatella, että en ole nähnyt tiettyjä, hyvin läheisiä ihmisiä tyyliin kolmeen viikkoon, vaikka normaalisti ollaan nähty useampana päivänä viikossa tai edes sen kerran viikossa vietetty päivä yhdessä jne. Yhtäkkiä tuntuu siltä, ettei enää mukamas "tunne toista" tai jotenkin outoa, ettei tiedä yhtään mitä toinen on tämän ajan puuhaillut. :D Olen elänyt kuin jossain sumussa. Välillä toki olen puhelimeenkin ehtinyt puhua, mutta en todellakaan ole ollut tavoitettavissa keskellä päivää tai iltapäivällä.

On myös hieman paha mieli siitä, etten ole ehtinyt eläimienkään kanssa viettämään aikaa kuten normaalisti tämän(onneksi väliaikaisen) arkeni keskellä. Viikonloput onkin sitten menneet pitkälti nukkuessa, voimia kerätessä, makoillessa, lukien, pyykkiä pesten ja siivoillen. Onneksi elämän ei tarvitse olla näin melankolista normaalisti eikä enää kauaa muutenkaan. Loma tulee mulle todella tarpeeseen, samoin kuin eräs pieni palkkio, jonka itselleni hankin tämän uurastuksen vuoksi. ;) Hintaa tälle jutullehan tuli ihan kivasti, monia ongelmia tuli vastaan ja vasta eilen aloin todella uskomaan tähän koko juttuun(tätä on suunniteltu kuukausia), että tää todellakin onnistuu ja mua odottaa ensi viikolla hakureissu Tampereelle. Tästä jutusta tulen kertomaan lisää seuraavassa päivityksessäni, mutta yhden vinkin voin antaa kuvina, jotka ovat tämän näköiset. ;)




Ja ettei mene liian oudoksi, niin kyllä, tämä juttu liittyy edelleen eläimiin, vaikka tähän animaatio sarjojen hahmoja mukaan vedinkin. On muuten ihan huippu sarjat ja (rakastettavat) hahmot. :D Tullut hieman katsottua Futuramaa ja American Dad:iä huilaillessa. Juuri meikäläiseen purevaa huumoria ja yli väsyneenäkin helppoa ja viihdyttävää katsottavaa.

Voi miten sitä jaksaa aikuisten oikeesti odottaa ensi viikkoon?! Oon ihan sekaisin jännityksestä ja oon alkanut kyttäämään sähköpostia ihan alituiseen! Tänään tsekkailin jo autoakin sillä silmällä, että hey beibi, ensi viikolla me lähdetään kahdestaan reissuun! Hah! Kuten sanottu, mun jutut on ollu tätä luokkaa(lue: väsynyttä) jo ties kuinka kauan! Tahtoo maate! :D Hyvää pääsiäistä kaikille!

Gerbiilikuumetta

Kyllä, gerbiilikasvattajakin voi kärsiä gerbiilikuumeesta!

 

<3

 

Joku yllä olevista pikkuisista muuttaa huhtikuussa meille! Eikö olekin nättejä lilaceja?? Ja aivan syötävän suloisia näin muutenkin? Aivan sydän sulaa.. Tahdon pian päästä tutustumaan tähän kauan odotettuun uutukaiseen. Odottavan aika tuntuu vaan käyvän hirveän pitkäksi. Pikkuneidille on jo kämppis valmiina odottamassa ja tulin hankkineeksi terraan uuden mökin ja pajusillan odottamaan. Katsotaan miten Soppa(muutti meille takaisin muutama kuukausi sitten) suhtautuu uuteen kaveriin.

 

Sopan luonne on kyllä helppo ja siitä ihana, että se ei turhia kukkoile(vai pitäisikö sanoa kanaile?), joten uskon, että se on yhtä mielissään kuin minä uudesta kaverista. Tälle uutukaiselle pikku pööpölle pitäisi keksiä jokin kutsumanimi. Ensin tiesin vain, että virallinen nimi tulee alkamaan kirjaimella K ja nyt on varmistunut koko nimi Karminrotiksi. Pelkään todella, että kutsumanimeksi jää jokin kalskea ovenKarmiin viittaava nimi, koska mulla ei tule mitään muuta tuosta mieleen, vaikka nimi viittaakin Bemareihin. :D

 

Pikkuneiti on tosiaan syntynyt helmikuussa ja se on tulossa meille jalostuskäyttöön. Pistin myös tässä myöhemmin merkille, että sen taustalta löytyy yksi sama ja entuudestaan tuttu eläin, mikä löytyy myös minun eläinteni taustalta. Aika makeeta! :) Jos neiti kasvaa odotetun mukaisesti ja kaikki menee kaikin puolin hyvin, voisi neidille harkita ensimmäistä poikuetta loppu kesästä tai alku syksystä. Uros vaihtoehtoja olisi jo kaksin kappalein mietittynä.

