perjantai 11. toukokuuta 2012

Lisää tämä mieleesi


Facebookissa kiertää eräs kiertoviesti, jota hieman muokkasin sopivammaksi ajatellen tätä koko kani- ja jyrsijävillitystäni. ;)


Moni meistä miettii minkä helvetin takia olen tänä päivänäkin kanien ja jyrsijöiden parissa.

"Höh! Aikuinen nainen! Koska mahdat kasvaa aikuisten maailmaan ja tajuat, että elämässä on paljon muuta?"
Joskus huomaan olleeni liian vahva liian kauan perustellessani tuttavapiirilleni, miksi välitän näistä otuksista.
Ja vuodesta vuoteen saatan olla ja kahlata korviani myöten otuksieni jätöksissä,
mutta muistan aina että siitäkin pääsee eroon - siivotessa ja lemmikki, jos kuka osaa kiittää.
Toisinaan huomaan olevani kädet auki kanin potkuista tai kaverieni säälimänä etsin aamu varhaisesta yö myöhään hyvä laatuista heinää.
Sitä on tullut pudottua useammat kerrat pahvien kierrätysastiaan pää edellä ja ruokaa on kannettu selkä mutkalla kotiin.
Vanhempani toistelevat eikö vähempi eläinmäärä riittäisi ja moni tuntuu ihmettelevän, miten selviän arjesta eläintarhassa.
Koska olen supernainen! Ei, koska se on terapeuttista ja monella tapaa hyvin palkitsevaa aherrusta kaiken oikeasti vaikean keskellä.
Älä ikinä anna periksi, vaikka monet ihmiset tuntevat olevansa aivan eri planeetalta kuin sinä.
Vain harvat meistä tietää, mitä on, kun jokin pieni olento on jättänyt ikuisesti tassun jälkensä sydämeen,
harva osaa arvostaa niitä pieniä sanattomia eläinten tekoja, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen.
Lisää tämä mieleesi, jos olet kahlannut usein paskassa, mutta huomannut selviäväsi kuitenkin! ;)

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Kalenteria täytellessä.

Mariska "the häirikkö" lähettää terkkuja lukijoille. ;)
Ihmiset ovat kyselleet meikäläisen perään ja miksei blogissa oo tapahtunut pitkään aikaa mitään?! Noh, tässäpä tulee hyvin kuvaava juttu millaista rulianssia olen käynyt viimeisen kuukauden läpi!

Oon ollut tosiaan viime kuukaudet melkein naimisissa kalenterini kanssa.. Tää on ihan hirveetä! Joka päivä tulee useampi deadline tai jokin tapahtuma, kokous tai jokin muu johon tulisi osallistua tavalla tai toisella. Mulla on nyt suunniteltuna koulu-, kasvatus- ja yhdistystoimintaa elokuulle asti ja tähän päälle totta kai kaikki muu elämä ja työt!
Koulu onneksi loppuu piakkoin. Tunnit ovat nyt melkein loppu, että tämä aika kuluu nytten ihan viimeisiä kurssien päättöseminaareja läpikäydessä. Näiden jälkeen ei tarvi tehdä enää yhden yhtäkään kurssia. Viimeiseen jaksoon sain tosiaan vain kolme kurssia, joten mulla jäi hyvin aikaa keskittyä ja hoitaa nuo rästitehtävät pois. Muutamat raportit vielä siihen päälle ja sitten jääkin enää opinnäytetyön tekeminen. Marraskuussa meikäläisen pitäisi olla valmis tradenomi. :) Kuulostaa ihan hullulta, justhan koulu vasta alkoi ja sitten, kun alkaa katsomaan kalenteria, niin siitähän tulee jo kolme vuotta, kun tuon koulun aloitin. Huh. Mistähän työpaikalta sitä ittensä kohta mahtaa löytää?

Viikot tosiaan ovat menneet uurastaessa kotosalla neljän seinän sisällä ja useampana päivänä viikossa on hypätty koululla naapurikaupungissa. Pahinta oli varmaankin istua neljä päivää käymättä kertaakaan ulkona. Lähdin viemään roskia ja olin sokaistua jo rappukäytävässä! Kevät kerkesi näköjään tulla, ennenkö itse ehdin ulos sitä tervehtimään. :D

Huhtikuu on kyllä varmasti ollut yksi rankimmista kuukausista ikinä.. Jatkuvaa työskentelyä aamu varhaisesta yö myöhään, hyvä että ehdit syödä ja käydä suihkussa, sitten yhtäkkiä pitää lähteä töihin pienellä varoitusajalla ja ja ja ja... Meillä oli muuttokin tässä huhtikuun alussa(Ihanaa! Vihdoinkin isompi kämppä <3) ja tämän kuukauden aikana keskuudestamme on poistunut useita pikkuisia. Jouduin hätälopettamaan Toran kotosalla(hengitysvaikeudet) ja Xuu löytyi terrasta tuupertuneena kämppiksensä vierestä. Molemmilla oli kyllä ihan kiitettävästi ikää eikä kummankaan piakkoin tapahtuva poislähtö tullut sinällään yllätyksenä. Kurjaa silti. Huhtikuun alkupuolella meillä menehtyi myös kokonainen poikue. Viisi pikkuista lähti yksi toisensa jälkeen ja viimeinen menehtyi naksuun parin viikon iässä.

Marsut ovat käyneet läpi raskaan ja hyvin sitkeän ripuliaallon ja Nalle sairastelee yhä tulehtunutta tassuaan. Mariska oli onnistunut pääsemään äidiltä karkuun ja se jos mikä aiheutti myös stressiä, kun panikoin, että miten se saa sen kiinni, kun itse en pääse paikalle mitenkään. Onneksi kaikki päättyi hyvin. :) Rahaa on tässä kuussa palanut ihan hemmetisti kaikkeen... Lääkkeet, omat ja elukoiden ruuat, koululla ramppaamiset, vuokrat, laskut yms.
Tästä kuusta ei jää paljoakaan hyvää sanottavaa.. Pääsiäisen ja vapun suunnitelmat menivät ihan pipareiksi, mutta toisaalta saatiinpa istua hyvän ystävän kanssa meillä ja läpistä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Naurettiin, syötiin jäätelöä ja juttua riitti aamuun asti. Kuka tuossa tilanteessa olisi enää mitään muuta kaivannutkaan? Joten sinällään ei harmita yhtään, että missattiin monet pippalot. :) Pääsiäisen aikoihin meille saapui uusi perheen jäsen. Pitkäaikainen haave toisesta cincusta täyttyi vihdoin! <3