torstai 11. heinäkuuta 2013

Tiis-Tagi

Tiistaina haettiin uuteen ja toivottavasti tällä kertaa viimeiseen kotiin kasvattini 'Kaaos ei karkaa' ja 'Valherakkaus'. :) Porukkaan kuului kolmaskin sisarus eli 'Sinisissä valoissa', jonka oli myös tarkoitus muuttaa muiden mukana. Valitettavasti kaikki ei mennyt kuten olisi pitänyt.

Huomasin "Sinillä" jo jokin aika sitten pienehköjä arpia ihossa, mutta en pitänyt niitä minään. Luulin kuvitelleeni ne, sillä iho on muutenkin mustalla gerbiilillä hälyyttävän vaalea, kun karvan tyvi osakin on vaalea. Nyt sitten yhtenä yönä säpsähdin siihen, kun kuului ihan selvää gerbiilien kiljuntaa. Ryntäsin sitten paniikissa katsomaan, että missä ja kenellä siellä oikein on hätä. Luulin ensin, että tuoreella gerbiili pariskunnalla oli tullut heti ensimmäisenä yhteisenä yönä sittenkin ryppyjä rakkauteen ja emäntä päättänyt täräyttää urosta kunnolla pataan, mutta ei! Siellä ne nukkuivat sopuisasti samassa kasassa. Riita oli vielä täydessä käynnissä, kun sain vihdoin nahkahanskan käteeni ja erotettua tappelevat osapuolet. Tai voisi sanoa, että varsinaisesta tappelusta(nk.gerbiilipallosta) ei ollut kyse, vaan "Kaaos" ja "Vale" olivat mätkineet ja juoksuttaneet "Siniä" ties kuinka kauan ja ahdistelleet sitä nurkasta nurkkaan. Pistin eläimet jäähylle ja sitten tarkastelin "Sinin" läpikotaisin. Se oli saanut toiseen lapaan ja takapuoleen pahan näköiset haavat.

Tämä sama peli jatkui neitien kesken kuitenkin aamulla ja vielä illallakin jäähyistä huolimatta, joten viisainta oli tietenkin erottaa nämä. Pidin porukkaa myös verkolla aina ne ajat, kun en itse ollut paikalla niitä seuraamassa. Kukaan ei varsinaisesti ollut verkolla aggressiivinen toistansa kohtaan, mutta tämä simputtaminen jatkui heti, kun tytöt päätyivät samaan tilaan. Ihan sama olivatko boksisssa, terrassa, (juoksutus)aitauksessa tai missä hyvänsä. Lopulta tässä touhussa alkoivat olla niin minä kuin itse eläimetkin melko stressaantuneita, joten peli oli pakko viheltää näiden osalta poikki.

Porukka on asunut yhtenä laumana jo 9kk ja nyt sitten jossain kohtaa jollain hitsasi kiinni. Aloin epäillä, että ne valkoiset olemattoman kokoiset viirut hartiaseudulla saattoivat olla jälkiä entisistä yhteenotoista ja rajummista simputuksista. Outoa on, että tämän parin kuukauden aikana(mitä neidit olivat luonani odottamassa uutta kotia) en ole nähnyt kertaakaan, en siis kertaakaan, että tytöillä olisi ollut pienintäkään vääntöä tai laumahierarkiaan viittaavaa käytöstä. Niistä kukaan ei ole vaikuttanut selvältä pomolta, ainoa mitä olen pistänyt merkille on se, että "Kaaoksella" on ns. ote "Valeesta", siinä on selkeät osapuolet; dominoiva ja toiselle alistuva. "Sini" on vaikuttanut sellaiselta joka paikan höylältä, joka tekee pitkälti omia juttujaan.
On todella kurjaa, että näin kävi, mutta toisaalta hyvä, että tämä tapahtui nyt, ettei uudessa kodissa. Toivotaan, että "Sini" toipuu tästä koettelemuksestaan, ainakin haavat ovat menneet jo umpeen ja alkaneet kehittää rupea. Onneksi sain aloitettua antibioottikuurin välittömästi(kaapissa oli vielä kelpoa tavaraa) ja annoin hyvin pienen annoksen kipulääkettä, koska eläin vaikutti jotenkin eriskummallisen vaisulta ja väsyneeltä.