 

Pikkuneiti ei alun alkaen ollut neiti, vaan pienen pieni poika. Mulle oli tarkoitus tulla kauan hakusessa ollut lilac uros, sillä kasvatuksessani on nykyisin enää yksi lilac uros mukana eikä sekään ole väriltään tai muutenkaan kooltaan mikään häävi. Niin ihana ja rakas kuin oma Illini onkin, niin siitä "hiirulaisesta" ei välttämättä ole kasvatukseen, vaikka näin aluksi olinkin ajatellut. Illi on mukava luonne ja näyttää hyvin söpöltä hassuine korvineen, mutta noh.. Illi on Illi. Virallinen nimi kertoo kaiken; Ilikiää olla iliman. ;) Illille siis tavallaan hain korvaajaa kasvatukseen, sillä useampi hieno naaras kaipailisi erisukuista urosta kumppanikseen tulevana vuonna.

 

Olin jo varannut lilac uroksen kasvattajalta, mutta sitten huono tuuri puuttui jälleen asioiden kulkuun. Pikkuinen oli menehtynyt. Ehdin jälleen iloita liikaa etukäteen ja pettymys oli suuri. Harmitti todella kovasti, koska poikanen on tietystä yhdistelmästä, josta olen toivonut poikasta ja parin edellisestä poikueesta en ehtinyt varaamaan jälkeläistä. Onneksi tässä poikueessa oli naaras vapaana ja kasvattaja tarjosi sitä minulle! Naarasta en ollut aluksi valmis ottamaan, mutta parempi sekin kuin ei mitään ja aloin miettimään oikein järjen kanssa, että Sopan totuttaminen toisen aikuisen naaraan kanssa ei oikein tällä hetkellä nappaa. Lisäksi Sopallakin on elinvuosia vielä useampi odotettavissa, niin miksipä nähdä kauhea vaiva totutuksen suhteen, kun sitten jonkin ajan kuluttua olisi taas yksi aikuinen naaras vailla kaveria. Aj, että oon niin täpinöissäni! Siitä on pitkä aika, kun mulle on viimeksi tullut jokin muksu muualta! Ei sitä onnellisuuden tunnetta osaa oikein selittää. Kaippa se on sitä samaa intoa, odottamista ja onnellisuutta kuin kenellä tahansa, joka on aikeissa hankkia omaa tupsuhäntäänsä <3



Kaappi

Hahhah.. Varsinainen kaappiprojekti pääsee vihdoinkin käyntiin! :D
Eli homman nimi on se, että menen ensi viikolla Jyskiin(Sjoelta löytyy lähin), josko siellä olisi tiettyä vaatekaappi mallia, mitä avokilleni verkkokaupasta esittelin. Kyseessä on siis Vaatekaappi Price Star 3 ovea valkoinen. Työkaverini kysyi hämmästellen: "Mistä tämä kauhea jostain random komerosta hehkuttaminen oikein johtuu?? Onko sulla jo niin paljon eläimiä, että sun pitää hankkia uusi kaappi, jonne piilottaa niitä?" :D Heh. Ei sentäs, tai pitäisikö sanoa kyllä ja ei? Chinchillojahan varten tämä kaappi ihan oikeasti tulee. Meillä sinsut ovat eläneet mitä erilaisimmissa väliaikaisasumuksissa ja saaneet liikkua muutaman tunnin aina päivässä, mikäli olemme olleet kotona.

Ensin ajattelimme, että ostamme valmiit tornihäkit Saksasta tai teetätämme häkit tutulla puusepällä. Puuseppä ajatuksesta jouduttiin luopumaan miltei välittömästi, koska meille hyvin avoimesti kerrottiin, miten puuta käsitellään ja ruiskumaalataan, joten se ei todellakaan sovellu tähän tarkoitukseen. Lisäksi kustannuksissa ei olisi ollut mtn järkeä, koska sisäpinnat olisi pitänyt käytännössä rakentaa uudelleen jostain muusta materiaalista, jota ei voisi jyrsijän hampain tuhota tai ns. pissata pilalle.

Olen tilannut käytännössä kaikki meidän tehdas valmisteiset häkit Saksasta. En voisi kuvitellakaan muutamalle marsulle tai kanille parempaa vaihtoehtoa. Niitä on rasittavaa koota, purkaa ja liikutella, mutta näin muuten arjessa ne soveltuvat näppärästi vaikka minne! On nurkkaversiota, on normaali metrikakskymppistä ja kerrosmallia. :D Valitettavasti sinsuille tarjottavat häkit olivat todella pettymys.. Ne olivat joo korkeita, mutta eivät loppu peleissä niin korkeita, mitä kuva antoi ymmärtää. Luukkujen avausmekanismi oli tosi omituisen näköinen aluksi, mutta sitten keksin, että ei käy päinsä. Meillä saisi heti pistää toisenlaisen lukituksen, koska meidän pikkuiset osaavat avata tuommoisen.
Kaiken hassujen pikkujuttujen huipuksi paljastui se järkyttävin virhe koko häkissä! Pohjalla oli muovia! Voitko kuvitella?! Ymmärsin, että tässä oli haettu hienoa ideaa, että papanat putoilisivat pienien reikien kautta pohjalaatikkoon, jonka saisi ulkopuolelta vedettyä pois ja siivottua. Kiva idea joo, mutta toteutus! Oikeesti! Mielestäni sinsujen jalkapohjille ja varpaille ei ole hyväksi talsia muovin päällä alituiseen. Lisäksi mitäs sitten, jos pienet kynnet tarttuvat näihin rakoihin? Meillä on kerran saatu jo pienoiset sydärit siitä, kun ollaan löydetty pikkuinen sinsuvaava, jolla koko tassu on ollut yltä päältä veressä sen vuoksi, että pikkuinen kynsi on katkennut yön aikana.
Puhumattakaan siitä, että mitä tapahtuisi jos nuo riiviöt pääsisivät järsimään sitä muovia.. Ei hyvää päivää, mikään puruhan ei tuota pohjaa noilta uteliailta vintiöiltä kauaa piilossa pysyisi.

