Askartelua

Perjantai ilta.. Leffailta kavereiden kanssa tulossa ja podet huonoa omaatuntoa nurkkaa rapuuttelevasta gerbiilistä? Hyvin tuttu tilanne, eikä mene aikaakaan, kun joku keskeyttää leffan ja kysyy, mistä tuo ääni kuuluu? Mikä se on? No se on tylsistynyt gerbiili. 

Kaikki me tiedämme, mistä hyvä leffailta koostuu! Totta kai itse leffasta ja hyvästä seurasta, mutta jonkun tulisi myös poiketa kaupan kautta hakemassa sipsit ja dipit! <3 Maustamatonta kermaviiliä voi tarjota pienen nokareen myös gerbiileille ennen kuin itse dippiä aletaan sekoittamaan kermaviiliiin. Mikäli olet Pringlessien tai Taffelin "tuubien" ystävä, niin älä ihmeessä hävitä oivaa pahviputkea, vaan säästä se askartelua varten! Muokatusta sipsi tuubista saa oivan virikkeen gerbiileille, joka kestää pikkuisten työstöä hieman kauemmin kuin tavallinen vessapaperirullan hylsy. 

Homma alkaa siten, että poista molemmat purkin päädyt saksien avulla. 

Tämän tehtyäsi pääset vihdoin käsiksi sipsin muruiseen suojapaperiin,
jonka voit irroittaa näppärästi kynsien avulla.


Tämän jälkeen koko sisuksen pitäisi vetämällä(vastakkaisesta suunnasta, mistä paperin irti rapsuttelu alkoi) lähteä helposti ja kokonaisena irti. Tässä joutuupi hieman käyttää voimaa. ;)

Valmista! Alumiinista ja foliosta riisutun pahviputken voi nyt laittaa kokonaisena terraarioon tai vaikkapa halkaista siitä kaksi lyhyempää putkea.

 

Perjantai 13. - Epäonnen päivä(kö?)

Eräs kaverini kävi meillä ja aloimme puhua aiheesta oikein kunnolla. Kaverini mielestä epäonni kohtaa minuakin juuri tänään tai tänään tapahtuu jotain ikävää, jonka seuraamukset saattavat käydä ilmi vasta vähän ajan päästä. Itseäni nauratti kovasti ja heitin jutun jälleen _tapani mukaan_ leikiksi. Tulin siinä sitten istuskellessamme avanneeksi pöydällä jo jonkin aikaa maanneen ompelukoneeni, koska haistoin olvana öljyn katkua. "Näetkös! Tästä se alkaa! Sun ompelukone on pullauttanut öljynsä pihalle!" Itseä kismitti ihan suunnattomasti, kun huomasin, että sekä pöytä että koneen kuori olivat imaisseet jo itseensä öljyä. Lisäksi en enää ollut kovin varma siitä saisinko masiinaa sittenkään omin voimin enää kuntoon. Totesin siinä sitten kaverilleni, että tunnen olevani keskimäärin niin epäonninen ja huonolla tuurilla varusteltu tyyppi, että perjantai 13. pitäisi olla mun onnenpäiväni! :)

Jäin miettimään lausetta; "...tänään tapahtuu jotain ikävää, jonka seuraamukset saattavat käydä ilmi vasta vähän ajan päästä." Ja pah! Nyt odotellaan sitten, että sitä jotain hyvää seuraa! Meni muutama hassu päivä ja tulin kysyneeksi kasvattaja tutultani, että miten Kares voi, ovatko poikaset jo syntyneet. Kas kummaa! Poikasten syntymäpäivä on perjantai 13! Ai, että minkä teeman poikaset saivatkaan ja odotan innolla millaiset nimet nämä muksut sitten aiheeseen liittyen saavatkaan. :D Heitin jo läppää tälle kaverilleni(keskustelun alku), että saa nähdä millaisia "pikkus**tanoita" siellä mahtaakaan sitten lopulta kasvaa. Heh-hee.