"Sini" asuu nyt yksin, kun on kerta toipilaana, mutta katsotaan nyt sitten, mihin se toivuttuaan päätyy.
Ei auta kuin toivoa, että loppu kesän poikuesuunnitelmat kävisivät toteen ja sieltä sitten liikenisi kaverit.
Toivon kaikkea hyvää "Kaaokselle" ja "Valeelle" sekä tuoreelle omistajalle. :) Olisi mukavaa kuulla jossain vaiheessa kuulumisia ja mitkä nimet näille neideille on mahdollisesti annettu.

Tuli tässä äkkiseltään mieleen, että moni on ihmetellyt joskus sitä, että miksi myymilläni gerbiileillä on jo nimet? Siis sillai, että miksi olen mennyt nimeämään esim.poikaset, jotka ovat tyyliin viikon ikäisiä? Nehän ovat niin pieniä ja tavallaan niin uusiakin, etten vielä voi ns. "tuntea" niitä. Mistä nämä kutsumanimet sitten oikein on peräisin? Tähän on loppu viimein aika yksinkertainen selitys. :D Viralliset nimethän on ja pysyy, mutta omistaja saa totta kai aina päättää lemmikkinsä kutsumanimen. Nämä "lempinimet" mitä kotona saatan heittää ovat puhtaasti sitä varten, että en pidä enkä osaa puhutella gerbiililapsosia minään numeroina tai #3-4/6. :D Viralliset nimet päätän jo melko varhaisessa vaiheessa ja sitten niistä muovautuu jonkin sortin kutsumanimi(yleensä jokin lyhenne virallisesta nimestä), jotta muistan ja tiedän kuka on kuka. Voih, tästä aiheesta saisi väsättyä ihan oman blogi merkintänsäkin kuvien kera. ;) (taas pukkaa luonnosta, ihan niin kuin niitä ei muutenkin olisi pilvin pimein kasaantuneena...)

Tiistai päivä ei tosiaan loppunut gerbiileiden osalta vielä tähän. Yhdistin edellisenä iltana onnistuneesti yhden pariskunnan kuten edellä mainitsinkin(naaraan lähtöpaino on 82g) ja laitoin toisen mokoman totutukseen(naaraan paino 62g/ tosin ollut joskus isommassakin massassa).
Tiistaina sitten tuli siivottua oikein urakalla. Vetelin terraariot hyllystä alas, että saan pyyhittyä kaikki pölyt ja imuroitua hyllyn taustan. Kani seurasi operaatiotani kummaksuen ja sekin päätti aloittaa oman rymsteeraamisensa. Herra alkoi siirtelemään ruokapusseja(ja totta kai laadun valvontaa piti myös suorittaa maistamalla vähän jokaisesta pussista), heittelemään tavaraa sohvalta alas ja kiskomaan korivaunusta kaikkea "krääsää" alas. Jätesäkit ulos kannettuani sainkin sitten alkaa keräilemään kaikkea sitä, mitä kani oli pemistänyt pitkin poikin. :D Iltaruuaksi väsäsin itselleni ison salaatin(<3) ja taisi olla elukoillakin siinä pientä juhlan poikasta, kun sai muutakin naaman eteen kuin perus porkkanaa. heh.


Siinä iltapäivällä poikkesi vielä muutama kasvattinikin kynsien leikkuussa. "Bond" ja "James" olivat kasvaneet hurjasti! Ai, että tuli kyllä hyvä mieli nähdä onnellinen gerbiilien omistaja ja nämä kaksi hyvinvoivaa ja komeaa herrasmiestä. :) Tämä oli poitsujen ensimmäinen kynsien leikkuu kerta, mutta molemmat olivat muutamasta "jännäkakasta" huolimatta hyvin reippaita. Nopeasti rauhoittuivat ja loppui se turha ponkiminen, kun vähän vaihdettiin kuulumisia. ;) Jamesin kanssa meni himpun verran enemmän aikaa, kun kynsissä oli sekä pituutta että tasoittamisen varaa. Ajattelin, että tehdään se nyt heti kerralla ja kunnolla, kun herra jaksaa olla niin nätisti paikoillaan. 
Nahkahanskaa käytän kynsiä leikatessa useastakin syystä. Hyvin harvoin gerbiilit oikeasti nappaavat säikähdyksestä kiinni tämän "ikävähkön" toimenpiteen aikana, mutta hanska on kädessä vain osittain sen varalta. Pääasiassa pidän sitä sen vuoksi, että sillä saa todella hyvän otteen pienestäkin gerbiilistä(ei tarvitse pelätä lipsumisia ja vahinkoja). Mustaa hanskaa vasten on helppo napsia kynsiä ja niiden tarkastelu on huomattavasti vaivattomampaa.

Lätkäistäänpä tähän loppuun vielä ostokset, joita tarttui mukaan Tuurin reissulla. Milky Way patukoita piti kantaa kotiin ihan älytön määrä ja yksi Gerri Gerbil pussukka tarttui myöskin mukaan. 

C on ihanan viattoman näköinen noiden kanin korvien kanssa. :'D




Iki-ihana Ruohometsän kansa! <3 Tämä oli aivan pakko saada. 
Järkkyä kyllä, että ikä suositus on VAIN 3v! Tiedä nyt sitten noista symboleista, että onko se 3v aikuisen seurassa vai mitä häh?! Mutta silti! Itse taisin olla ala-asteella, kun näin tämän ensimmäisen kerran ja olisi saanut kyllä jäädä silloin katsomatta. Aika kauan tuli nähtyä painajaisia metsästäjistä, nälkiintyneistä, tappelevista ja verisistä kaneista yms. Mielestäni elokuva sisältää kuitenkin melko raakojakin kohtauksia. 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Voittoputki(ko)?

Vuosi 2012 on ollut aika mielenkiintoinen Havun(eli koko nimeltään Havukka-ahon ajattelija) osalta. :D  Olen ilmoitellut sitä aina silloin tällöin pet luokkiin ympäri Suomea, kun ollaan kuljettu ulkomuotoluokissa kisaamassa niiden viimeisten sertien toivossa. Olin hyvin hämmästynyt, kun petissä kerätyt pisteet riittivät Epjyn Vuoden Pet 2012 -titteliin. Hyvin pian tämän tiedon jälkeen kävi ilmi, että Havu on saamassa saman tittelin PPKJY:ltä! Meidän suuri pieni, pieni suuri gerbiili oli siis Vuoden lemmikki gerbiili sekä Etelä-Pohjanmaalla että Pohjois-Pohjanmaalla. Huikeeta!
Eivätkä nämä yllätykset jääneet tähän kahteenkaan juttuun, vaan kun pisteitä laskeskeltiin Etelä-Suomen päässä, kävi ilmi, että Havu on sijoittunut jaetulle viidennelle(5.) sijalle koko Suomen mittakaavassa. :D Epjyn vv -pokaali jaettiin maaliskuussa ja Pohjoisen naapuriyhdistyksen palkinnot noudin Nivalasta toukokuussa. Sgy:n kunniakirjan sainkin sitten postitse kotiin. Tuli lähdettyä shoppailemaan näille kunniakirjoille ihan ikiomia kehyksiä ja siinä samalla tuli osteltua kaiken näköistä muutakin pientä, mutta hyvin tarpeellista niin Prismasta kuin Biltemastakin. Ajellessani heräsi mieleen, että hetkonen.. Montako Pet sijoitusta Havulle on oikein tullut? Muistaakseni kaksi kertaa se on ollut viiden parhaan joukossa ja kolme Pet sijoitusta oikeuttaisi Gr Pet titteliin?! Nyt pitää tarkistaa, että miten tämä oikein on, löytyykö sieltä kolme ruusuketta ja merkintää vai pitääkö tässä vielä lähteä metsästämään tänä vuonna yhtä puuttuvaa palkintoa pet luokista. :)

(Tekniikan ihmelapsi keksi muuten vihdoin, miten puhelimesta saa ladattua kuvia sähköpostiin! Yay! Kuvattomat päivitykset ovat siis täten historiaa!)

 (Epjyn pokaali & Sgyn kunniakirja)


(Ppkjyn kunniakirja & ruusuke)

Huh huh... Monia varmasti kiinnostaisi kysyä, että miltä nyt tuntuu? Voi, että.. Tämä on ollut yhtä yllätystä toisensa perään, että ei ehtinyt oikein reagoida edes ensimmäiseen, kun tietoon tuli jo toinen ja sitä rataa. Olin jo ensimmäisen kohdalla hyvin tyytyväinen ja iloinen, joten kaippa nämä tuntemukset on nyt sitten potenssiin kolme tai jotain? :D Olen ylpeä. Ylpeä kerta kaikkiaan. Vaikkei näitä kaiken maailman pystejä ja ruusukkeita olisikaan todistusaineistona, niin olen aina tiennyt, että Havussa on sitä jotain, minkä vuoksi sen piti ehdottomasti jäädä kotiin. Poikasena hieman arka, mutta kuitenkin porukan kyseenalaistamaton pomo ja hellä laumasielu. Havua ei jännitä niin mikään. Sen uskaltaa pukata ihan kenelle tahansa käsiteltäväksi ja se on kämmenellä tai olalla kuin "naulittu". Ainoa asia tässä maailmassa, mistä Havu ei pidä, on kynsien leikkuu. Siinäkään tilanteessa poika ei ala hankalaksi, vaan mieluummin alistuu ja seuraa korvat luimussa tapahtumia. Kovasti ne korvat aina pomppaavat takaisin pystyyn, kun Havulle alkaa jutella. Havu on semmoinen viimeisen päälle kuuntelija gerbiili.

Havu on käytökseltään hyvin siisti, leikkisä, mukavuuden haluinen ja kaikin puolin hyvin helppo. Ylpeyteni johtuu ehkä osittain myös siitä, että Havu on ihka ensimmäisen gerbiilini pojantyttärenpoika. Olen saanut seurata tätä sukua vuosien ajan ja kehkeyttänyt siitä jo pikku hiljaa omaa linjaa. Lähtökohtana kasvatuksessa on aina se, että kasvatukseen käytettävä eläin on hyvä luonteinen.

Olen päässyt näkemään jos minkämoisia gerbiileitä näiden vuosien aikana ja aina ei todellakaan voi sanoa, että hyvä luonteinen gerbiili olisi jotenkin itsestäänselvyys. Havu on ensimmäinen kasvattini, joka on pärjännyt sekä lemmikki luokissa että virallisissa. Eläin vastaa hyvin rotumääritelmää ja tälläinen eläin on aina kullan arvoinen asia jalostuksessa(riippuen toki siitä, miten ja mitä eläin sitten loppupeleissä periyttää jälkikasvulleen, mutta ihan näin ajateltuna lähtökohdat vaikuttavat hyvältä). Kukapa ei voisi olla ihastumatta terveeseen, isokokoiseen ja hyvän tyyppiseen gerbiilin möllykkään, jolla on erinomainen luonne. :)    

Huvittavin asia tässä koko jutussa on, että en tiedä miten nämä Havun saamat tittelit oikein latoisi tuohon nimen eteen? Ei herranje mitenkään! Laskujeni mukaan sillä olisi nyt neljä titteliä. Aikaisemmat saavutukset gerbiileilläni ovat jääneet eläimen ainoiksi, joten titteli on ollut helppo liittää suoraa nimen eteen. Kaippa herran nimi on seuraavassa luettelossa muotoa jotain askapfyhgsdokok#!okdsofk-12 Havukka-ahon ajattelija. :D