Mutta tosiaan. Päädyin sitten tutkimaan eri sivustoja ja tein tämän löydön:

Olen kerran jo ollut kokoamassa chinchilla kaappia, joten odotan todella innolla akkuporakone valmiina tämän saapumista. :D Joitain tarvikkeita pitänee vielä hankkia, koska ovethan tulee koota käytännössä ihan toisen näköisiksi. Saranat ja ovien kahvathan tässä on jo valmiina, joten hankintalistalle päätyy mm. puuosat, joista kootaan uudet ovet ja sitten tasoihin pitää hankkia materiaalia ja kiinnityspaloja. Totta kai myös oman työkalupakin sisältöä pitää täydentää ruuvien ym osalta. :)

Kaappi tulee olemaan n.144cm leveä, syvyyttä löytyy puoli metriä ja korkeutta ihanat 176cm! Aika paljon tässä on samaa näköä kuin meidän normaali vaatekaapeissamme, jotka olivat kiinteänä tässä asunnossa. Pohdimme myös, että tuonne kaapin päälle voisi ostaa myöhemmin erillisen pikku kaapin, joita myydään näihin ns.lisäosina. Vitsit mä rakastan sitä piirrettä tässä kämpässä(jota edellisessä ei ollut), että täällä todella piisaa korkeutta! Ah, nam. Eihän tämä koko homma olisi muuten edes mahdollista ja etenkin sinsut nauttivat siitä, että on sitä korkeutta ja näkee ympärilleen paremmin.
Näin ison hankinnan myötä tulee myös joitain muutoksia huonekalujen järjestykseen. Ensin mietimme häkkikaapin sijoittamista tuonne pitkään aulaan, mutta toisaalta se ei olisi mikään maailman paras paikka, kun siinä on "liikenne" kaikkein vilkkainta ihmisten tullessa ja mennessä.
Näillä näkymin joudun koota kaapin siinä huoneessa, jonne se sijoitetaan eli tuonne, missä muut eläimet ja tietokone sijaitsevat. Sohva varmaankin siirretään huoneesta pois samoin Neige marsun kulmahäkki. Neige muutti eilen kanin yläkertaan asumaan ja kyllä on ollut papparaisella ihmettelemistä, kun nyt näkeekin koko huoneen ja olkkarissa löhöäville ihmisille on helpompi huikkia, että tuokaa lisää namupaloja. ;D Kani ei tuumannut uudesta yläkerran naapurista yhtikäs mitään, onhan siellä ennenkin marsuja pörrännyt.

Olen tästä koko jutusta senkin vuoksi hyvin innoissani, koska kaikki niin sanotusti voittavat. :D Kani saa vihdoinkin sen tilaisuuden, että se voi päivät hyppiä valvomatta vapaana eikä tarvitse pelätä, että se hajottaa jotain tai sattuu jokin tapaturma, kun paikka saadaan plokattua kaniturvalliseksi. Harkitsin jopa koiraportin asentamista tuohon ovelle, jotta ovea ei tarvitsisi pitää jatkuvasti kiinni. Näin ilmanvaihtokin toimisi paremmin tuolla nurkkahuoneessa. Chinchillat saavat enemmän tilaa ja ennen kaikkea sitä korkeutta. Myös niiden ulkoiluttaminen helpottuu huomattavasti. Neige sai myöskin enemmän tilaa ja paremman paikan, kun näkee tietokoneruudun paremmin. ;) Tämä possu nimittäin nauttii siitä, kun saa katsella ja kommentoida avokin pelaamisia. heh. Kaiken tämän lisäksi minä saan jotain mieluista, omaa tekemistä ja näpertämistä tähän koulun ja työn ohelle.

Vuosi 2012

Ajattelin tehdä pientä yhteenvetoa ja katsausta liittyen viime vuoden poikueisiin. :)

 

Kuvassa "Team Pikkukakkonen"; Soppa & Terminaattori. <3

Gerbolassamme syntyi yhteensä 8 poikuetta.
Näistä poikueista kuitenkin yksi kokonainen poikue menehtyi,
joten 7 poikuetta kaiken kaikkiaan pääsivät luovutusiän(6vkoa) yli.
Viisi poikuetta koskivat diluutti projektiani ja vain kaksi poikuetta oli lilac tavoitteisia.
Poikasia syntyi näihin poikueisiin 31kpl, joista kuitenkin kaksi menehtyi naksutautiin.
Yhteensä siis 29 poikasta, joista kotiin jäi 7 poikasta, 3 poikasta muutti sijoituskotiin ja 2 urosta myytiin mahdollisen jalostusoikeuden kera, eli ns. puolisijoitus. Loput porukasta myytiin lemmikkikoteihin tai oleilevat yhä meillä etsien sitä omaa lemmikkikotiaan.
Uroksia syntyi 16 kpl ja naaraita 13 kpl.
Värijakauma oli seuraava:

5x Black
1x Dilute nutmeg
4x Lilac
2x Patched (black & nutmeg)
2x Pied (black)
1x Silver nutmeg
12x Slate
2x Yellow fox

Kuten näkyy, resessiivit ovat hauska juttu; e:tä ja g:tä on tullut vähän sieltä sun täältä mukaan kuvioihin aiheuttaen sen, että meillä vilisee pesissä sinisten ja harmaiden sijasta kaiken maailman karkin värisiä otuksia. :D Tässä näkee sen kasvatuksen haastavuuden. Läheskään aina ei tule sitä, mitä toivoo. Tulevana vuonna aion todella paneutua ja keskittyä siihen, että miten saisin yhdistelmistä ulos sitä, mitä tarvitsen. Myös näiden "väärän väristen", mutta oikeiden resessiivien(kera vähän muiden ei niin toivottujen resessiivien) omaavien eläinten valjastaminen osaksi kasvatussuunnitelmaa on haastavaa. Lopputulos on hyvinkin tuuri kauppaa. Sinisten kasvattamisessa resessiivit aiheuttavat lähestulkoon jatkuvasti (slaten)harmaita hiuksia, sillä moni kasvattaja ulkomailla kasvattaa kaikkia värejä diluutin alla tai on käyttänyt hätätapauksessa laajalta nutmegeja, silver nutmegeja ja slateja apuvärinä tai mahdollisesti mustia eläimiä, jotka kantavat perimässään edellä olevia. Odotan innolla tämän uuden vuoden poikueita, sillä viime vuoden yhdistelmät ovat olleet eräänlaista kulmakivien rakennusta kasvatukselleni. Tiettyjä välitavoitteita ollaan siis saavutettu ja tästä on kivaa jatkaa hyvillä mielin etiä päin. :)

Suunnitelmia

Monet suunnitelmat kasvatuksen osalta ovat viime aikoina menneet täysin puihin. Moni "ovi on sulkeutunut", jos tätä termiä nyt voi tässä yhteydessä käyttää. Tietynlaisia esteitä ja haasteita on tullut koettua ja tuossa kasvattaja kaverilleni totesinkin, että tuntuu kuin jonkinmoinen seinä olisi tulossa piakkoin vastaan. 

Tällä hetkellä tuntuu, että ne kaikkein epätodennäköisimmät ja viimeisimmiksi jätetyt yhdistelmät saattavat sittenkin olla käytännöllisiä ja toteutuskelpoisia, joita on tullut tuolla pöytälaatikon perällä haudottua. Aika näyttää. Aika huonosti on kiimoja tullut näin talvisaikaan bongattua ja mietinkin tuossa jo, että pitäisikö naaraiden terrojen ylle laittaa kenties lisävalo tms. Muutaman vanhus gerbiilin olen joutunut lopettamaan pahojen hengitystieoireiden ja yleiskunnon nopean heikkenemisen vuoksi ja muutamalla nuorella gerbiilillä on lääkekuuri juuri meneillään.

 

Jos nämä tulevat gerbiili yhdistelmät tuottavat tulosta, saattaa meillä tulla resessiiveistä johtuen aikamoista sekameteli soppaa aikaiseksi. Otan kuitenkin sen riskin, sillä kaikkien näiden värien sekaan saattaa syntyä sitä jotain, jota kovasti ja sitkeästi yritän saada aikaiseksi. Aikas jännittävää. En ole ennen edes pohtinut näin "monimutkaisia" yhdistelmiä.

 

Kotisivuja pitäisi alkaa oikein urakalla päivittämään ja lisäillä tekstejä, joita olen myöskin hautonut pääkopassani jo tovin.

Kameran piuhaa en ole onnistunut ikävä kyllä vieläkään löytämään, joten kaivelin koneen syövereistä yhden minulle tärkeän, minua inspiroivan ja tilanteeseen sopivan kuvan:  

 

Kuva on viime syksyltä. Kuva tuo mieleen vasta leikatun ruohon ja sateen tuoksut.

Perinteinen kuva Pohjanmaalta, mutta tämmöiset tuovat usein mieleeni ajatuksen:

 

 

"Vaikka minkälainen seinä tulisi vastaan, tie vie aina jonnekin." 

Joulun jälkeen.. on tammikuu

Ja tunnelma jos mikä on hieman haikea.. Paljon taas ehtinyt tapahtumaan.

Kourallinen kasvattejani on lähtenyt jälleen suureen maailmaan, mutta oikeanlaisella ja rauhallisella kotiutumisella ja tutustumisella on muksuista kuulemma kuoriutunut viime viikkojen aikana todella seurallisia ja reippaita gerban alkuja. :) Tällaisia kuulumisia on mukavaa saada kuulla. On ihanaa, miten kodit ovat ottaneet neuvoistani oppia ja pidän erityisesti siitä, että eläimen kotiutumisrauhaa sun muita asioita kunnioitetaan. Tietää myyneensä muksut oikeaan kotiin, kun ei heti soitella perään kärsimättömänä:"Se ei rakasta mua, se pelkää mua!" :D Pienen gerbiilin elämässä tapahtuu kuitenkin todella iso muutos, kun ensin vieroitetaan emosta ja sitten ei välttämättä olekaan ketään aikuista gerbiiliä tukena ja turvana, vaan lähdetään kaksin tai kolmistaan sisarusten kesken tuiki tuntemattomaan maailmaan, jossa äänet, tuoksut ja asiat voivat poiketa todella paljon siitä, mitä täällä minun luonani on. Olen kyllä niin tyytyväinen ja onnellinen, että olen saanut tavata nämä muutamat uudet perheet ja tutustuakin heihin. Tieto siitä, että kasvatti on juuri oikeassa paikassa ja voi hyvin, on välillä sanoin kuvailemattoman hieno tunne <3

Olimme 14.- 20.12 noin viikon lomareissulla Vuokatissa kaveriporukalla. Viikko tuli vain maattua, syötyä, luettua, juteltua ja vahdaten elokuvia. Kävin ensimmäistä kertaa myöskin keilaamassa ja pitkästä aikaa uimassa. Edellisestä uimahalli reissusta onkin jo useampi vuosi. Tosin en kyennyt uimaan kuin kahtena päivänä, koska allergia vei rasvoista ja lääkkeestä huolimatta jälleen voiton ja olinkin sitten pari päivää ihan nuupallaan ja vintti sekaisin. Pohjoisessa maisemat olivat varsin kauniit(saatoin istua monta tuntia kaffipöydässä vahdaten auringonlaskua), mutta eipä sitä sitten tullut oikeastaan kuviakaan otettua koko sinä aikana, mitä siellä olimme.

Siskoni huolehti kaikista eläimistä meikäläisen ollessa lomalla. Pakko sanoa, että kyllä sitä kaipasi kovasti takaisin ihmisten ilmoille, tuttujen luo ja miltei viikko ilman mitään eläintä oli suorastaan kummallista. Sitä alkoi jo tuntea itsensä ihan sakiaksi, kun puhui paljon itsekseen. :D Normaalisti siis kuljeskelen ympäriinsä höpötellen, kun kani pomppii perässä ja jaloissa. Sitä pisti myös merkille, että aamut eivät meinanneet lähteä mitenkään päin käyntiin, vaan tuli maattua puolille päiville, kun ei aamu alkanutkaan eläinten kanssa. Jotenkin siitä tulee vain rutiini, kun aamu alkaa marsuja tervehtiessä, kania pyöritellessä ja lisäillessä gerbiileille pahvia, vettä, ruokaa ja niin edespäin. Viikkoon en tullut syöneeksi juurikaan hedelmiä tai vihanneksia(C-vitamiinista puhumattakaan) siten kuten normaalisti. Näköjään nuo elukat ovat vaikuttaneet syömisillään myös omaan ruokavaliooni. :D

Neiti eläintenhoitaja olikin sitten ruokkinut eläimiäni oikein kunnolla. Tullessani takaisin kotiin, huomasin heti miten urokset ja jopa hoikimmat naaraatkin olivat keränneet viikossa reilusti massaa! Koko ruokasäiliö oli tyhjä(mitoitettu reilu viikoksi), joten tupsuhännille taisi tulla jouluruuat vähän etuajassa. heh. Oli muuten positiivinen yllätys, että sisko oli ulkoiluttanut kania, sylitellyt ja silitellyt marsuja sekä käpälöinyt myös gerbiileitä poissa ollessani vaikken tätä todellakaan vaatinut saatika pyytänyt. Ajattelin, että pelkästään tämän sakin pakolliset hoitamiset viikon jokaisena päivänä raskaan koulupäivän päätteeksi on varmaan hyvin rasittavaa, mutta eipä se sitten vissiin näin olekaan. :D Ette arvaa miten säikähdin, kun soiteltiin ja sisko ilmoitti, että joo, olin teillä muutes sitten reilut kolme tuntia. Luulin jo, että ei hitsi nyt on sattunut jotain tai jokin eläin on jotenkin päässyt karkuun ja sitä on metsästetty ties mistä sohvan alta monta tuntia. ;)

Chinchilla vauvat olivat pötkähtäneet viikossa huimasti! Kyllä niistä vain aika isoja neitejä tulee <3 Emo on selvästi vieroittanut niitä yhä enemmän iän karttuessa. Pian saammekin alkaa tosissaan suunnittelemaan paperilla tulevien cincuhäkkien toteuttamista, sillä tällä hetkellähän kaikki asuvat väliaikaisesti pienemmissä(toki eläinsuojelulain täyttämät mitat) häkeissä ja sen vuoksi ulkoilevat todella usein. Nämä uudet häkit tulevat siis olemaan huomattavasti massiivisemmat. Haaveena olisi saada ihan lattiasta kattoon ulottuvat korkeat tornihäkit.
Tällä hetkellä Juniorin tilanne pistää mietityttämään. Vaihtoehtoja on useita. Poikavauvaahan näille ei siunaantunut, joten edessä on joko kastraatio ja kaveriksi tulee joku tästä kolmen porukasta. Elämä yksin erossa muista, mutta häkit vierekkäin(tämä ei mielestäni ole edes vaihtoehto, kuulostaa kamalalta ja eläimiä stressaavalta). Tai sitten mahdollisesti viidennen cincun hankinta kasvattajalta. Jälkimmäinen kuulostaa aivan sairaan ihanalta, mutta tuskinpa siihenkään päädytään, sillä mielestäni neljä piisaa jo vallan mainiosti. Juniori meinattiin vuosi sitten leikkuuttaa, mutta tuolloin aikeesta luovuttiin vasta lekurin vastaanotolla pöydän ääressä. Riski on kuitenkin aina olemassa ja Junnu oli tuolloin vielä suht pienikokoinen. Nythän tilanne on toinen jälkimmäisen asian suhteen, mutta sitten tuo nukutuksen riski. On sitä nähty tapauksia, että isompikin eläin on jäänyt heräämättä. Hyi, en pysty edes ajattelemaan tätä asiaa tämän enempää.

Tässä joulun alla 22.pv Moonwell's Furtive Inquest "Mooni"(3v 1kk) nukkui yön aikana pois. Ikävä on kova, mutta toisaalta olen onnellinen, että tässä kävi näin. Mooni sai elää koko elämänsä terveenä ja nyt, kun aika täällä tuli täyteen, se sai vain nukahtaa pois. Ei tarvinnut lähteä kuskaamaan lopetettavaksi tai alkaa itse lopettamaan hiilaripöntöllä. Mooni pääsi rakkaan ystävänsä Toran kanssa jatkamaan siitä mihin kaverusten yhteinen matka viimeksi jäi. :') Kiitokset Suville maailman ihanimmasta muumigerbiilistä <3

Hetken ehdin jo luulla, että toinenkin Moonwellsiläinen joutuu lähtemään meiltä paremmille purumaille, mutta onneksi kävi toisin. Yhtenä aamuna huomasin, että Stressillä ei ollut kaikki kunnossa. Pörhöinen turkki ja sameat silmät viestivät ehkäpä kivusta. Tein karmaisevan löydön. Syystä x oli herra nähtävästi pureskellut omaa häntäänsä. :/ Reipas kuukausi sitten Illi teki samoin! Illin tila ei tosin ollut näin paha mitä Stressin. Vanhan herran häntä alkoi tulehtumaan todella nopeasti ja Ditrim kuuri ei näyttänyt ensin vaikuttavan mitenkään itse häntään, vaikka Stressin jaksaminen ja normaali riekkuminen palautuikin entiselleen. Sinnikkäästi jatkoin kuuria ja herra otti lääkkeet vastaan todella nätisti. Nyt pari viikkoa myöhemmin voin todeta, että selviämmehän me tästä sittenkin. Ainoa asia, mitä tästä jäi muistoksi on se, että Stressin häntätupsu on nyt lopullisesti mennyttä kalua. Kaunis valkoinen tupsu jäi uupumaan ja tilalla oon musta töpöhäntä. Ankara tulehdus ajoi tähän, mutta muuten eläin on nyt kunnossa eikä noin pienen palan puuttuminen vaikuta onneksi tasapainoon. Säikähdyksellä selvittiin, mutta edelleen mietityttää, että mikä tämän oikein aiheutti? Kumpa nuo pikkuiset osaisivat kertoa.

Sitten vielä semmoinen positiivinen yllätys, että meille saapui Vuokatin reissun jälkeen joululomalaisia! :) Kasvatti rouvat Starba ja Maisu saapuivat pitkästä aikaa vierailulle. Molemmat olivat kyllä muuttuneet niin kasvoiltaan kuin turkiltaankin. Vitsit pitää oikeasti lainata kaverilta järkkäriä, että muutkin saavat nähdä miten sininen geeninä vaikuttaa muihin väreihin! Starban mustasta turkista ei sitä niin helposti huomaa, mutta ero on kyllä havaittavissa, kun lyö viereen saman ikäisen naaraan, jolla on suurin piirtein pelkkää mustaa taustalla. Värit ovat ihan erilaiset. Maisua en välttämättä olisi edes enää tunnistanut, jos se oltaisiin tuosta vain nakattu mulle käteen. Kastanjan ruskeasta nutmegista ei ollut enää tietoakaan! Maisu tuo mieleeni ihan jonkun rust pointin tai jotain.. Laimennusta värissä on ollut havaittavissa jo pienestä pitäen, mutta nyt parin ikä vuoden korvilla(välillä 1,5-2v.) on tapahtunut suuri harppaus värissä. Tästä on vaan kerta kaikkiaan pakko saada hyvä ja havainnollistava kuva joku päivä!

Tällä hetkellä mua jaksaa kiukuttaa se, että olen napsinut vaikka millä mitalla kivoja kuvia, mutta en saa niitä nytten koneelle, koska piuha on kadoksissa. :( Tuun kohta hulluksi ellen löydä sitä! Sitä paitsi, ilman kuvia ei ees huvita blogia kirjoittaa. :D Pelkkä teksti tuntuu niin kököltä. Kuvissa vaan on sitä jotain, ne kertovat usein enemmän kuin tuhat sanaa ja ne ovat omanlaisiaan muistoja.

