Syksy

Syyskuu tulla tupsahti ihan huomaamatta ovelle ja tässä sitä ollaan.. Kesän kauhea työrupeama tai pikemminkin virallinen työharjoitteluaika on päättynyt(15op:tä tienattu! Jesh!), mutta töitä metallipajalla riittää yhä pitkälle syksyyn. Tein välillä kahdessakin tuurissa töitä ja olo on ollut joko enemmän tai vähemmän puoli kuollut. Omaa aikaa ei ole juuri ollut yhtään.

Koulukin taas pamahti käyntiin kuun viides päivä ja ensimmäinen viikko oli hirvittävän stressaavaa palloilua paikasta toiseen. Nyt alkaa pikku hiljaa kuviot selkiintyä monenkin asian kohdalla. Meikäläinen tosiaan päätti pitää päätöksestään kiinni, että en lähde ulkomaille vaihtoon, vaan jään Suomeen suorittamaan opintoja. Muutaman kerran on kyllä tullut mieleen, että tekisi mieli lähteä jonnekin kauas pois, edes hetkeksi aikaa. Silti 4kk tai jopa vuoden poissa olo Suomesta tuntuu hirvittävän pitkältä ajalta, joten ihan hyvä, että pidin alkuperäisestä suunnitelmastani kiinni. (Btw vaihto-opiskelujen vuoksi mm. kaksi kasvattiani jäivät Suomeen minun vastuulleni, joten nyt gerbolan nurkissa pyörivät myös kauniit black ja nutmeg naaraat Starba ja Maisu <3)  

Nauroinkin tuossa erään kaverin kanssa, että olisi hienoa, jos voisi jäädä hetkeksi "saikulle omasta elämästään", esimerkiksi lähtö viikoksi jonnekin, josta kukaan ei saisi kiinni, hehhee. Toiveajattelua. ;)
Koulu, eläinasiat, kaverit, työ, lähipiirissä pari vakavasti sairastellutta ihmistä ja moni muu on painanut mieltä pitkin kesää.. Sinällään olen onnellinen, että syksy voi alkaa näin muuten valoisemmissa merkeissä, vaikka ankeat syysmyrskyt vielä ovatkin edessä. En nyt halua heittäytyä mitenkään yli surumieliseksi, masentaa ja huolestuttaa ketään tai mitään, sillä tällä hetkellä kaikki on ihan kohtuullisen hyvin ja kiitos siitä kuuluu useille päiviäni piristäneille eläimille ja näin muuten paljon apua tarjonneille ystäville. <3

Gerbolaan kuuluu jos minkämoista.. Syksyn ensimmäiset astutukset(koskien lilaceja) ovat saattaneet vihdoinkin tärpätä ja odotan jännityksellä mitä sieltä on tulevan; ainakin lilacia ja blackiä, muusta ei ole tietoa.. vielä. :D
Jännitystä on riittänyt myös Herneen poikueen kohdalla. Herne on syntynyt Ruotsissa, mutta suku on pitkälti peräisin Tanskasta ja poikueen isä Börje taas on täysin peräisin Ruotsin blue -linjasta. Poikueessa on viisi(2u & 3n?) tervettä ja täysissä voimissaan olevaa poikasta, jotka kaikki paljastuivat blueiksi! Olen kerta kaikkiaan sanattoman onnellinen! Keväästä 2009 olen ponnistellut tämän muunnoksen parissa, saaden aikaan useita kuolleita poikueita ja pitkän liudan mahdollisia d -kantajia. Vasta nyt parin vuoden yrittämisen jälkeen meille on syntynyt suhteellisen iso poikue, jossa näinkin hyvä tuuri värien ja sukupuolien suhteen. :) Poikueen emä on ollut alusta asti silmäteräni ja isästä on kuoriutunut varsinainen sydänten murskaaja. Pakko sanoa, että hieno yhdistelmä ja mahtava poikue, aj että! Miten mä saan itteni pidettyä pois tuolta terran luota?!
Muutama gerbiili odottaa vielä tällä hetkellä uusiin koteihin pääsyä.. Mitä nyt laskeskelin, että parin viikon sisällä gerbolasta lähtee ainakin neljä eläintä, joten saan ainakin yhden varaterran pistää pois jaloista ja muutamiin laumoihin tulee kämppismuutoksia, jolloin ehkä saan tämän porukan mahtumaan siihen hyllyyn, johon ne alunperinkin piti saada mahdutettua. ;)

