Joululahjat?

Niimpä niin.. Arvatkaa muistinko tilata ajoissa? Enpä tietenkään. Yhden ostoskorin unohdin tallentaa kokonaan ja toisen unohdin klikata kassalle asti. *mokomakin puusilmä* Noh, ihan muutama lahja on onneksi tullut hankittua jo etukäteen enkä usko, että kenenkään maailma kaatuu, kun saa lahjansa vasta välipäivinä. Muutaman kanssa toki ollaan jo sovittukin, että nähdään ja vaihdellaan lahjoja vasta sitten, kun tilanne on rauhoittunut ja "pöly" laskeutunut. ;D

Jotenkin sitä ei edes miellä, että on joulu jo ihan kohta ovella. Ensimmäistä kertaa elämässä on sellainen olo, ettei ole minkäänlaista joulufiilistä. Ei vaikka kuinka on joulukortteja sadellut postiluukusta, radiossa soitetaan joulubiisejä, jouluverhot ja -valot paikoillaan, kynttilöitä on poltettu entistä enemmän, mutta ei. Lumi puuttuu... Viime vuonna olin tähän aikaan jo laskettelemassa siskon kanssa rinteillä. Sain viime vuonna pitkästä aikaa taas kiinni siitä laskettelu innostuksesta, joka mulla joskus nuorempana oli ja siitä täytyy vain ja ainoastaan kiittää rakasta siskoa, joka sai mut vängän väkisin rehattua rinteeseen, vaikka kuinka ensin marisin. ;) Tein lupauksen, että ensi vuonna sitten uudelleen ja tämä ei varmasti jää tähän muutamaan kertaan!

Asia ei sinällään masenna, mutta harmittaa todella kovasti. On pimeää ja märkää, muttei lunta ja keli on niin vaihtelevaa. Jotenkin nyt on semmoinen olo, ettei tahtoisi millään jäädä kotiin istuskelemaan, mutta toisaalta miksi haluaisin mennä pihalle palelemaan tai kauppoihin, joissa on taas täys maailman lopun meininki päällänsä. Alkuviikosta piipahdin Anttilassa kiertelemässä ja katsomassa paria kaveria (Lokakuussa syntyneet veljekset "Rauno" ja "Myrsky" lähtivät samalla reissulla uusiin koteihinsa). Kiertelyni loppui siihen, kun aloin kuunnella. Kuulevatko korvani oikein? Kyllä, voi ei kyllä... Nopeutettuja joululauluja! Oikeasti?! Tuntui, että ihmiset juoksi ees taas kauhealla stressillä ja kiireellä enkä usko, että tämä renkutus rytäkkä mitenkään paransi asiaa. Hyi! Miksi ihmeessä joulun ajasta on tullut tämmöistä? Ennen joulua odotti ja se piti sisällään paljon jännitystä, mutta silti kaikkialla oli rauhaisaa. Nyt stressi tuntuu korvanneen kaiken. Tai sitten olen pyörinyt(toivottavasti) ihan väärissä paikoissa. :D 

Teen tässä lähipäivinä Zooplussan tilaukseni loppuun ja sitten tilaan Etelä-Suomesta isomman satsin GerbiiliMixiä ja HerkkuMixiä varastoon, joten jos jollakin on tarvetta saada muutamaa kiloa ruokaa kerrallansa ostettua, niin tästä satsista voin ilomielin myydä pienempiä määriä. Pistäkkee vaan viestiä tulemaan, niin tiedän kelle tulee mitä ja miten paljon. :) (Jaan koko tilauksen summan kilojen ja postikulujen kesken, joten hinnat ei taaskaan pilviä hivele.)

Vaikka eläinten lahjat(ja ihan oikeasti tällä kertaa ei tullut shoppailtua mitään turhaa!) jäivätkin nyt jouluksi saamatta, niin ei hätiä mitiä. Lähikaupassa kierrellessäni huomasin kauralyhteet! Aivan mahtavaa! Muutamalla hassulla eurolla lähti mukaan pari isoa pussukkaa ja nämä olisi sitten tarkoitus jouluna jakaa koko konkkaronkalle. Mainio lahja siinä mielin, että herkuteltavaa ja jyrsittävää virikettä piisaa varmasti jokaiselle.