Lapuan näyttelyn jälkitunnelmia

Kyllä oli rankka päivä takana! Näyttelypaikalla tuli vietettyä yhteensä 13 tuntia! Tähän päälle auton ja eläinten boksien purkamiset sun muut. Tulikin sitten nukuttua 17h "yöunet" ja oli kamalaa herätä sunnuntai iltana kovaan jalkojen särkyyn. Kylmägeeleillä ja särkylääkkeillä mentiin siis seuraavat pari päivää. Ei ollut puhettakaan, että pääsisin kouluun maanantai aamuna ajoissa. Pohkeet olivat niin turvonneet, etteivät normaali farkutkaan menneet enää päälle kuin tukkimalla ja sitten totesinkin, ettei näillä kerta kaikkiaan pysty olemaan. Piti siinä sitten kollata vaatekaappia kunnolla ja sovittaa kaikkia mahdollisia housuja.

Mukaani näyttelyyn siis lähti yhteensä 16 eläintä, mikä vaati 14 boksia. (Luojan kiitos tämä rulianssi on ohi! Manasin useaan kertaan, että viimeinen kerta, kun tämmönen kööri mukana! Paperilla määrä näytti olvana pieneltä, mutta todellisuus taas oli jotain ihan muuta) Tuli sitten tämän vuoksi paria päivää ennen shoppailtua kaksi uutta boksia. Kukkaro on muutenkin niin kärsinyt tässä kuussa, että huh! *hävettää* 16:sta eläimestä 10 sai mukaansa jotain. Kaikki 16 oli siis esillä virallisessa luokassa ja tulin sitten ilmoittaneeksi myös Havun pet luokkaan. Aikas huvittavaa.. Havun oli alun perin tarkoitus kierrellä vain virallisissa sertien toivossa, mutta nyt olen todella usein sitten "hairahtanut" ilmoittamaan sen myös lemmikkiluokkaan ja tämä, jos mikä on kannattanut! Jotenkin sitä on jäänyt kaipaamaan pet luokkia. Arvostelujen perusteet ovat ihan toisenlaiset kuin virallisessa eikä luokka mielestäni todellakaan ole pelkästään osoitettu lapsille, kuten usein kuulee sanottavan. Pet kisoissa on samalla lailla omanlaisensa viehätys kuten virallisissa omansa. Ennen sitä harrasti pet näyttelyitä huomattavasti enemmän ja nykyisin virallinen luokka tuntuu kasvattajan näkökulmasta tärkeämmältä. Harmi sinällään.. Pet puolelta on kertynyt kaiken kaikkiaan paljon enemmän ja parempia muistoja.

Seurasin Havun arvostelua sivusta "katsomosta" ja tuomarin kommentit menivät aika hyvin yks yhteen sen kanssa, mitä itse olin ajatellut. Hyvin pieniä mokia oli tullut, joista rokotettiin, mutta tätä osasin odottaakin. Loppujen lopuksi Havu sijoittui Luokkavoittaja kakkoseksi avoimissa uroksissa ja oli Pet2! Wuhuu! :) Mainio suoritus, vaikkakin hännästä oli lähtenytkin hieman karvaa. Havu, kun ei kestä sitten yhtään hännän tyvestä nostelua, vaan pudottaa juuri tuolloin karvaa. Huomasin sen jo tarkastaessani gerbiiliä, mutta karvaa ei onneksi ollut lähtenyt mitenkään älyttömän paljoa. Pieni tukko kuitenkin, höh!

Viralliselta puolelta sateli lukuisia Laatu 1 merkintöjä ja Luokkavoittoja tuli yhteensä neljä! Avoimestä kaksi(Havu & Haitekki), junnuista yksi(Kares) ja babyistä yksi(Juoksulaulu). Jeesus palkittiin Tuomarin suosikilla, mikä taisi olla päivän yksi suurimmista yllätyksistä! Olisin voinut vannoa, että jos se meidän porukasta jollekin siunaantuu, niin se on sanomattakin selvää, että se tulee Jeesuksen isälle, Börjelle. Toisin kuitenkin kävi ja Jeesus sai kyllä sen verran kommenttiakin tuomarilta, että pakko kai se on vihdoin uskoa, että se on isäänsä monella tapaa parempi yksilö(nyt tekisi mieli sanoa rotumääritelmällisesti, mutta väriltä ei sitä löydy, joten pitäisikö sanoa ulkomuodoltaan? :D), kun katsoo kokonaisuutta.
Havun ja Kareksen luokkavoittoja osasin salaa mielessäni odottaa, mutta Haitekki ja Juoksulaulu yllättivät! Molemmat saivat hyvät arvostelut ja ne menivät aika hyvin yhteen sen kanssa, mitä itse niistä ajattelen. Juoksulaululle tämä oli ihka ensimmäinen näyttely ja sitä olen jännännyt ehkä eniten, että mitä siitä mahdetaan sanoa. Näkeekö tuomari siinä samaa potentiaalia kuin minä? Haitekki onkin sitten oikea lillerilalleri. :D Se on ihan päivästä, tuulen suunnasta ja kuun kiertoradasta kiinni, että mihin suuntaan sen arvostelut kallistuvat ja mitä siitä sanotaan. Sen arvostelut menevät aina laidasta laitaan riippuen siitä, kuka on tuomaroimassa. Tullut siis isäänsä. ;)

Jeesuksen vir.luokan Ts & Havun pet2 rosetti  

Lapuan näyttelystä jäi kaiken kaikkiaan todella mukava fiilis, vaikka se olikin fyysisesti hyvin rankka päivä. Toisaalta kieltämättä harmittaahan se, että Havun kanssa tämä puuttuvien sertien metsästys jatkuu yhä ja valoa tunnelin päässä ei ole ollut enää hetkeen tämän suhteen. (Vai tuntuuko musta vain taas siltä? Eihän mun pitäisi olla mikään kaikki-loput-sertit-heti-mulle-nyt -tyyppi :D Toki onhan tässä jo ehditty niiden toivossa pitkään jo kisaamaankin) Herra oli kuulemma kirkkaasti yhdeksän avoimen luokan blackeistä se the luokkavoittaja, mutta siihen se sitten taas tyssäsikin. Olin ehkä jo liian innoissani luokkavoitosta, koska tähän yhdeksään eläimeen mahtui ihan oikeasti Havun pahimmat kilpailijat ja taso oli kova! Oli kyllä upea näky! Yhdeksän mahtavaa, komeaa ja todella mustaa gerbiiliä samaan aikaan paikalla. Vau! Kumpa olisi saanut kuvan(kamera mukana, mutta akku noup!). Upea luokka kerta kaikkiaan. Luokkavoittojahan jaettiin tässä luokassa peräti neljä kipalesta, joten sekin kertoo jo jotain. :) On se musta vain kaunis väri gerbiilillä, ollessaan kirjaimellisesti edes lähellä sitä oikeaa mustaa. Oli hienoa nähdä, että valkoisia värivirheitä oli saatu todella näppärästi minimiin näillä elukoilla. Haaveilin mielessäni, että mimmosia yhdistelmiä tästä sakista saisikaan aikaiseksi. Oj, että! Nam! <3
Monet tietävät, että saatan usein kuulostaa hirmu pettyneeltä, jos meillä on pesässä mustia vaaveja. Tämä siis johtuu vain ja ainoastaan siitä, että black on sekä apu- että sivuvärini. Kasvatan ja yritän saada ulos mahdollisimman hyvää lilacia ja blueta, jolloin jatkuvasti pesään putkahtelevat mustat poikaset ovat sinällään aina toisinaan aika musertavia, kun tietää, ettei yhdistelmä tuottanut haluttua tulosta. Taaskaan. Hah, hieman hankalasti selitetty ja tulen tästä kirjoittamaan lähiaikoina ihan oman blogimerkintänsäkin, kun saan aikaa. Rotumääritelmän mukainen black on kuitenkin aina mielestäni upea näky. En mä siis mustaa vihaa. Se on yksi lempiväreistäni kaikista mutinoistani huolimatta. :D

Tulin jutelleeksi muutamien kasvattajatuttujen kanssa pitkin päivää(oli muuten aivan super ihanaa nähdä pitkästä aikaa!<3) ja oli kivaa vaihtaa kuulumisia tyyppien kanssa, joilla on myös omia tavoitteitaan kasvatuksen suhteen tavoiteltavana. :) Tuli taas semmoinen tunne, että en ole yksin enkä todellakaan ainoa, jolla välillä tulee tai tuntuu tulevan seinä vastaan. Nämä kuitenkin ovat niin pientä verrattuna kaikkiin niihin iloisiin ja positiivisiin juttuihin.
Yksi yllätys (mikä sai aikaiseksi kuulemma pelottavan hymyn! xD) oli se, että sain huomata hyvin monien perheiden/omistajien tuoneen kasvattejani näytille petin lisäksi myös viralliseen luokkaan! En ole siis missään vaiheessa tätä vaatinut, mutta olen sanonut, että sitä voi halutessaan kokeilla, mikäli siltä tuntuu. :) Palkintojen jaossa mm. Ilakooraan aamuun(yellow fox) ja X-Static(black patched) pääsivät loistamaan! Hienoa pojat! Ei mennyt kuuroille korville se (=läppä) "uhkaus", että vien pojat itse salaa tai väkisin näytille, jos omistaja ei asiasta innostu. :'D
Ehdin lukaista läpi ja tehdä itselleni merkintöjä myös monen muun kasvatin arvosteluista. Paljon kiitoksia näistä! Näin saan arvokasta tietoa siitä, että miten on mennyt kyseisellä kasvatilla ja millaisia periyttäjiä vanhemmat ovat olleet. Tämä auttaa paljon suunnittelussa ja tuntemaan omia kasvatteja ja taustalla olevia linjoja entistä paremmin. Joten tack så mycket!

Päivän läppä taisi olla, kun väsyneenä ja vähän äreänä erehdyin vahingossa kysymään:"Missä se merkityksetön gerbiili on?" *pitkä hiljaisuus* *ihmiset tuijottaa pitkään* "Ai se merkitön? Se, jota ei ole tussimerkattu?" *Facepalm* *REPS* Hieman alkoi porukkaa naurattaa. :D
(Täsmennyksenä siis vielä edelliseen: Mikäli näyttelyssä on boksissa useampi saman värinen yksilö, tulee näyttelyyn osallistumaton merkata tussilla, ettei väärä eläin mene toisen nimissä arvosteluun.)