Aikas hurjaa! Tämä oli jo 14.poikueeni diluuttien parissa. Alustavasti povasin, että poikueessa oli viisi urosta ja yksi naaras(vain yssi? whaaat..?), kolmessa eri värissä ja kyllähän nämä veikkaukset sitten lopulta paikkansa pitivätkin. :) Ensin oli haaveissa jättää tästä poikueesta yli puolet poikasista kotiin ihan vain väriä koskevista jalostussyistä, mutta jälleen kerran jouduin toteamaan, että gerbola on päässyt osittain taas täyttymään niillä vaihtoehto B gerbiileillä, eli ns.'väärän värisillä', mutta oikeilla resessiiveillä varustetuista eläimistä, joista en kyllä ala enää luopumaan.(olen siitä vähän hömppä kasvattajana, että en yleensä luovu eläimestä, vaikka se paljastuisi myöhemmin tarpeettomaksi kasvatukseen tms. Olen niitä ihmisiä, jotka ottavat jokaisen eläimen hartaan harkinnan päätteeksi ja kun se eläin on sitten meille asti päätynyt tai jäänyt, niin siitä ei lähdetä kovin äkkiä kyllä luopumaan)
Uros(d.rew), uros(d.lilac) ja ainokainen naaras(blue). :)
Päätin kuitenkin jättää yhden uroksen ja ainokaisen naaraan kotiin ja jotta tosiaan uroslaumat eivät alkaisi pursua ikkunoista ja ovista ulos, päätin muut kaksi potentiaalista poikaa sijoittaa. Toinen matkusti vanhaan(mutta niin arvokkaaseen <3) sijoituskotiin, jossa asuu jo ennestään entisiä ja nykyisiä sijottejani. Näin ollen yksinjääneen uroksenkin päivät saivat taas lisää aurinkoa pienen sinisen riiviön merkeissä. ;)
Pesueen valkoinen "myyrä" muutti jalostusoikeudella myydyn veljensä seuraksi samaan kotiin, jossa siitä tulikin sitten kerta heitolla kaksikon pomo.
Harmaa tiitiäinen etsii yhteistä lemmikkikotia pesueen isän kanssa. Isä (s.4.6.) on ollut myynnissä jo tovin, mutta sille ei ole ollut aikaisemmin myydä kaveria meiltä ja näin ollen sen uuteen kotiin pääsy on lykkääntynyt aika lailla.
Koko komppania koolla.
Tosiaan harmikseni ehdin taas nuolaista ennenkö tipahtaa. Palaan siis takaisin siihen aikaan, kun tämän poikueen osalta kaikki ei mennytkään niin mallikkaasti, kuten olin kuvitellut.
Poikasten elämä ja kehitys oli normaalia tasan siihen asti, kunnes emo alkoi vieroittaa muksuja. Kokenut emo alkoi jostain syystä tehdä tätä todella kovin ottein, johon alkoivat jo lauman muutkin naaraat puuttua. Tilanne alkoi kiristyä siihen pisteeseen, ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin siirtää poikaset isän huomaan. Naaraslaumassa tilanne on rauhoittunut ja elämä rullaa normaalisti. Kuusi poikasta on mielestäni suhteellisen iso poikue hoitaa, vaikka emolla olikin kaksi "apukättä" muksuja hoitamassa. Tahdon vain sanoa, että näitä sattuu ja vaikka pidänkin emon toimintatapaa kurjana, en silti ole katkera. Suhtautumiseni naaraaseen ei ole muuttunut. Se on ollut upea emo, jolla vain taisi tulla mitta täyteen tätä rulianssia. Kunpa nuo pienoiset vain osaisivatkin kertoa meille ihmisille, missä meni vikaan. Loppuiko emon voimat vai hermot vai mikä lie tuli.