Poikasia on pesässä kasvamassa upea viisikko! (mulla kestää hetki tajuta, että tässä on kolme perjantai päivänä syntynyttä poikuetta käsillä) Kolme blackiä (2x naarasta ja 1x uros) ja kaksi lilacia(uros ja naaras). Lilacit tulevat alustavasti ainakin meikäläiselle ja blackejä katsotaan sitten tapauskohtaisesti tarkemmin, kun kasvavat. Kasvattajalle näistä saattaa ehkä jäädä black uros tai sitten toinen naaraista.

Tässä saa todella alkaa miettimään meidän gerbolan järjestystä, kun näitä kauan odotettuja jälkipolvia siunaantuikin nyt oikein urakalla. En perusta vanhojen tai kasvatuksesta eläkkeelle siirtyvien gerbiileiden myymisestä eteen päin. (Jos siihen ajatukseen päädyn, että otan uuden eläimen niin se tulee meille jäädäkseen, eli elää luonani loppuun asti) Ihan muutaman poikkeuksen olen tähän mennessä tehnyt, kun olen kokenut sellaisen ratkaisun paremmaksi kuin hyväksi. Järki sanoisi äkkiseltään, että totta kai otat uusia gerbiileitä sitä mukaa, kun toisesta päästä lähtee porukkaa paremmille purumaille. Tämä on käytännössä mahdotonta, kun kuvioissa on mukana kasvatus. Liian isot laumakoot aiheuttavat ongelmia, joten niihin en ole innokas satsaamaan. Mielestäni toimivimmat ratkaisut on ne 2-3 yksilön laumat, lauman koossa pysymisen kannalta. Tällä hetkellä on muutamia vanhuksia, joiden seuraan olisi helppoa laittaa uusi mukula kasvamaan, mutta pian taas ollaan siinä tilanteessa, että on yksinäinen gerbiili ja totutusrumba edessä. Meikäläisen tapauksessa terrojen määrää pitäisi hieman karsia ja järkeistää, mutta tämä ei ole ollut mahdollista, kun kaikkien gerbiilien henkilö... ei kun gerbiilikemiat eivät ole oikein kohdanneet.

K- ja D10 -muksut

Ta-Daa! Kaksi poikuetta, joissa kummassakin kaksi poikasta; kaksi naarasta & naaras ja uros. Aika hupaisan pieni saldo, kun vertaa, että Svartan sisko on tehnyt huimat kymmenen poikasta omassa kodissaan. Kyllä epäluuloisena tongin pitkän aikaa tätä toista terraa ja haroin koko purusatsin pohjia myöden käsin läpi. Mutta näin tällä kertaa. Kuvissa poikaset ovat tasan 7 vrk:tta. Tuossa iässä kuvaan poikaset ensimmäisen kerran hyvin pikaisesti, katson alustavasti sukupuolet, värit ja punnitsen. Pistin merkille poikasia tarkastellessani, että Svartan poikasilla tuntuu olevan paljon isommat tai sanotaanko "raskaammat" mittasuhteet, mitä Saitin poikasilla. Katsoo vaikka tämän black poikasen päätä! Se on valtava verrattuna toiseen poikueeseen ja tuntuu, että näiden kahden päät ja hartiat ovat kaikin puolin leveämmät. 

Svartan poikaset ovat hyvin avuttoman oloisia otuksia, jotka vain makaavat ja kietoutuvat toistensa ympärille, kun taas Saitin poikaset yrittivät koko ajan hangoitella vastaan ja kieputtivat niin mahdottomasti! En muistaisi, että koskaan on ollut 7vrk ikäistä poikasta, joka seikkailee tai pikemminkin ryömii väkisin hartiavoimalla pitkin terraa tuossa iässä. Börje isä ei ehdi edes normaalia vessataukoa pitämään etteikö tämä sisupussi olisi jo jaloissa pyörimässä. Monesti nähnyt nyt sen tilanteen, kun isä poistuu pesästä, niin emo ei ehdi napata makuultaan toista poikasta kiinni, kun toinen jo karkaa pesästä, jossa kuitenkin vanhempien toimesta löytyy korotetut reunatkin. Saa nähdä millainen ilopilleri viipottaja mua odottaa sitten viiden viikon kirppuiässä!  

Alkuviikosta huolestuin, kun selvisi, että poikasia tosiaan on molemmilla vain kaksi. Pelkäsin toden teolla, että maidon tulo loppuu kesken(imijöitä nisiin nähden liian vähän) ja etenkin, jos poikaset ovat vähääkään haluttomia imemään. Onnekseni jo ensimmäiset vuorokaudet osoittivat sen, että poikaset ovat hyvinkin kirppaisia, jos sitä maitobaaria ei ala kuulumaan! :D Avopuolisonikin sanoi, että kyllä sen vain kuulee, kun on poikasia. Ja nämähän käyttävät sitä ääntänsä minkä kerkiävät! Tarkastuksessa katsoin, että kaikilla pömpöttää masut, joten ruuatta ei ole kukaan jäänyt. Mikäli tilanne kääntyisi jostain syystä huonompaan suuntaan, olen minä valmiina tukiruokieni kanssa. 

Tässäpä nämä nyt sitten olisivat:

 K -muksut (7vrk)
Black naaras 7g / 13g
Lilac naaras 7g / 13g

D10 -muksut (7vrk)
Blue uros 7g / 12g
Dilute nutmeg naaras 8g / 11g

Kaikille poikasille olen päättänyt jo viralliset nimet. Mitään en niistä vielä paljasta, mutta sen verran voin vinkata, että olen "puhutellut" muksuja nimillä; Karviainen, Kepu, Mies ja Pihka. :D

Tulevaisuudessa dilute nutmeg ja lilac tytöt ovat yhdessä vailla yhteistyökykyistä sijoituskotia. Blue uros on myös mahdollista antaa sijoitukseen tietyin ehdoin. Black naaras(kera ison valkoisen kaulalapun) etsii alustavasti lemmikkikotia. Kaveria tälle voisi kaavailla mahdollisesti Kareksen muutama päivä sitten syntyneistä poikasista. 

Poikasia!

J-J-Jeepp! Poikasista mä vihjailin ja poikasia myöskin saatiin! Upeeta! Tämän vuoden ensimmäiset nääs!
Svarta alkoi synnyttää viime perjantaina iltaa vasten ja paria tuntia myöhemmin alkoi alakerran Saittikin supistelemaan. Molemmat ladyt saivat ihka ensimmäiset elävät ja hyvinvoivat mukulat tähän maailmaan! Svartan suhteen olin tavallaan jo alkanut olemaan hyvin pessimistinen, sillä ensimmäiset astutukset viime vuonna menivät ihan ketuilleen ja sitten vihdoin, kun poikasia saatiin, ei Svarta ensikertalaisena emona osannutkaan niitä hoitaa ja poikaset olivat tosi, mielestäni jopa liiankin pieniä syntyessään. Tämän jälkeen Svarta ei tuntunut huolivan ketään uroksista(kaveria kyllä passasi olla kaikkien kanssa, mutta siihen se sitten jäikin) ja lopulta totutin sen yksin jääneen Illin kanssa yhteen asumaan. Noin 5kk meni ennenkö sain todeta, että Svarta todellakin on tiine ja pitkästä aikaa siis kunnolla tiine(= pelastusrenkaan nielaissut), eikä kyseessä ole valeraskaus.

Saitin suvusta haaveilin ja neiti muutti meille viime keväänä(Ruotsista) ollessaan siis jo aikuinen. Börje pääsi vanhoilla päivillään asustamaan tämän neitokaisen kanssa ja oli täysin sattumaa, että naaraiden poikueet sattuivat syntymään samalle päivälle. Molempien tiineys kesti saman 26 vrk:tta. En osannut arvata, että Saitti olisi jäänyt heti kerrasta tiineeksi eikä se oikein tiineeltä vaikuttanutkaan. Syykin tähän selvisi, sillä muksuja syntyi vain kaksi.
Urokset tosiaan asuvat vielä naaraiden ja poikasten kanssa eikä itseäni haittaa mikäli jompi kumpi tai vaikka molemmatkin jäisivät uudelleen tiineiksi. Harvemmin ainakaan näistä diluutti taustaisista kukaan on jäänyt poikaskiimasta tai seuraavilla astumisilla tiineeksi. Svarttalla taas kahden vuoden (eläke)ikä lähestyy ensi vuoden alussa, joten poikastelut tulee hoitaa kuitenkin hyvissä ajoin ennen sitä. Molemmat naaraat ovat olleet erittäin "äidillisiä", hyvinvoivia, jaksavia ja kelpoja emoja kaikin puolin. :) Urokset varmaankin muuttavat totutuksen kautta yhteen asumaan tässä parin viikon päästä. Emoja oli helppo huijata herkuin ja kylpyhiekkaa tarjoamalla pois pesistä, mutta urosten saaminen terrasta onkin haastavaa. Urokset eivät nimittäin millään malttaisi jättää pesää lämmittämättä edes pesätarkastuksen ajaksi.

Eivätkä nämä positiiviset yllätykset suinkaan tähänkään loppuneet! Mulla lähti naaras porukka noin puolisen vuotta sitten(?) astutuslainaan. Tarkoituksena oli astuttaa kaksi lilac naarastani. Suunnitelmat eivät menneet taaskaan ihan siten, kuten oltiin suunniteltu. Naaraani ei hyväksynyt tätä kaavailemaamme urosta useista yrityksistä huolimatta ja toinen uros jouduttiin lopettamaan ikävän välikohtauksen seurauksena ennenkö naaraani saatiin kantavaksi. Aikaa kului ja olimme jo puhuneet siitä, että haen naaraat joku päivä takaisin.
Sitten päätimmekin kokeilla urosta vaihtoehto B ja lopulta kävi niin, että naaraani ilmoitettiinkin olevan kantavana. Tiineys oli kuitenkin jo niin pitkällä, ettemme halunneet ottaa sitä riskiä, että poikue menehtyy pitkän ja stressaavan matkan seurauksena. Tulimme siihen tulokseen, että naaras saa synnyttää tämän tutun kasvattajan luona ja poikaset haen sitten tänne, kun ikää on tarpeeksi. :) Poikueen piti alun perin syntyä ja kasvaa täällä meillä, mutta koska nyt kävi näin, sovimme, että kasvattaja saa ottaa poikueen omiin nimiinsä. Kasvattaja on kuitenkin aina kasvattaja ja mitäpä minä olen kommentoimaan muksujen kasvuvaiheesta ja emon huolenpidosta, kun en niitä täällä kotona seuraile. ;)

Aivan mahtavaa.. Olen jälleen sanaton! Jännittää! Alkaa näyttämään taas pikku hiljaa siltä, että kasvatus edistyy, kun saadaan uusia sukupolvia aikaiseksi. Odotan jännityksellä millaisia poikasia on luvassa, sillä tekisi kovasti mieleni jättää kotiin vihdoinkin niitä värin edustajia, mitä pääsääntöisesti kasvatan. Mielestäni näiden eri geenisten mustien otusten kanssa on värkätty jo ihan tarpeeksi useampi vuosi. :D
Tämän poikueen(josta yllä mainitsin) poikaset tulevat olemaan serkkuja Svartan poikasille, sillä näiden muksujen emä on Illin sisko. Sinällään hauskaa, että syntyvät näinkin lähekkäin, koska nyt on sitten helpompi nähdä koko "skaala" suurin piirtein samoissa vaiheissa kehitystä ja on huomattavasti helpompaa tarkastella, että keitä kannattaa jättää kotiin tai sijoitukseen kummastakin yhdistelmästä jatkoa silmällä pitäen.

Poikasista kirjoittelen lähipäivinä lisää ja toivottavasti Kareksenkin muksut ovat siihen mennessä turvallisesti tässä maailmassa. :)  

Syysrymsteeraamista

Tämän päiväistä uurastamista voisin kutsua jonkinlaiseksi syysrymsteeraamiseksi. Vein tarpeettoman tilanviejä sohvan pois. Avopuolison pöytä lähti viime viikolla työpaikalle työpisteeseen, joten roudasin mökiltä oman työpöytäni tänne vanhan pöydän tilalle. Tämä työpöytäni on ostettu joskus, kun olen ollut ala-asteella ja viimeksi se on ollut huoneessani joskus yli kuutisen vuotta sitten? Oli piristävää saada tämä lokeroineen päivineen takaisin käyttöön. Kaapin päällystät tuli käytyä rätillä läpi ja keksin vihdoinkin hyvän tarkoituksen tälle hukkatilalle katonrajassa! Kuljetusboksit oli helppo sijoittaa sinne sisäkkäin ja päälletysten, samoin pari varadunaa. Aikaisemmin olen joutunut säilyttämään niitä vaatekomerossa tai alakerran häkkikomerossa ja kumpikin vaihtoehto on todettu hyvin rasittavaksi, kun eiväthän tämmöiset tavarat sinne kuulu ja näyttelyressin pukatessa boksien pitää oikeasti olla lähellä, ettei niitä etsiessä mene hermot. :D Dunien nostelu varastohyllyiltä on myös aina riskaa peliä, kun sieltä saattaa saada jotain muutakin niskaansa. Mikään ei pistä niin lujaa vihaksi, kuin hyllyltä pudonnut duna, jonka kulma on lohjennut tärskyn saatuaan.  

Chinchillat siirsin myös samaan huoneeseen muiden eläinten kanssa. Täällä niillä on päivisin rauhallisempaa nukkua ja Junnunkaan ei tarvitse ikävissään huikkia itselleen seuraa toisesta huoneesta. Ajattelin nyt oikein viimeisen päälle tuunata tästä yhdestä huoneesta mahdollisimman mukavan ja inspiroivan paikan, jossa on sitten myös hyvä työskennellä ja mukava viettää aikaa muuten vaan. Itse asiassa viihdyn täällä jo nyt paremmin kuin olohuoneessa. :D Tässä huoneessahan on yksi seinä maalattu haalean rusehtavan punaiseksi ja kolme muuta seinää ovat valkoiset. Päätin lähteä pienelle kauppakierrokselle hakemaan ideoita ja mukaan tarttui vinopino erilaisia säilytyslaatikoita- ja koreja sekä mustia kehyksiä. Soman turkoosin ja iloisen keltaisen väriset kehykset lähtivät myös mukaan. 

Ajattelin asettaa joitain kunniakirjoja esille ja sitten olen suunnitellut, että laittaisin kaikki tai edes valtaosan ruusukkeista seinälle esille. Näiden esille laitto on aina haastavaa siksi, että kaikista ei löydy järkevän näköistä hakaneulaa takaa, ne tuppaavat tippuilemaan tuon tuosta ja keräävät aivan jäätävän määrän pölyä itseensä. Onneksi tähän on nyt tiedossa mukavampi ratkaisu! Ehdin ottaa tämän kuitenkin projektikseni vasta muutaman viikon päästä, kun saan tarvittavat elementit ja aikaa lajitella ja käydä läpi kaikki nuo ruusukkeet, joita on kertynyt vinopino laatikkoon.

Tulin tilanneetksi myös vitriinin! :) Ikinä en ole aikaisemmin vitriiniä omistanut, mutta nyt päätin senkin haaveen toteuttaa ja odotan innolla, että saan ottaa palkinnot kirjahyllystä pois pölyyntymästä ja nätisti esille. Tosin vielä on vähän kysymysmerkkinä, että millä ne alatasot sitten täytän, mutta eiköhän sekin tässä jossain vaiheessa selviä. Kirpparilta löysin aivan ihanan syvän vaaleanpunaisen kukkaruukun! Tai pikemminkin tuonne sisälle asetetaan ruukku, jossa on pohjassa reikä ja sitten ylimääräinen vesi saa valua tähän "astiaan". Kasvi/t tulevat mummaltani. Jotain ihanuuksia se oli taas mennyt kasvattelemaan ja nyt tarvitsisi kotia näille versoille, jotka ovat lähteneet uusissa mullissa ja omissa purkeissaan villisti kasvamaan.

Kovasti olen väkerrellyt lukujärjestyksiä ja aikatauluja koulun suhteen... Koulu pelkkänä sanana saa aikaan ahdistavia ajatuksia. Anteeksi, tiedän. :D Itseä odottaa aikamoinen käännös urakka. Kieli totta kai englanti ja tarkoituksena olisi lukea ja referoida vinopino jotain tieteellisiä artikkeleita. Blah! Kuuden viikon kurssi kuulostaa yhtäkkiseltään pitkältä ajalta, mutta se on todellisuudessa hyvinkin lyhyt aika. Kiirettä tulee pukkaamaan jossain vaiheessa takuu varmasti! 

Ehdin jo harmitella ja suurin piirtein polkea jalkaa maata vasten, kun tajusin ettei loppu vuodelle ole tiedossa näyttelyitä. Nyt olen hiljaa mielessäni jopa tyytyväinen. Onneksi ei ole, eihän mulla olisi häävisti edes mitään mitä viedä näytille ja nytpä on aikaa sitten keskittyä täysillä näihin käsillä oleviin tehtäviin ja mahdollisesti gerbiilivauvoihin. ;) Saas nähdä, kuitenkin hyvällä säkällä mä lähden Maikkoon suostuttelemana vielä jonnekin päin Suomea kesyrottanäyttelyyn tai -tapaamiseen. Kattotaan vaan!  

  

Kuvan kalenteri on SSESY:n kannatustuote! Lisää muuta mukavaa osoitteessa; http://www.ssesy.fi/kannatustuotteet/

Tulin käyneeksi elukoiden "tavarakärryn" läpi ja järjesteltyä ruokia tiiviimmin. Ette arvaa paljonko tämä kärry sisälsi rikkinäisiä juomapulloja... Siis pelkkiä pulloja, joista on suuttimet nakerreltu puhki. Miksi ihminen päättää säilyttää tämmöisiä? Minkä ihmeen pahan päivän varalle?? :D Ihan täysin käyttökelvottomia, joten nakkasin kaikki suosista roskiin. Kaikki pikku kipot ja kapot menivät pesukoneeseen ja rautalangat, kuminauhat sun muut pienet hyödylliset tilpehöörit pakkasin yhteen pieneen laatikkoon. 

Kyllä tämä tästä... Otan sitten kuvia tuoreesta ja fressistä huoneesta, kun sisko tulee vierailulle. Pikkusiskoni oli saanut vihdoin ja viimein järjestelmä kameran, joten sitä innolla odotellessa! Siskolla on myös aikeissa käydä opistolla jokin valokuvaamiseen liittyvä kurssi. Aateltiin yksi päivä pyhittää täysin sille, että kuvattaisiin kaikki gerbat läpi. Ehdin jo haaveilla jokaiselle gerballe omaa nassukuvaa ja ehkäpä pientä esittelyä kotareille. 

Tämä kanin karvanvaihto rulianssi on ollut kyllä yhtä juhlaa taas! Olen sitä parhaani mukaan yrittänyt harjailla ja varovasti nyppiä sieltä sun täältä pois kuollutta karvaa. Häkkiä on saanut imuroida useampana päivänä viikossa ja jokaisen sylittely hetken jälkeen olen niin karvoissa, että kukaan tuskin uskaltaisi tulla halaamaan. :D Onneksi tämä alkaa jo olemaan loppu suoralla, kuten kuvastakin näkyy. Yhdellä harjaus kerralla lähtee about kaksi isoa tuopillista irtokarvaa! (Psst! Muoviset tuopit ovat käteviä, kun sähköistyneet haituvakarvat tarttuvat ja jäävät siihen helposti kiinni. Siksi siis sana tuoppi! ;)) 

"Minä olen Muotitietoinen... "