Rauhallista joulun odotusta! <3

Bon Appetit!

Siitä on taas hetki, kun olen paneutunut blogin kirjoittamiseen. Tuntuu, että näitä puolivalmiita raakile päivityksiä löytyy pilvin pimein, joita sitten syystä tai toisesta ei saakaan kirjoitettua loppuun, kun ajatus katkeaa tai jotain tärkeää mukama jää puuttumaan. Ehkä tässä hieman pitää ryhdistäytyä ja julkaista ne ei-niin-valmiit kirjoitelmat jossain vaiheessa. :)

Mulle oli tullut myös semmoinen ehdotus, että tekisinkö mahdollisesti joskus poikasista tai jostain tietystä poikueesta jonkun kivan videopäivityksen, jossa esittelisin koko konkkaronkan tai esittelisin omat eläimet. Kuulostaa villiltä! :D Mutta siitäkin huolimatta otan haasteen vastaan. Pitääpi siis lainailla joku päivä taas siskon kameraa ja valmistella jokin kiva kuvaustuokio.

No mutta mitäs muuta meille kuuluu? Nyt kovasti hoidellaan ja seuraillaan muksujen kasvua. Tuntuu ihan hullulta, että nyt on tullut istuttua melko paljon poikasten terrojen äärellä ja sitäkin enemmän löhöten telkkarin ääressä muksut sylissä. Tullut seurattua semmoisiakin sarjoja, joita en aikaisemmin ole edes noteerannut. Hah! Viime viikon tiistaina syntyi meidän gerbolassa vuoden viimeinen poikue. Emä "Karmi" oli ensikertalainen ja alku poikasten kanssa tuntui ihan yhdeltä päättömältä sähläämiseltä. Yhden pesästä pudonneen poikasen siirsin takaisin pesään, sillä se ehti olla pitkän tovin emolta "hukassa" ja olisi saattanut kylmettyä. Näin sivusta seuranneena "Karmi" ei aluksi tainnut tajuta ollenkaan, että poikasia todellakin tulee ruokkia ja vieläpä hyvin useasti pitkin päivää ja yötä. Onneksi kaikki näyttää kääntyvän nyt parhain päin, kun emo on saanut rakennettua kunnollisen pesän ja lopettanut kaiken ylimääräisen hössöttämisen terrassa.

Poikasia syntyi yhteensä viisi ja alustavasti näyttäisi siltä, että porukassa on akkavalta! Neljä naarasta ja yksi poijankloppi. Väreissä; yksi lilac, yksi kuviollinen black ja loput kolme kuviollisia lilaceja. Poikasista yksi naaras muksu jää kotiin emon kaveriksi ja yksi naaras saattaa muuttaa "Karmin" kasvattajan luo. Loput etsivät sitten lemmikkikotia ensi vuoden puolella, kun tulevat luovutusikään. K- ja L -poikueista löytyy vielä muutamia mustia naaraita, jotka ovat yhä koditta peruuntuneiden varausten vuoksi. Näistä tytöistä saa yhdistettyä pareja näiden nuorempien kanssa, mikäli joku mielii kahta eri väristä gerbaa terraansa. :)

Viime viikon torstaina teimme pienen road tripin Helsinkiin ja haimme laumaamme uuden tulokkaan Saksan maalta. Olen vieläkin niin yllättynyt ja ikionnellinen, että kaikki lopulta onnistui, vaikka matka oli pitkä ja mutkia ilmaantui useita. Tämä ei olisi ollut mitenkään mahdollista ilman kaikkea sitä apua, mitä mulle tarjottiin ja järjestettiin. Sydämelliset kiitokset! <3 "Arskasta" tulen kertomaan lisää, kunhan pojan karanteeni ja kotiutuminen on hoidettu asiallisesti loppuun saakka. On se nyt kovin outoa, että täällä kaiken harmauden(viittaan tällä tylsästi kasvatusväreihini. :D) keskellä viilettää jotain ruskeaa ties moneenko vuoteen. ;)    

Salaattia, raejuustoa, rusinoita, mango-pilttiä sekä karjalanpaistia kera kasviksien. 

Bon Appetit!

Tänään olen pitkälti istunut koneella hoitamassa asioita(+laittanut joulukamppeita esille; uudet verhot ja valot ikkunoille) ja yritän kovasti saada unirytmini takaisin kuntoon. Mamma gerbuille(ja poikasille) tuli myös hieman "kokkailtua" jotain pientä. Oli varsin naurettavaa seurata, miten jotkut poikaset saapuivat rynnistäen uteliaana kupille katsomaan ja voi sitä naamojen vääntelyn määrää! Kukaan ei ollut ehtinyt edes maistaa saatika koskea ruokaan, kun piti jo alkaa "yökkäilemään" tätä kuppiin ilmestynyttä outoa ja pahaa ruokaa. Muutamien minuuttien kuluttua osalle muksuista tuli jo kova kiire päästä maistamaan, kun emot alkoivat kaksin tassuin lappaamaan ruokaa naamariin. :D

Vitriini

Ja huoneen sisustaminen senkun jatkuu. :) Olen ikionnellinen tästä uusimmasta hankinnasta! Muutaman vuoden olen haaveillut omasta vitriinistä, joka ei veisi hirveästi tilaa, mutta jonne saisi koottua kaikkea tärkeää ja mukavaa näytille. Ostin tämän vitriinin ihan muutamalla kympillä käytettynä. Niin hyvin pidetty ja upea löytö, ettei sanotuksi saa! Kanin avustuksella(pitkäkorva kantoi ruuvipussia ja loikki perässäni :D) saimme tämän kasaan tuossa tuokiossa. Furmista kevyesti harmitti, kun tämä hieno "temppurata kehikko" nostettiin pystyyn ja siihen alettiin asentamaan laseja ympärille.

Vitriini tuskin jää tuohon missä se nyt patsastelee. Piti vain nopeasti saada siitä jonkinmoinen kuva ja siirtää pois se tuosta keskeltä lattiaa, ennenkö sen joku epähuomiossa taklaa vahingossa kumoon. Sinänsä tämä Ikean Detolf merkkinen vitriinikaappi on jämäkkä ja tukevan oloinen, mutta ohjeissa ainakin oli vinkkinä, että se kannattaa varmuuden vuoksi sijoittaa lähelle seinää ja asentaa siihen kiinnikkeet.

Tässä oli myöskin semmoinen hauska ominaisuus, että ylimpään 'lokeroon' saa asennettua sisälle pienen lampun. :) Vitriinissä on kolme lasitasoa, mutta otin alimman ainakin nyt joksikin aikaa pois, koska halusin laittaa ikkunalaudalla patsastelleen ison tekokukan tuonne alimmaiseen lokeroon ruukkuineen päivineen. Keskitasolta löytyvät gerbiilien lemmikkiluokassa kisatessa saatuja Best In Show -pokaaleja ja ylimmällä tasolla vuoden voittaja satoa. Tässä lähipäivinä laitan taulut seinille ja muutama pienempi kuva olisi tarkotus sijoittaa vitriiniin pokaalien ohelle.

Kotia vailla:

Myynnissä:

(Lemmikkikotiin)

Luovutusehdot löytyy kotisivuilta.

 L -poikueen black naaras. Syntynyt: 2.10. 

Tytöllä on etutassujen keskisormissa ja nimettömissä valkoiset "sormukset" 

sekä rintakehään ulottuva valkoinen viiru kaulassa.

  L -poikueen black naaras. Syntynyt: 2.10.

Neitokaisella on kokonaan mustat tassut ja valkoinen pienempi merkki kaulassa.

 K -poikueen black naaras. Syntynyt: 6.9.

Neidillä on koko mustat tassut ja valkoinen merkki kurkussa.