Poikasten elämä ja kehitys oli normaalia tasan siihen asti, kunnes emo alkoi vieroittaa muksuja. Kokenut emo alkoi jostain syystä tehdä tätä todella kovin ottein, johon alkoivat jo lauman muutkin naaraat puuttua. Tilanne alkoi kiristyä siihen pisteeseen, ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin siirtää poikaset isän huomaan. Naaraslaumassa tilanne on rauhoittunut ja elämä rullaa normaalisti. Kuusi poikasta on mielestäni suhteellisen iso poikue hoitaa, vaikka emolla olikin kaksi "apukättä" muksuja hoitamassa. Tahdon vain sanoa, että näitä sattuu ja vaikka pidänkin emon toimintatapaa kurjana, en silti ole katkera. Suhtautumiseni naaraaseen ei ole muuttunut. Se on ollut upea emo, jolla vain taisi tulla mitta täyteen tätä rulianssia. Kunpa nuo pienoiset vain osaisivatkin kertoa meille ihmisille, missä meni vikaan. Loppuiko emon voimat vai hermot vai mikä lie tuli.
Ankara maidosta vieroituis aiheutti poikasille totta kai ongelmia. Viikon mittainen ripuli rumba pisti koko porukan uupuneena maihin ja todella pelkäsinkin menettäväni koko poppoon. Isä hoiti ja pesi poikasia lempein ottein. Usean kerran päivässä sai pikkupyllyjä yrittää varovaisesti pestä(osalla peput olivat niin ärtyneet ja karvat sotkeutuneet kakalla pienessäkin ajassa, että perskarvat alkoivat irtoilla) ja otti todella aikansa saada masut takaisin kuntoon. Hyvä heinä, säännöllinen juottaminen, tasaisin väliajoin pesut, NutriPlussa sekä turvallisen isä gerbiilin läsnäolo ovat varmasti ne tekijät, jotka auttoivat poikasia tämän rankan koettelemuksen yli. Nykyisin muksut voivat hyvin, karvapeitteet ovat kokonaisuudessaan kasvaneet takaisin ja painoa on alkanut kertyä tasaiseen tahtiin.
Itselle tämä oli myös melko uuvuttava kokemus sinällään. (Mulla on ollut aikaisemmin tasan yksi ripulitapaus hoidettavana, aikuinen uros ja tästäkin on vierähtänyt aikaa jo miltei kahdeksan vuotta.) Eihän siinä mitään, jos olisi ollut päivät kotona ja näin, mutta minä tein poikasten hoidon ohella 11 tunnin työpäiviä joka arkipäivä. Toisin sanoen, jokainen tauko ja ruokatunti ajelin ees taas tekemään hoitotoimia, jos vain suinkin ehdin. Positiivisesti ajateltuna, onneksi tapanani on ollut saattaa yksi poikue kerrallaan tähän maailmaan, koska en olisi mitenkään kyennyt hoitaa tai huomioida toista poikuetta tässä ohella, kun on kuusi(Huom! KUUSI) vauvaa, jotka ovat kipeitä, hermostuneita ja tyyliin koko ajan yltä päältä kakassa.
Itselle tämä oli myös melko uuvuttava kokemus sinällään. (Mulla on ollut aikaisemmin tasan yksi ripulitapaus hoidettavana, aikuinen uros ja tästäkin on vierähtänyt aikaa jo miltei kahdeksan vuotta.) Eihän siinä mitään, jos olisi ollut päivät kotona ja näin, mutta minä tein poikasten hoidon ohella 11 tunnin työpäiviä joka arkipäivä. Toisin sanoen, jokainen tauko ja ruokatunti ajelin ees taas tekemään hoitotoimia, jos vain suinkin ehdin. Positiivisesti ajateltuna, onneksi tapanani on ollut saattaa yksi poikue kerrallaan tähän maailmaan, koska en olisi mitenkään kyennyt hoitaa tai huomioida toista poikuetta tässä ohella, kun on kuusi(Huom! KUUSI) vauvaa, jotka ovat kipeitä, hermostuneita ja tyyliin koko ajan yltä päältä kakassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti