Huomasin "Sinillä" jo jokin aika sitten pienehköjä arpia ihossa, mutta en pitänyt niitä minään. Luulin kuvitelleeni ne, sillä iho on muutenkin mustalla gerbiilillä hälyyttävän vaalea, kun karvan tyvi osakin on vaalea. Nyt sitten yhtenä yönä säpsähdin siihen, kun kuului ihan selvää gerbiilien kiljuntaa. Ryntäsin sitten paniikissa katsomaan, että missä ja kenellä siellä oikein on hätä. Luulin ensin, että tuoreella gerbiili pariskunnalla oli tullut heti ensimmäisenä yhteisenä yönä sittenkin ryppyjä rakkauteen ja emäntä päättänyt täräyttää urosta kunnolla pataan, mutta ei! Siellä ne nukkuivat sopuisasti samassa kasassa. Riita oli vielä täydessä käynnissä, kun sain vihdoin nahkahanskan käteeni ja erotettua tappelevat osapuolet. Tai voisi sanoa, että varsinaisesta tappelusta(nk.gerbiilipallosta) ei ollut kyse, vaan "Kaaos" ja "Vale" olivat mätkineet ja juoksuttaneet "Siniä" ties kuinka kauan ja ahdistelleet sitä nurkasta nurkkaan. Pistin eläimet jäähylle ja sitten tarkastelin "Sinin" läpikotaisin. Se oli saanut toiseen lapaan ja takapuoleen pahan näköiset haavat.
Tämä sama peli jatkui neitien kesken kuitenkin aamulla ja vielä illallakin jäähyistä huolimatta, joten viisainta oli tietenkin erottaa nämä. Pidin porukkaa myös verkolla aina ne ajat, kun en itse ollut paikalla niitä seuraamassa. Kukaan ei varsinaisesti ollut verkolla aggressiivinen toistansa kohtaan, mutta tämä simputtaminen jatkui heti, kun tytöt päätyivät samaan tilaan. Ihan sama olivatko boksisssa, terrassa, (juoksutus)aitauksessa tai missä hyvänsä. Lopulta tässä touhussa alkoivat olla niin minä kuin itse eläimetkin melko stressaantuneita, joten peli oli pakko viheltää näiden osalta poikki.
Porukka on asunut yhtenä laumana jo 9kk ja nyt sitten jossain kohtaa jollain hitsasi kiinni. Aloin epäillä, että ne valkoiset olemattoman kokoiset viirut hartiaseudulla saattoivat olla jälkiä entisistä yhteenotoista ja rajummista simputuksista. Outoa on, että tämän parin kuukauden aikana(mitä neidit olivat luonani odottamassa uutta kotia) en ole nähnyt kertaakaan, en siis kertaakaan, että tytöillä olisi ollut pienintäkään vääntöä tai laumahierarkiaan viittaavaa käytöstä. Niistä kukaan ei ole vaikuttanut selvältä pomolta, ainoa mitä olen pistänyt merkille on se, että "Kaaoksella" on ns. ote "Valeesta", siinä on selkeät osapuolet; dominoiva ja toiselle alistuva. "Sini" on vaikuttanut sellaiselta joka paikan höylältä, joka tekee pitkälti omia juttujaan.
On todella kurjaa, että näin kävi, mutta toisaalta hyvä, että tämä tapahtui nyt, ettei uudessa kodissa. Toivotaan, että "Sini" toipuu tästä koettelemuksestaan, ainakin haavat ovat menneet jo umpeen ja alkaneet kehittää rupea. Onneksi sain aloitettua antibioottikuurin välittömästi(kaapissa oli vielä kelpoa tavaraa) ja annoin hyvin pienen annoksen kipulääkettä, koska eläin vaikutti jotenkin eriskummallisen vaisulta ja väsyneeltä.
"Sini" asuu nyt yksin, kun on kerta toipilaana, mutta katsotaan nyt sitten, mihin se toivuttuaan päätyy.
Ei auta kuin toivoa, että loppu kesän poikuesuunnitelmat kävisivät toteen ja sieltä sitten liikenisi kaverit.
Toivon kaikkea hyvää "Kaaokselle" ja "Valeelle" sekä tuoreelle omistajalle. :) Olisi mukavaa kuulla jossain vaiheessa kuulumisia ja mitkä nimet näille neideille on mahdollisesti annettu.