♦

Sijoituskoteja vailla:

(Sijoituskotina toimiminen ei ole mitään rakettitiedettä. Tärkeintä on, että eläimestä pidetään hyvä huoli. Eläimestä maksetaan tietty takuusumma, joka palautetaan takaisin siinä vaiheessa, kun kasvattaja on käyttänyt eläintä kasvatukseensa ja tämän jälkeen eläin siirtyy täysin sinun nimiisi. Eläin on siis käytännössä niin kauan yhteinen, asuu luonasi(kuten mikä tahansa gerbiili), mutta kasvattajalla on eläimeen jalostusoikeus. 

Jokainen sijoitus on ollut hieman omanlaisensa eläimistä ja kodeista riippuen, joten monet asiat ovat neuvoteltavissa. :D Luotettavuus ja yhteistyökyky ovat tässä asiassa valttia!)

Kysy lisää, mikäli kiinnostus heräsi!

 L -poikueen lilac uros. Syntynyt: 2.10.

D10 -poikueen dilute nutmeg naaras. Syntynyt: 6.9.

(Kuvassa karvanvaihto kesken. Neiti tulee aikuisiällä olemaan väriltään 'hailakan keltainen'.)

 D10 -poikueen blue uros. Syntynyt: 6.9.

K -poikueen lilac naaras. Syntynyt: 6.9.

Kaikki ylläolevat muksut ovat jo saavuttaneet luovutusiän(!) ja näin ollen valmiita muuttamaan uusiin koteihinsa. Pojat voidaan luovuttaa parina tai yksitellen totutuksen kautta valmiina olevien laumojen jatkoiksi. Tytöt luovutetaan parina(+ esim.mahdollista totuttaa joku (lemmikkikotia etsivistä) black tytöistä laumaan kolmanneksi, jos tahtoo.) 

Ja jotta valinnanvara ei loppuisi kesken:

D11 -poikue. 

dilute slate uros / Varattu!

dilute silver nutmeg patched uros / etsii sijoituskotia

dilute nutmeg patched naaras / etsii sijoituskotia

dilute nutmeg pied naaras / etsii sijoituskotia

Syntyneet: 19.10.

(Muksut tulevat luovutusikään myöhemmin muutamien viikkojen kuluttua. Voidaan luovuttaa veljekset samaan kotiin ja siskokset yhdessä samaan kotiin tai totuttaa ylläolevien vanhempien poikasten kesken.)

Joulukuun alussa syntyi vuoden viimeinen poikue(luovutus tammikuussa) ja tästä poikueesta tulee mahdollisesti myyntiin 1x uros ja 2x naarasta. Poikaset kuviollisia.

-> Huom! 2-3:n yksilön laumat ovat kokemuksen puolesta toimivimmat. Gerbiili on laumaeläin, joten yksin näitä ei tule asuttaa ja yli kolmen yksilön laumoissa kemiat eivät välttämättä toimi pidemmän päälle.  

Halloween!

Kepu ja vauvakuume

Olen oppinut sen, että parhaat kuvat gerbiileistä eivät koskaan ole laadullisesti mitään parhaita. :D Kuva on otettu nopeasti iltahämärässä, lasin läpi ja vielä puhelimella. Aivan liian ihana <3 Kuvassa on reipas 5vkoinen "Kepu" ja tämän pikkusisarus 13vrk ikäisenä. Kepu on hoivannut ja pessyt pikkuisia sisaruksiaan oikein antaumuksella heti siitä asti, kun muksut syntyivät. Etenkin tämä ainokainen lilac vauva on saanut Kepulta aivan erityistä huomiota ja pesuhetkiä. :) K-poikueen toinen muksu lämmittää poikasia tarvittaessa ja passaa emoa parhaansa mukaan, mutta nuorempiin poikasiin sillä ei tunnu olevan mitään sen suurempaa kiinnostusta. En ole aikaisemmin nähnyt, että isompi sisarus auttaisi emoa siirtelemään pieniä poikasia saatika sitten sitä, että nuori poikanen tällä tavoin "omisi hetkellisesti" jonkun poikasista ja huolehtisi siitä. Kepu hakee emon välittömästi paikalle tai kuskaa muksun takaisin emolleen, mikäli sillä on nälkä. Gerbiileiden luontoon kuuluu toki se, että muu lauma auttaa lauman johtajaa jälkikasvun hoitamisessa, mutta tämä on ollut hyvin tavallisesta poikkeavaa.  