Kesällä kiinniotettu rescue kani voi hyvinkin pulskasti, painoa on kertynyt ainakin 2kg lisää(näyttää jo hyvin isolta klupalta!) ja se on rauhoittunut aivan uskomattoman paljon. Kani on opetellut viime aikoina valjaiden käyttöä ja muutaman kerran ollaan jo uskallettu ulkoillakin ne päällä. Kani on siitä näppärä lemmikki, että se saa määrätä hitaahkon lenkkitahdin eikä lenkin tarvitse olla kovinkaan pitkä(vrt.koira). Saas nähdä josko tuosta saa kivan kaverin mukaan lyhyille syyskävelyille.
Marsut.. Noh, marsut.. Mitäs pojat? :D Pojat on poikia poikamiesboksissaan ja sillä siisti. Tai pikemminkin.. likainen(jos saavat itse päättää). Huomenna odottaa pyykkipäivä koko poppoota. Ajattelin oikein istua pidemmäksi toviksi puunaamaan niitä, sillä viime kynsien leikkuusta, korvien putsaamisista yms on jo hieman aikaa. Täyspuunaus päälle ja nakujen kaikki "vaatteet" ja romppeet pesuun.
Hampuusi elää nykyisin ihan omissa oloissaan. Muutaman kerran on herraa saanut mennä iltasella herättelemään ruokakipolle ja varmistamaan, että onko koko hampuusi enää elossakaan, kun ei paljoa näy eikä kuulu(mitä nyt yöllä vähän poljetaan pyörällä).
Elokuun alussa avopuoliso toteutti pitkäaikaisen haaveensa erään jyrsijän suhteen, joten porukka on kasvanut jälleen yhdellä eriskummallisella örvelöllä. Juuri, kun vielä ehdittiin keskenämme sopia, ettei uusia eläin lajeja taloon oteta, ennenkö hamsterista(reilu 1v) aika jättää. Näin ne suunnitelmat vaan muuttuvat pattitilanteiden ja sopivien yksilöiden johdosta. Argh! :D (urgh burgh, ei auta kuin ölistä)

Ensimmäisestä black pied naarastanikin on nyt sitten aika jättänyt.. Pata lähti muutama päivä sitten paremmille purumaille Väinö sulhonsa ja poikansa Heavenin luokse. Tytär Dere asustaa yhä täällä ja nyt pitäisi sitten miettiä uutta laumaa tai mahdollista kämppistä tilalle. Näin ne vanhukset alkavat toisesta päästä lähtemään. Muutamaa eläintä tässä jo mietinkin, että koska mahtaa olla aika lähteä, kun pieniä vanhuuden oireita on jo havaittavissa. Kävin perjantaina siskoni kanssa hautaamassa Padan Tiisteen mökille. Vettä tuli kuin ämpäristä kaataen ja kastuttiin molemmat aivan läpimäriksi. Siinä naureskelimmekin tälle koko tupsuhäntä harrastuksellemme, moniko esim. oikeasti lähtisi ajamaan 19km kaatosateessa hautaamaan gerbiiliä? No ainakin me! :) Samaisena perjantaina mietimme tulevaa Kauhavan Pet Show -tapahtumaa ja ketä kaikkia sinne mahtaapi tulla. Muutama gerbiili olisi lähdössä myös meidän taloudesta kokeilemaan onneaan.
Tällaisina pimeinä ja sateisina syysiltoina on aivan äärimmäisen mukavaa käpertyä lämpöisen fleece peiton alle, polttaa kynttilöitä ja lueskella syyskuussa ilmestyviä yhdistyslehtiä. :)