perjantai 10. huhtikuuta 2015

Hyvää pääsiäistä! Glad påsk!

Jaa-a, mistähän sitä taas oikein aloittaisi? :D No aloitetaanpa vaikka siitä, että meinasin ensin nimetä tämän kirjoituksen kurjaksi kevääksi, kunnes muistin, että tämä olisi ollut jo kurja kevät vol 2, sillä viime vuodelta löytyy jo moinen otsikko. Siispä, ei kiitos! Tästä ei oteta uutta perinnettä, joten ajattelin keskittyä nyt pelkkiin iloisiin asioihin ja mukavaan pääsiäisen aikaan. Mielestäni olen jo muutenkin surkutellut ihan tarpeeksi laihtuneita ja kutisevia gerbiileitä sekä useita pieleen menneitä suunnitelmia viikko tolkulla.


Mainittakoon nyt kuitenkin vielä, että gerbolassa on sinällään olosuhteisiin nähden kaikki ihan hyvin. Olen pyrkinyt pitämään gerbiilien yleiskuntoa yllä monipuolisella ruokavaliolla sekä antanut satunnaisesti vitamiinitippoja juomaveden seassa ja pakko kai se on nyt myöntää, että herkkujen määrää olen puolittain jopa hieman vahingossa lisännyt viime aikoina. Virikkeiden suuri puutos ja kutterien niukkuus terroissa(lue edellinen päivitys lintupunkeista) on pyritty nyt karanteeniajan korvaamaan mahdollisimman paljolla pahvilla. Onneksi gerbiileillä on todella paljon seuraa toisistaan, eivätkä ne sen suuremmin "kärsi" tästä itselle niin kurjalta tuntuvasta tilanteesta. Ehkä hieman ovat saattaneet ihmetellä tilannetta, mutta ei sen kummempaa. Sanottakoon vielä se, että lintupunkkien puremista johtuneet allergiaoireet ovat itsellä lieventyneet tehoavien lääkkeiden myötä ja nyt on kulunut miltei kaksi viikkoa siitä, kun viimeinen otus on nähty jossain konttivan. Haluan todellakin uskoa siihen, että tässä asiassa ollaan jo voiton puolella. :)

Hän on Vili. Mieheni isän silmäterä. 
Suunnattoman huvittava ja samaan aikaan melko rasittava kollipoika. <3 
Tunnetaan ehkä paremmin nimellä "Pikkukissa". 

Mutta! Nyt sinne pääsiäiseen! Pieni maiseman vaihdos teki ainakin mulle todella hyvää! Läksimme siis neljäksi päiväksi (to-ma) appivanhempieni nurkkiin Pietarsaareen. Siinä samalla tuli tavattua useana päivänä kavereita sekä vietettyä paljon aikaa tämän toisen perheeni kanssa. Muutama elokuva tuli katsottua sekä pelattua paljon erilaisia pelejä porukalla. Lauantai oli vähän omituinen päivä siinä mielin, että jouduin tehdä vähän "typerähkön" reissun kesken kaiken Seinäjoelle ja sitten takaisin. Gerbiileille ei tosiaan ollut ketään hoitajaa pääsiäisen ajaksi, joten jouduin puolessa välissä tätä pikkulomaa poikkeamaan kolmeksi tunniksi kotiin. :D Olihan se vähän hassua, mutta minkäs teet. Kaiken kukkuraksi junalla liikkuminen tuli kustantamaan yhtä paljon kuin mitä olisin vähintään joutunut eläinten hoitajalle korvaamaan vaivannäöstä. Tämän kolmen tunnin aikana käväisin kaikessa rauhassa suihkussa, tumppasin terrat täyteen ruokaa ja pahvia, vaihdoin vedet juomapulloihin sekä jäin tunniksi rappuun juttelemaan naapurin mummon kanssa, joka jo niin kovasti odotteli trulleja saapuvaksi. :)     

Palattuani takaisin pelipaikalle Jeppikseen lähdimme pyöräilemään kohti kaupunginpuutarhaa. Luvassa oli pientä ulkoilua ja tietysti pääsiäiskokko!       

 Bongailtiin porukalla peltomyyrien tekemiä tunneleita, 
kun odoteltiin kokon sytyttämistä.

 Alku näytti huolestuttavan kankealta, mutta lopulta kokko saatiinkin syttymään ! 
Iltaa päätettiin jatkaa erään kaverin kämpillä.

Kauhuksemme sunnuntai aamuna(kun piti lähteä mummolaan syömään) Pikkukissa oli tehnyt katoamistempun! Ulkona meitä odotti vain Nappi -kissa kiltisti valjaissa sekä toiset, tyhjät valjaat. Ehdin nähdä kissasta pienen vilauksen, kun se riehua viiletti naapurin marjapensaan kautta toiseen puskaan. Kolmen ihmisen voimin kyttäsimme ja juoksimme pitkin ihmisten pihoja kissan perässä ja peläten, että se päätyy vielä vaaralliselle autotielle. Yllättävän nopeasti kuitenkin saimme pojan nassikan nalkkiin ja kotiin turvaan. Kolme hengästynyttä immeistä myöhästyi hieman ruokailusta, mutta oli se vaan kaiken sen vaivan arvoista. Iltapäivällä saimmekin sitten porukalla kuunnella (ja nauraa) Pikkukissan surullista valituskonserttia aiheesta, miten julma tämä maailma on, kun ei nuoren pojan anneta tehdä mitä se haluaa.   

 Sunnuntaina lähdimme kaveriporukalla iltapäiväkahville Larsmoon.

Pääsiäinen sujui kaiken kaikkiaan rauhallisissa merkeissä ja tämmöisiä vapaita oli varmasti moni meistä kaivannutkin. Rentoa yhdessä oloa, eikä kiire minnekään. Täydellistä! 
Joillakin oli ehkä hieman haikea olo matkalla kotiin, kun loma loppui niin äkkiä, mutta itse koen, että se oli ainakin mulle juuri sopiva! Vielä on niin paljon tehtävää ja monta asiaa mihin pitää keskittyä ennenkö kesä tulee... Ja sehän on jo ihan oikeasti kohta ovella!


Tämä pääsiäisenä useaan otteeseen nähty suloinen tyttöpupu ei auttanut mun kanikuumeeseen sitten yhtään! Kaveri naureskelikin ensin(ennenkö näki koko pupua), että olen alkanut nähdä jo omiani! 
"Ei täällä mitään lasta pupuasussa juoksentele!" "Kato nyt! Tuolla se taas menee! Vasemman puoleisen koiran oikealla puolen! Äh! En minä tiedä! Mikset sä näe sitä?!" :D