Ensin toivoin, että kumpa tämä nuorempi lilac muksu olisi uros, jonka voisi jättää kotiin ja liittää tuonne meidän äijälaumaan. Nyt olen alkanut toivomaan, että poikanen olisikin naaras, jotta se saisi jäädä tähän laumaan. <3 On näillä kahdella sen verta hauska suhde keskenään. Emokin on ollut enemmän kuin tyytyväinen ja ehtinyt ottaa oikein kunnolla lunkisti. Poikasen(+poikue sisarusten) sukupuoli tosiaan jäi tarkastamatta aikaisemmin, koska emo oli rakentanut pesän niin hankalaan paikkaan, etten alkanut sitä tämän vuoksi turhaan pemistämään ja häiritsemään poikasten hoitorauhaa. Nyt karvapeite sitten onkin kasvanut jo niin paljon, että nisien erottaminen turkin seasta on haastavampaa. Ehkä sitten huomenissa pitää päivän valossa yrittää tutkiskella tarkemmin, että kumpi se sitten loppu peleissä oikein mahtaa olla.

Tästä se rekisteripapereiden kirjoittelu rumba taas alkaa.. Eräs kaverini on suunnitellut mua varten ihan omanlaista kirjaa, johon saisin kirjata kaikki poikueet ja niiden tiedot samoihin kansiin. Upeaa! Ei millään malttaisi odottaa valmista versiota, kun tuo minulle lähetetty malliversio oli niin kertakaikkisen hieno. :)  

Maanantai yhteenvetoa

- 29.9. muutti eräs gerbiili pariskunta yhteen asumaan. Ensimmäiset päivät tuntui siltä, että naaraan elämässä tärkeintä on keskittyä karkaamiseen ja pakosuunnitelmiin. Meni miltei viikko ennen kuin pari alkoi touhuamaan yhdessä. Astumisia ja kiimoja en ole bongannut, eikä näitä yhdistettäessä uroksen hommista tahtonut tulla mitään, joten en jaksa uskoa, että neiti olisi vielä tiine. Painon suhteen ei ole tapahtunut mitään muutoksia.

- 2.10. syntyi Svartan toinen poikue, vanhemmat samat kuin edelliselläkin poikueella. Pesässä kolme poikasta, 2x blackiä ja 1x lilac. Sukupuolet vielä kysymysmerkkinä.

- 6.10. terraarioiden siivoilua, eläinten pyörittelyä ja uusia totutuksia; mm. Juoksu ja Hailey tarkoitus saada yhteen ja myöhemmin astuttaa samalla uroksella. Alku näytti ainakin menevän neitien kanssa hyvin, kumpikaan ei ollut uudesta tulokkaasta(verkon takana) moksiskaan, eikä yhtään tarvinnut kummankaan egottaa.

- 12.10. löysin Olion pesästään pois nukkuneena. Soppa jäi täten yksin ja tässä sitä nyt sitten pähkyröidään, että mistä se uusi kämppis sitten oikein siunaantuisi.
Illi on joutunut nyt odottelemaan yksikseen muutaman viikon, jotta poikasille tulee tarpeeksi ikää ja sieltä sitten olisi tarkoitus totuttaa "ukkeliinille" joku kaveriksi. Illille ei syntynyt omia uros jälkeläisiä, joten näillä näkymin poikasista kotiin jää ainakin blue uros "Mies".

- 14.10 Poikaset täyttivät tuossa muutama päivä sitten 6 vkoa. Naaraat "Kepu" ja "Pihka" ovat edelleen vailla sijoituskotia, molemmat asustavat vielä toistaiseksi emojensa kanssa. (Olen tässä miettinyt pääni puhki näiden laumajärjestelyjen suhteen ja tullut siihen tulokseen, että neidit saavat jäädä kotiin asumaan näihin emojensa laumoihin, enkä ala niitä yhdistelemään keskenään, ELLEI sijoituskotia ilmaannu ihan tässä lähiviikkoina. En kuitenkaan tahdo taas uutta naaraslaumaa itselle ja vanhemmalla iällä yhteen totuttaminen on aina haastavampaa eikä välttämättä edes onnistuisi.)

- Ensi viikonloppuna toivottavasti meikäläisen "akkalauma" palaa takaisin kotiin toisen kasvattajan luota. Afro, Zervo, Kares ja Kareksen muksuista 3/5 (=black/n (<- tämä tulee etsimään lemmikkikotia!), lilac/n ja lilac/u) sekä (toistaiseksi yksin majaileva) Joura. Näitä vanhoja rouvia ja nuoria neitejä on ollut todella kova ikävä. Saa nähdä miten paljon eläimet ovat puolessa vuodessa muuttuneet. Mun päähäni ei millään meinaa mahtua ajatus, että "porukan vauvalla" on nyt itselläänkin vauvoja tuliaisiksi.

Tämä päivä on ollut kerta kaikkisen ankea. Synkkä ja kylmä sää pakottivat meikäläisen jäämään sisään ja aloinkin siinä sitten pesemään pyykkiä ja hieman siistimään paikkoja. Otin heti aamusta tavoitteeksi, että tänään kirjoitan sen yhden (*piip*) harjoitustyön loppuun vaikka henki menisi. Keskittymisen kanssa meinasi jälleen olla ongelmia ja usko oli loppua, kun tuo oli niin mahdottoman rönsyilevä aihe! Löysin onneksi vihdoin sen punaisen langan(mitä nyt reipas pari tuntia tuli selailtua kirjoja), joka on ollut tuon aiheen kanssa hukassa jo tovin. Jokunen tunti myöhemmin tulostin 16 sivuisen työn pihalle ja ta-daa! Nyt ei ollut kyse musteen loppumisesta tai muusta sellaisesta, vaan muotoilusta! En voi käsittää.. Mikään ottamistani valokuvista ei tulostunut papereille ja tekstit olivat lentäneet ihan miten sattuu, ne näyttävät tietokoneen ruudulta ihan toisenlaisilta ja löytyvätkin ihan eri sivuilta. *huokaus* Alkoi pistää niin vihaksi, että päätin jättää asian huomiselle. En jaksanut alkaa enempää vääntämään tuon kanssa. Olkoot. Joka tapauksessa pääsisin viemään tuota vasta ensi viikolla koululle tarkistusta varten.
Verkkokurssistani puuttuu enää yksi (piirrustus)tehtävä, yksi kotitentti on yhtä esseetä vaille valmis, kahdessa kokeessa pitäisi käydä jossain vaiheessa, yksi parin minuutin esitelmä ja sitten vielä yksi harjoitustyö. Siinäpä nuo sitten kaikki kutakuinkin olisivatkin. Pian pääsee opinnäytetyön kimppuun(!!). Jonka aihe on sekin vaihtunut jo kahdesti kesän jälkeen... Mutta ehkäpä tämä tästä. Yksi ja vain yksi asia kerrallaan asiaksi! (<- Olen hokenut tuota itselleni viimeiset pari viikkoa siinä kamalassa "tehtävämeressä" uidessani).

Tämän maanantai avautumisen jälkeen(tulee onneksi tiistai. :D) ajattelin heittäytyä soffalle viettämään ressitöntä iltaa ja selailla Rodentian 3/13 raakaversion läpi, että saadaan sekin tässä kuussa vielä matkaan. Näytti kyllä niin mahtavalta ja herkullisen paksulta erikoisnumerolta, että huh! :)      
Ja sitten "jokaisesta_postauksesta_on_pakko_löytyä_kuvia -ihmisille":

Paskasäkki taitaa olla tällä hetkellä meistä ainoa, joka jaksaa olla edustavana ja ryhdikkäänä kameran edessä näin alkuviikosta... Kiitos & Anteeksi. :D