SGY:n Seinäkalenteri!

Vielä olisi muutama päivä aikaa ennakkotilata gerbiili aiheinen seinäkalenteri ensi vuodelle! Suosittelen hankkimaan kyseisen kalenterin hyvissä ajoin (eli viimeistään nyt!), sillä niitä tulee vain pieni X määrä myöhemmin Torirumpuun myyntiin. Tällöin hinta on myös hieman korkeampi (=25e/kpl) eikä mitään takuita siitä, että niitä riittää kaikille haluaville.

Kalenterin ennakkotilaushinta on SGY:n jäsenille 18e/kpl ja ei-jäsenille 23e/kpl. 

Postikulut per tilaus ovat 2,80e. 

Kalenterit tilataan ottamalla yhteys minuun: marica.toppari(a)gmail.com.

Tilaus maksetaan SGY:n tilille: OP IBAN FI16 5549 0420 0682 04, viitenumerolla: 99998. Maksun eräpäivänä toimii keskiviikko 30.9.

Ilmoitathan tilauksen yhteydessä nimesi, toimitusosoitteesi ja tilattavien kalenterien määrä. Muista liittää sähköpostisi ohelle kuitti suoritetusta maksusta. Kuittaan tilauksen muutaman päivän sisällä sen saapumisesta ja kalenterit postitan marras-joulukuun aikana. :)

Oma mielipiteeni on, että tämä kyseinen kalenteri on todellakin tilaamisen arvoinen. Siihen tulevat kuvat ovat hallituksen jäsenten äänestyksellä ja keskustelujen perusteella valittuja ja erittäin hyvälaatuisia. Kalenteri ei vaadi kuin pienen naulan seinään ja se on kaiken kaikkiaan todella näppärän kokoinen. Viimeisen päälle gerbaharrastajan hankinta. :) 

Sadepäivän iloja

En välillä pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka alituiseen jaksavat marmattaa huonosta säästä. Kyllä välillä saa ja pitääkin sataa. :) Sadepäivät ovat mielestäni aivan erityisen rauhoittavia päiviä ja pitävät sisällään monia hyviä hetkiä. En äkkiseltään keksi mitään niin mukavaa, kun saa kaikessa rauhassa istua sohvalla juoden kahvia ja samalla katsella ikkunasta ulos. Kuunnella sadetta, tuijotella kynttilöiden liekkeihin ja välillä hukkua täysin omiin ajatuksiinsa. Sade myös tuoksuu hyvältä ja raikkaalta.

Aamusta asti oli selvää, että miten tämä päivä alkaa: Villasukat jalkaan, kutimet käteen ja (minulle uusi) Viikingit kausi pyörimään. Tässä ohella olen pyörittänyt muutamat koneelliset pyykkiä, vienyt kaikki lajitellut roskat, käynyt pikaisesti kävellen lähikaupassa ja siivonnut parit terraariot. Paljon on olvana saanut aikaan, mutta eipäs nyt liikaa innostuta! Imurointiin vedän rajan. Se ei todellakaan kuulu tähän leppoisaan päivään! Sen käynnistäminen olisi jo miltei syntiä. ;) Välillä on ihanaa, kun Fliisokin malttaa kaikelta häsläämiseltään laittaa matolle maate tai tulla ihan sohvalle viereen ottamaan torkkuja.

Neiti kovapään oli ihan hirveän vaikeaa ymmärtää, että me ei mennä tänään ulos. Se on kiikuttanut mulle sohvalle jalkojen juureen eteisestä tennarin ja yrittänyt reppana saada mut vakuutettua siitä, että mulla on niin hienot pinkit crocsit, että niillä olisi nyt syytä lähteä kävelemään ulko-ovea kohden. Valjaansakin se mokoma kävi tuohon sohvan käsinojalle nakkaamassa ja meni sen jälkeen eteisen matolle möllöttämään. Selkä muhun päin, totta kai. Hetken riehumisen ja muutamien pahuuksien jälkeen rakas pahattareni suostui tulla katsomaan telkkaria (kuten kuvasta näkyy). Fliison varsinainen tukikohta (eli häkki) sijaitsee toisessa huoneessa, mutta tätä me kutsumme taukopaikaksi. Fliison ehdoton lempipaikka. Nuo pöydän jalat ovat oikein kanien mieleen, kun niiden yli pääsee iltavillien aikaan loikkimaan ja niitä vasten on myös kiva nojailla.

Olen tässä päivän mittaan käpäillyt gerbiilinuorisoa ja miettinyt kuumeisesti, että ketkä sitä ilmoittaisi lähestyvään Humppilan näyttelyyn. Tuo onkin eka meidän näyttely tällen syksyä ja muutamalla babyllä ja junnulla olisi nyt ehkäpä tilaisuus tehdä näyttelydebyyttinsä. Nähtävästi lähdemme yllättävänkin harvalukuisella porukkalla tällä kertaa matkaan, koska noita näyttelytettäviä ei nyt hirveästi tällä hetkellä ole. Ajattelin kokeilla Pokan kanssa myös pet luokkaa, josko sieltä tällä kertaa napsahtaisi se meidän jo vuoden kaipailema Pet -sijoitus. Toisaalta on ihan mukavaakin lähteä pienellä porukalla matkaan, niin näyttelymaksuihin ei hupene kaikki rahat (pyh ja pah! villalankoihin ne kuitenkin kuluu, koska tunnetusti näiden harrastuksien parissa ei mitkään rahat säästy! :D) ja on enemmän aikaa valmistella näitä tiettyjä yksilöitä. Mun tuurilla nämä nuoret apinan alut saavat kuitenkin turkkinsa sotkettua vielä moneen kertaan ennen kuin näyttelyaamu koittaa.

Muita ilon aiheita tällen päivää voisi vielä listata muutaman. Puolitoista viikkoa takaperin Mamu kävi läpi todella kamalan ja sitkeän nokkataudin. Mieheni kysyi Mamun nähtyään, että meinaanko mä, että se todella tuosta vielä tokenee. Kiitos ihanan, ymmärtäväisen ja ripeän eläinlääkärimme, saimme Mamulle antibioottikuurin jo samana päivänä! Kuudentoista annoksen eli viikon kuurin jälkeen neiti on jälleen läsnäolevampi ja pirteä. Ei ehkä vielä täysin oma itsensä, mutta kuitenkin eloisa. Naama ja kämmen syrjät ovat vielä melko karvoottomat, mutta eiköhän se turkki tuosta pian ajan kanssa ala palautumaan. :) Kannatti vain sitkeästi tuputtaa kahdesti päivässä tuota pahan makuista ja hajuista tököttiä ruiskulla, vaikka Mamusta välillä kuoriutuikin varsinainen potkunyrkkeilijä.

Meille syntyi (ties monettako kertaa) kauan odotettu O -poikue. Eli siis lilac tavoitteinen poikue. Olin pitkän ajan tästä hiljaa, koska en tahtonut uskoa niitä todeksi. Poikaset ovat nyt jo useamman viikon, joten uskalsin heistä täälläkin vihdoin mainita. Tuntuu, että aina, kun olen hihkaissut, että N- ja O -poikuetta odotellaan syntyväksi, niin tilanteet ovat aina kääntyneet siten, että poikaset ovat menehtyneet tai pariskunnat ovatkin päättäneet jättää tyystin lisääntymättä. Sen vuoksi on niin epätodellista pidellä parin viikkon ikäisiä harmaaturkkisia, rubiinisimmuja käsissä. Mulla on jo jopa varovainen aavistus P -poikueen olemassa olosta, mutta mutta... Katsotaan sitten parin päivän kuluttua, mikä tilanne oikeasti on. Ei voi sanoa muuta kuin, että täällä tapahtuu kummallista lisääntymistä lilac rintamalla. (Tässähän saa jo kohta pelätä sinisten puolesta. :D) Hieman kaverin kanssa nauratti, kun hän muisti mun aikaisemman postauksen liittyen lilaceihin. "Niitä tarvitsi vissiin vähän vain mollata netissä julkisesti, niin eiköhän alkanut heti tapahtumaan." :D Niin kai sitten.    

Säältä suojattu

Tiedätkö sen tunteen, kun tajuat aamulla, että yöllä on tullut vettä kuin Esterin p***eestä ja alat syytellä itseäsi siitä, että mikset sinä laiskamato hakenut sitä kutteripaalia eilen, kun ne olivat vielä kuivia?!? Lähdin allapäin liikenteeseen ja mietin jo mielessäni sitä, miten "kivaa" on yrittää repiä kynsillä palasia valmiiksi kastuneesta kutteripaalista, pesuhuone käy ahtaaksi, kun paali täytyy avata ja nostaa sinne kuivumaan ja miten kosteaksi auton kangaspenkit mahtaakaan taas paalin jäljiltä jäädä. Ylimääräistä ja erittäin turhauttavaa tekemistä siis tiedossa.

    

Yllätys oli suuri, kun näkyni K -maatalouden pihalla oli tämä(!!):

Kutteripaalit oli suojattu huonon sään varalta sekä nostettu kylmästä ja märästä maasta lavojen päälle! Olin todella positiivisesti yllättynyt ja iloinen. Kaiken kruunasi ihana ja huumorintajuinen Kirsi, joka palveli minua kassalla ja tuli vielä kaiken lisäksi auttamaan paalin nostamisessa ja autoon kantamisessa. :)

Hirnukutteri -merkkiselle paalille tuli hintaa 8,90€. Hieman harmittaa, että autooni mahtuu vain yksi paali kerrallansa ja kotona säilytystilaa on vähän. Muuten roudaisin näitä joka kerta useamman varastoon odottelemaan. Kutteri on laadultaan ihan ok tavaraa. Se ei ole pölyttömin vaihtoehto, mitä on vastaan tullut, mutta mielestäni tämä seulottu kutteri ei ole kuitenkaan pahimmasta päästä pölyämisen suhteen. Tärkeintä on, että gerbiileiden on hyvä kaivaa siihen tunneleitaan ja sen imevyys on riittävää esimerkiksi kanien vessalaatikoiden pohjalla (olkipelletin ohella). Yksi plussa kyseisessä kutterissa on myöskin se, että se on ominaishajultaan suhteellisen mieto. Eihän kuusimetsältä tuoksuva kämppä ole missään nimessä pahan hajuinen, mutta kun ystäväpiiriin kuuluu muutamia pahasti allergisia henkilöitä, niin on se mieto tuoksu heitäkin ajatellen parempi vaihtoehto. Paali on kooltaan noin 25kg ja mitoiltaan 39x37x80cm. Hieman isompi ryökäles siis kyseessä, kun vertaa Pölkky -merkkiseen kutteripaaliin. Näppärästi pakatusta paalista saa kuitenkin otettua päädyistä hyvän otteen eikä tuommoisen paalin yksin roudaaminen portaissa kolmanteen kerrokseen ole todellakaan mahdoton suoritus.

En voi sanoa kuin, että well done! Oli mahtavaa päästä heti keskittymään itse asiaan eli purujen vaihtoon, kun paali ei teetättänytkään ylimääräistä työtä ostajalleen. :)

SGY:n Kuvakisa!

Nyt ehtii vielä osallistumaan Suomen Gerbiiliyhdistyksen järjestämään kuvakisaan!

Parhaista 12 kuvasta painetaan SGY:n seinäkalenteri tulevalle vuodelle. Kanteen valitun kuvan lähettäjälle on luvassa palkintona yhdistyksen jäsenyys vuodelle 2016. 

Osallistu kuvakisaan lähettämällä kuva tai kuvat viimeistään 15.9.2015 osoitteeseen: sihteeri@gerbiili.fi.

Voit osallistua kuvakisaan niin monella gerbiili-/degu-/hyyräaiheisella kuvalla kuin haluat. Laita mukaan kuvan ottajan, eläimen omistajan, ja kuvassa esiintyvän eläimen nimi. Kuvien ottajan lupa tulee olla kuvan julkaisuun. Kuvia saatetaan muokata hieman kalenteria varten (esim. rajata). Kuvia ei julkaista muissa SGY:n julkaisuissa.

Kuvan suositeltu minimikoko on: resoluutio 300 dpi tai enemmän ja vähintään 2000x1400 pikseliä (tiedostokoko noin 1-4 Mt). Tiedostomuodot: TIFF tai JPG.

PS. Kannattaa ehdottomasti osallistua! Mikäli nyt tuntuu siltä, ettei millään nappaa lähteä riehuvia "elohiiriään" kuvailemaan, niin koneen syövereistä kaivetut vanhemmat kuvat kelpaavat myös vallan mainiosti. :) Teemat ovat aina hauska juttu, mutta tärkeintä on kuitenkin kuvan selkeys! Tähän mennessä kaikki yhdistyksen kalenterit ovat olleet todella hienoja ja laadukkaita, joten tehdään tämänkin vuoden kalenterista yhdessä vähintään yhtä mahtavaa katseltavaa! ;) Laitan vielä myöhemmin tänne blogiin lisää juttua, miten valmiin kalenterin voi tilata ennakkoon.