Tuli tässä äkkiseltään mieleen, että moni on ihmetellyt joskus sitä, että miksi myymilläni gerbiileillä on jo nimet? Siis sillai, että miksi olen mennyt nimeämään esim.poikaset, jotka ovat tyyliin viikon ikäisiä? Nehän ovat niin pieniä ja tavallaan niin uusiakin, etten vielä voi ns. "tuntea" niitä. Mistä nämä kutsumanimet sitten oikein on peräisin? Tähän on loppu viimein aika yksinkertainen selitys. :D Viralliset nimethän on ja pysyy, mutta omistaja saa totta kai aina päättää lemmikkinsä kutsumanimen. Nämä "lempinimet" mitä kotona saatan heittää ovat puhtaasti sitä varten, että en pidä enkä osaa puhutella gerbiililapsosia minään numeroina tai #3-4/6. :D Viralliset nimet päätän jo melko varhaisessa vaiheessa ja sitten niistä muovautuu jonkin sortin kutsumanimi(yleensä jokin lyhenne virallisesta nimestä), jotta muistan ja tiedän kuka on kuka. Voih, tästä aiheesta saisi väsättyä ihan oman blogi merkintänsäkin kuvien kera. ;) (taas pukkaa luonnosta, ihan niin kuin niitä ei muutenkin olisi pilvin pimein kasaantuneena...)
Tiistai päivä ei tosiaan loppunut gerbiileiden osalta vielä tähän. Yhdistin edellisenä iltana onnistuneesti yhden pariskunnan kuten edellä mainitsinkin(naaraan lähtöpaino on 82g) ja laitoin toisen mokoman totutukseen(naaraan paino 62g/ tosin ollut joskus isommassakin massassa).
Tiistaina sitten tuli siivottua oikein urakalla. Vetelin terraariot hyllystä alas, että saan pyyhittyä kaikki pölyt ja imuroitua hyllyn taustan. Kani seurasi operaatiotani kummaksuen ja sekin päätti aloittaa oman rymsteeraamisensa. Herra alkoi siirtelemään ruokapusseja(ja totta kai laadun valvontaa piti myös suorittaa maistamalla vähän jokaisesta pussista), heittelemään tavaraa sohvalta alas ja kiskomaan korivaunusta kaikkea "krääsää" alas. Jätesäkit ulos kannettuani sainkin sitten alkaa keräilemään kaikkea sitä, mitä kani oli pemistänyt pitkin poikin. :D Iltaruuaksi väsäsin itselleni ison salaatin(<3) ja taisi olla elukoillakin siinä pientä juhlan poikasta, kun sai muutakin naaman eteen kuin perus porkkanaa. heh.
Siinä iltapäivällä poikkesi vielä muutama kasvattinikin kynsien leikkuussa. "Bond" ja "James" olivat kasvaneet hurjasti! Ai, että tuli kyllä hyvä mieli nähdä onnellinen gerbiilien omistaja ja nämä kaksi hyvinvoivaa ja komeaa herrasmiestä. :) Tämä oli poitsujen ensimmäinen kynsien leikkuu kerta, mutta molemmat olivat muutamasta "jännäkakasta" huolimatta hyvin reippaita. Nopeasti rauhoittuivat ja loppui se turha ponkiminen, kun vähän vaihdettiin kuulumisia. ;) Jamesin kanssa meni himpun verran enemmän aikaa, kun kynsissä oli sekä pituutta että tasoittamisen varaa. Ajattelin, että tehdään se nyt heti kerralla ja kunnolla, kun herra jaksaa olla niin nätisti paikoillaan.
Nahkahanskaa käytän kynsiä leikatessa useastakin syystä. Hyvin harvoin gerbiilit oikeasti nappaavat säikähdyksestä kiinni tämän "ikävähkön" toimenpiteen aikana, mutta hanska on kädessä vain osittain sen varalta. Pääasiassa pidän sitä sen vuoksi, että sillä saa todella hyvän otteen pienestäkin gerbiilistä(ei tarvitse pelätä lipsumisia ja vahinkoja). Mustaa hanskaa vasten on helppo napsia kynsiä ja niiden tarkastelu on huomattavasti vaivattomampaa.
Lätkäistäänpä tähän loppuun vielä ostokset, joita tarttui mukaan Tuurin reissulla. Milky Way patukoita piti kantaa kotiin ihan älytön määrä ja yksi Gerri Gerbil pussukka tarttui myöskin mukaan.
C on ihanan viattoman näköinen noiden kanin korvien kanssa. :'D
Iki-ihana Ruohometsän kansa! <3 Tämä oli aivan pakko saada.
Järkkyä kyllä, että ikä suositus on VAIN 3v! Tiedä nyt sitten noista symboleista, että onko se 3v aikuisen seurassa vai mitä häh?! Mutta silti! Itse taisin olla ala-asteella, kun näin tämän ensimmäisen kerran ja olisi saanut kyllä jäädä silloin katsomatta. Aika kauan tuli nähtyä painajaisia metsästäjistä, nälkiintyneistä, tappelevista ja verisistä kaneista yms. Mielestäni elokuva sisältää kuitenkin melko raakojakin kohtauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti