Vuoden toinen poikue

Beibi synnytti 30.9. onnistuneesti viisi poikasta. 

Kyseinen poikue oli gerbolamme toinen poikue tällen vuotta.

Poikasten alustavat värit ja sukupuolet on katsottuna ja näillä näkymin 

kotiin tulee jäämään kaksi poikasta sekä uros että naaras. 

Lopuille olen kaavaillut (2n & 1u) lemmikkikotia.

 Poikaset 1 vkoa 

Poikaset kuvassa 1vko. 

Poikueen suurin uros "Mega" on melkoisen kokoinen jässikkä!

 Poikaset 2 vkoa 

Maanantaina 13.10. löytyi vaalea poikavauva pesän ulkopuolelta poisnukkuneena (kuvassa keskimmäinen). Mitään päälle päin näkyvää 'vikaa' tai muuta sellaista ei ollut. Uros oli poikueen pienin ja nähtävästi tällä kertaa vain voimat loppuivat pienoiselta kesken. Hyvää matkaa paremmille purumaille rakas pikkumies. <3

Muu poikue vaikuttaa voivan hyvin. Ne ovat elinvoimaisia ja molemmat "emot"(= emä ja poikasten täti) hoitavat niitä yhdessä ja välillä myös vuorotellen. Emolta tulee todella hyvin maitoa ja sen ruokahalu sen kun vaan kasvaa kasvamistaan. Tänään vaihdoin kutterien tilalle Mörtti Röpö -kuivikkeet. Poikasten silmät eivät ole vielä auenneet, mutta jalat kantavat jo sen verran, että pikkuiset mönkivät ympäri terraariota uteliaasti tutkiskellen paikkoja. Enää ei maitobaarikaan pääse kauas karkuun. ;) Olin alun perin povannut tämän naarasvoittoiseksi poikueeksi, mutta saas nyt sitten nähdä. Muiden sukupuolet ovat pysyneet samoina, mitä viikko takaperin povasinkin, mutta yhden kohdalla olen edelleen epävarma, että onko kyseessä sittenkään naaras. Noh, aika näyttää.     

 Poikaset 3 vkoa 

Tässä muutama kuvatus "emoista" ja muksuista. :)

Beibi mamma on todellakin paikka paikoin välillä hyvinkin likainen otus. Poikasten käsitelyn ajaksi ovatkin "emot" päässeet aina erilliseen kuljetusboksiin hiekkakylvyille ja voi, kuinka ne ovatkin nauttineet! Tinan turkki on kuitenkin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin imettävän siskonsa. Naaraat ovat tosiaan valinneet takimmaisen nurkan vakituiseksi paikaksi maitobaarille. Siellä ne saavat olla hyvin turvassa ylimääräiseltä hälinältä ja katseilta. :) Kuvat ovat huonohkon laatuisia juuri sen vuoksi, että olen ottanut kuvat lasin läpi ja zoomannut kauempaa, jotta en turhaan häiriköisi gerbiiliperheen elämää. Muksuista ainakin "Mega" on sen jo tehnyt hyvin selväksi, että maitoa pitää saada silloin, kun maitoa pitää saada! Eikä silloin emän auta luikkia mihinkään, muuten seuraa järkyttävä huuto. ;)

Kuvissa näkyy poikasista kaiken kaikkiaan 3/4, koska emo imettää kerrallaan kahta muksua ja muut kaksi vilahtavat salaman nopeasti tädin hoiviin, masun alle piiloon ja lämpöiseen ottamaan nokkaunia. Yritin tänään kuvailla poikasia, kun ne leikkivät keskenään, mutta valitettavasti yksikään kuva ei onnistunut. Kaikki olivat joko todella sumeita tai sitten pahasti heilahtaneita, kun eivät nämä karvanopat meinaa pysyä sekuntiakaan paikoillaan, kun ovat hereillä. Saa nähdä montako viikkoa tämä niiden on/off -vaihe kestää. Ensi kerralla voisi kokeilla josko videokuvan ottaminen olisi näppärämpi vaihtoehto poikasajan tallentamiseen. Heh. 

Tällä viikolla poikaset ovat alkaneet maistelemaan jo kiinteää ruokaa ja eläinkaupasta hainkin lintupuolelta pussillisen hirssintärhkiä, jotta poikasilla olisi niin sanotusti jotain vähän helpompaa mutusteltavaa. Eli tarkoituksena on hieman madaltaa poikasten kynnystä toisenlaiseen ruokaan siirryttäessä. Heinää on myöskin imeskelty oikein porukalla. Juomapulloa on käyty myös jo vähän tutkiskelemassa ja seurattu vierestä, kun aikuiset sitä ovat käyttäneet. Yksi poikasista on yrittänyt 'leikkitapella' pullon suuttimen kanssa(sekä yrittänyt innostaa muita mukaan) ja olenkin välillä käynyt aina katsomassa, että miten se pullo siellä oikein jaksaa, kun välillä meno on todella riehakasta ja vesipisaroita lennellyt pitkin mäkiä. Pahvirullien päälle muksut eivät vielä juurikaan ymmärrä. Niistä on kiva sujahdella läpi ja hetken päästä porukka onkin ihan ihmeissään, että minne ne kivat putket oikein katosivat, kun aikuiset käy ne muutamassa minuutissa silppuamassa pois. :D      

 Poikaset 4 vkoa 

Megasta tulee (kuten olen alusta asti toitottanutkin) vielä jotain suurta ja komeaa. Hyvin paljon isäänsä tullut jäpikkä, jonka ulkonäkö ja rauhallinen olemus tuo mieleen ikäistään vanhemman gerbiilin.

Tiku osoittautui lopulta urokseksi. Tarkoituksena oli jättää poikueesta kotiin uros ja naaras, mutta valintaani en ole katunut. Tiku on vielä hirveän naarasmainen, mutta aika näyttää, millainen siitä lopulta kehittyy. Tiku vaikuttaa ainakin tässä vaiheessa vielä siltä, että se omaisi nätin tyypin ja piirteet. Luonteeltaan ja joiltain piirteiltään se on täysin Megan vastakohta. Kuvioltaan tämä poika ei ole kovinkaan häävi, mutta ei anneta pikkuseikkojen häiritä. ;)

Ja sitten meidän tytön tylleröiset. Kovin pörröisiä ja tyttömäisiä. Tämä tulee ihan ekana näistä mieleen. :D Sisua ja intoa tuntuu riittävän niin, että pojat saa miltei väistyä, kun tämä kaksikko pääsee leikin ja riehumisen makuun. Tästä piirteestä huolimatta tytöt antavat nätisti käsitellä ja kiroilutta käännellä. Ne tuovat hyvin vahvasti mieleen oman emonsa ja tätinsä nuorena. Toinen on dominoivampi ja toinen alistuvampi persoona. 

 Poikaset 5 vkoa 

Tältä sitten näyttävätkin meidän viisi viikkoiset Muse mukulat. :)

Mega, Tiku & tytöt. 

 Poikaset 6 vkoa 

Pikku prinsessat muuttivat Tina -tätinsä kera uuteen kotiin Kauhajoelle. :)
Mega ja Tiku asustavat tällä hetkellä kahdestaan, mutta jossain vaiheessa todennäköisesti muuttavat yhdessä tai erikseen uroslauman/laumojen jatkoksi. Odotan kovasti ja suurella innolla millaisen näyttely debyytin nämä pojat mahtavatkaann ensi vuonna tehdä. 

Uusi tulokas

Viikonloppuna saatiin uutta vahvistusta gerbolan remmiin. :)

Kyseessä on n.5kk ikäinen honey fox uros We'll be victorious "Victor".

No mitäs tämmöinen valkovatsaisten heimolainen nyt muutti yksivärisiä kasvattelevan talouteen? Heti Victorin nähdessäni tiesin, että kyllähän se mukaan lähtee, vaikkakin varmuuden vuoksi jätin asian vielä päiväksi harkintaan. Victor on luonteeltaan oikein mukava tapaus eikä sitä ole ulkonäölläkään pilattu. Heh. :) Olen viimeksi omistanut honarin (=Ruskan) vuonna 2006 ja sen jälkeen niitä ei ole tullut vastaan juuri ollenkaan, ihan muutamia on tullut nähtyä näyttelyissä. Lieneekö sitten, että moni kasvattaja on antanut periksi näiden jalostuksen suhteen(eläinten taikka jalostuskelpoisten yksilöiden vähyys?) vai onko hermot menneet siihen, että myös tätä kaunista väriä piinaavat nykyisin niin monet resessiivit? Ken tietää. Toivottavasti vielä joku vanha honari kasvattaja päättäisi aktivoitua kasvatuksen saralla taikka jostain tulisi uusi kasvattaja, joka lähtisi tätä kaunista väriä jälleen työstämään. :)

Kasvatukseni alkupuolella pohdin monesti mielessäni, että jos tässä joskus tulevaisuudessa tulisi toinenkin kasvatusväri kyseeseen saattaisi se suurella todennäköisyydellä olla argente tai sitten honey fox. Juttu jäi kuitenkin ajatustasolle ja myöhemmin jäin yksiväristen kanssa pörräämään, koska koin enemmän niiden olevan se mun juttu. 

Victorista vielä sen verran, että miehekkeeltä löytyy myös jälkeläisnäyttöä, kivan iso ja pyöreä pää sekä paksu häntä löytyi myös jälkeläisiltä ja genetiikasta tiedän sen verran, että isäntä on periyttänyt jälkikasvuunsa myös punasilmäisyyttä. Olkoon herra nyt sitten näyttelykaverina(pääasiassa pet luokkaan, vatsalinja on todella korkea ja kiemurteleva, mutta varmasti myös virallisissa tullaan pyörähtämään) ja talouden maskottina. Olen toki kaavaillut herralle jälkikasvua myös meille. Aika näyttää päädynkö toteuttamaan pähkäilemääni yhdistelmään vai en. Tällä hetkellä kuitenkin tärkeintä on, että Victor saa kaikessa rauhassa kotiutua ja tutustua uuteen, ehkä hieman vilkkaampaan ympäristöön. :)

Blue koe-standardiin

Suomen Gerbiiliyhdistyksen hallitus kokousti ja tiedotti päätöksestään blue värin suhteen; Blue-gerbiiliväri siirtyy koe-standardiin 1.1.2015 alkaen! Koe-standardi rotumääritelmä on 1.1.2015 alkaen: Blue (aa dd) Värin tulee olla tasaisen vaalea, vanhan tinan sininen ihoon saakka. Korvien tulee olla peittyneet lyhyeen, hienoon vaalean siniharmaaseen karvaan. Viiksien ja kynsien tulee olla tummat. Silmät tummat. Isot kiitokset mahtaville sijoituskodeille, projektiin tavalla tai toisella osallistuneille sekä minua kovasti tässä asiassa kannustaneille. Yksi välitavoite on vihdoin käymässä toteen!  Blue kasvatusprojektini alkoi pienesti vuoden 2009 keväällä pitkän haaveilun päätteeksi ja tähän on nyt sitten tultu. :) Tulevaisuudessa tulen edelleen tarvitsemaan useita luotettavia sijoituskoteja, jotta homma saadaan pidettyä aktiivisena, blue kantaa vakiinnutettua maassamme ja eläinten määrä omassa taloudessa pysymään sopivana.

Syksy on täällä!

Pientä yhteenvetoa viime aikaisista tapahtumista;

Kesäkuussa syntyneet muksut kasvaa kovaa vauhtia. Kotiin jäävä Kyllikki on oikein viimeisen päälle pieni vesseli, joka nauttii silittelystä ja riehumisesta. <3 "Poka" ("Kyllin" velipoika) etsii edelleen sitä omaa lemmikkikotiaan ja loppuelämän kaveria/ tai kavereita. Tällä hetkellä se asuu väliaikaisesti vanhan veteraani urokseni seurana.

Viime vuonna syntyneet kasvattini "Lappu" ja "Luhurikka" lähtivät vihdoin omaan kotiinsa pitkän odotuksen jälkeen. Tytöt muuttivat Pohjois-Pohjanmaalle perheen ihka ensimmäisiksi gerbiileiksi ja se, jos mikä olikin hieno ratkaisu näille seurustelua rakastaville ja äärimmäisen hyvin käsittelyyn tottuneille leideille. En voisi olla tyytyväisempi tähän kotiin! :)

Lainaurokset edelleen meillä, aikaa pidennetty. Poikakolmikko tosiaan taisi tulla meille jo loppu keväällä? Vitsit tämä aika rientää aivan sairaan nopeasti! Tosiaan, kahdelle urokselle olen tuloksetta yrittänyt esitellä naikkosia, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Toista urosta emännät torppailevat alituiseen ja olenkin alkanut ajattelemaan, että ehkä näin vain ei ole tarkoitettukaan. Tuntemattomat ovat gerbiileiden tiet. Toisella uroksella sen sijaan vientiä piisaisi vaikka kuinka, mutta tällä The Äijä gerballa tuntuu iskevän naisseurassa semmoinenkin ujous päälle, että se menee ihan tyystin "jäihin". Nooh.. Ehkä tämä tästä ajan kanssa korjautuupi... Katsotaan vielä.

19.8. jouduin päästämään viimeisen "muunvelssiläiseni" Moonwell's Zervochorian paremmille purumaille, sillä sen peräpäähän, hännän tyven viereen oli ilmestynyt kasvain, joka alkoi jo haitata istumista sun muuta elämää. Zervo oli nätti vanha lady, joka eli koko elämänsä terveenä ja kenenkään kanssa kinastelematta. Tätä harmaata "hiiri" mummua jää kova ikävä.

N & O -poikueita odotellaan yhä kuumeisesti ja paljon uusia totutuksia sekä laumoja on laitettu tämän vuoksi aluilleen. Tällen vuotta ei ole saatu vielä yhden yhtäkään lilac muksua maailmaan ja stressi niiden suhteen alkaa olemaan kova. Kerrrankin olisi tiedossa upean värisiä naaraita ja niitä mukavasti täydentävät urosparit, niin kas kummaa.. Painot sen kun vaan jatkaa heittelyään, ollako tiineenä vai ei..? Tätä samaa on ollut kuulemma parilla muullakin kasvattajalla ilmassa, elikkä parit, jotka asuvat yhdessä eivät tiedä miten päin olisivat. Naaraiden painot heittelee ja urokset sitä vastoin lihovat ja laiskistuvat. Höh.

Uutta kutteria tiedossa. Kuten moni varmaan on huomannutkin, Hunter -kuiviketta ei enää myydä ja tämä tietää ankeita aikoja ainakin niille, jotka ovat tottuneet kunnon lastumaiseen ja vähemmän pölyiseen kutteriin. Itselläni kävi semmoinen tuuri, että saan seuraavan puolen vuoden ajan kutterini suoraan eräältä tutulta, joka työkseen höylää ja käsittelee lautoja. Huoneilmassa on jo nyt tapahtunut selvä muutos, mutta saa nyt sitten nähdä miten kauan tätä riemua jatkuu ja mitäs sitten sen jälkeen tehdään... Mihinkään muka_kutteria_sahanpuruun en ole aikeissa palata vahingossakaan !!

Zooplus -tilaus. Sinsutytöille tuli tilattua uusi ja tilavampi häkki sekä gerbolan väelle paljon pikkuvirikettä, kuten esim. pajusiltoja, mökkejä...

Monenmoisilta herkuilta ei tämä porukka tälläkään kertaa säästynyt. Pidin erityisesti punotuista pajukoreista, joiden sisällä oli kuivattua heinää, kukkia sun muuta mukavaa pientä naposteltavaa. Näppärä kiinnitys ja pientä aivopähkinää itse elukalle. Mikäs sen parempaa.

Ostin myös paketin tuommoisia kiekon mallisia heinäherkkuja, jotka sai rautalangalla näppärästi häkkeihin roikkumaan. Kani ja sinsut suorastaan rakastivat näitä! Käsittääkseni nämä kuuluvat myös monien lemmikkieläinliikkeiden tarjontaan. Suosittelen!

Poikaskyselyitä on sadellut ihan huimat määrät! Yksi viikko meni ihan siten, että joka päivälle tuli yksi poikasiin liittyvä kysely ja seuraavalla viikolla niitä tuli vielä parit lisää.. Huh. Tietääkseni olen nyt kaikkiin vastannut ja pyrinkin siihen, että vastailen sähköposteihin ihan muutaman päivän sisällä siitä, kun olen ne saanut. Kuten näkyy, poikasten tarve ja kysyntä lemmikeiksi on tällä hetkellä jälleen kerran suuri(tuntuu, että tätä on varsinkin syksyisin paljon ilmassa), mutta niin on myös kasvattajallakin kova tarve saada edes se muutama suvunjatkaja jostain ja vieläpä jäämään kotiin asti. Yritystä on piisannut ja ehkä tämä syksy tästä vielä iloksi muuttuukin. Tällen vuotta on syntynyt tasan yksi poikue kesäkuussa ja siinäkin oli vain "hurjat" kaksi poikasta. Päivitän For Sale -osiota jatkuvasti aktiivisesti, joten sieltä näkee millaisia suunnitelmia ja yhdistelmiä on alustavasti kaavailtuna ja miten niiden kanssa ollaan sitten etenemässä tai edetty. Malttia, malttia rakkaat immeiset. :) Tässä teillä on odotellessa hyvää aikaa ahmia lisää tietoa näistä mainioista pikku työmyyristä ja niiden oikeanlaisesta ruokavaliosta sun muusta tärkeästä. En voi olla painottamatta tiedon tärkeyttä, sitä ei voi koskaan olla liikaa ja aina voi oppia jotain uutta.

Kaunista alkanutta syssyä lukijoilleni!

Vuoden ekat muksut

Vuoden ensimmäiset tupsuhännät näkivät päivän valon 4.kesäkuuta! Isänä oma kasvattini ja emänä Ruotsin tuonti. Poikasia syntyi kaksi; blue naaras ja dilute slate uros. Neitokainen jää ehdottomasti kotiin jatkamaan linjaa ja poitsulle etsiskelen luotettavaa lemmikkikotia, jossa ei pääse lisääntymään. Molemmat ovat hyvin reippaita ja uteliaita vesseleitä, joita on helppo käsitellä ja "noukkia" terraariosta. Leevi and the Leavings poikaset ovat kuvissa neljän viikon ikäisiä, mutta ovat nyt jo saavuttaneet luovutusiän.

Uusi silmäteräni Kyllikki <3 Aivan ihana tyttövaava.

Tämä poitsu etsiskelee itselleen sitä omaa ihmistä ja gerbakaveria. :)


Lilac kasvatuksen saralta kuuluu semmoisia uutisia, että yksi pariskunta asuu yhdessä(12.7. alkaen) ja toisen naaraan sain astutettua 22. päivä. Jos hyvin käy, meillä syntyy elokuussa N- ja O -poikueet. :)

Kurja kevät

Viime kuukausina blogin kirjoittelu on jäänyt tyystin. Syynä ei tällä kertaa tosin ole se, etteikö olisi ollut aikaa kirjoittaa, vaan pikemminkin se, että ei ole pystynyt kirjoittamaan. Näihin muutamiin kuukausiin, mitä nyt olen asunut toisella paikkakunnalla ja yrittänyt sopeutua toisenlaiseen arkeen ja elämään, ovat olleet osittain tai sanotaanko tunne puolella melko rankat.

Aloin jo yhdessä välissä muun muassa panikoida ja spekuloida, että ei kai meillä gerbolan puolella vain jyllää jokin tauti tai jotain, mutta onneksi kaikkeen kuitenkin löytyi järkeenkäyvät syyt ja mulla on tukena ja tietynlaisena turvana kämppis, joka on myös kasvattaja. Näin ollen monet asiat ovat olleet helpompia kohdata ja on ollut aina joku jolle puhua ja avautua näistä kasvatukseen ja jalostukseen liittyvistä asioista. Kiitos! :)

Tosiaan. Olen käynyt näiden muutaman kuukauden aikana parissakin eri näyttelyssä ja näistä jokaisesta tapahtumasta on tuolla kansioissa jo luonnokset olemassa. Yritän kirjoitella ne kuvien kera valmiiksi tässä joku päivä, kun töiltäni ehdin. Sain pitkästä aikaa taas puhtia kirjoittaa ja keskittyä koulujuttuihinkin ja kämppikseni on kovasti kannustanut ja haastanut, että josko sitä vielä yhdessä valmistuttaisiin tämän vuoden aikana ja hankittaisiin ne viralliset kasvattajanimetkin. Aikamoinen haaste, lupasin yrittää, mutta katsotaan nyt, mitä tuo syksy sitten tuokaan tullessaan. Päätimme, että kesä paiskitaan täysillä töitä ja vapaat viikonloput keskitymme nauttimaan yksinkertaisesti kesästä! Uudet ihmiset, ystävät ja eläimet ovat kyllä viime aikoina antaneet mulle niin paljon uutta energiaa näiden monien vaikeuksien keskellä, että se on jotain aivan käsittämättömän korvaamatonta. Olen välillä ollut hyvinkin sanaton (Miettikää! Minä, jolla on aina ihan pirusti asiaa!) pelkästä kiitollisuuden määrästä.

Mutta sitten niihin ikäviin juttuihin... Tämän kevään aikana olen yrittänyt sitkeästi saada poikueita aikaiseksi, tuloksetta. Sitten vihdoin vappuna meille siunaantuikin monen monta kuukautta odotettu ja jännitetty poikue. Emon ensisynnytys meni hyvin, mutta poikasista näki välittömästi, että ne olivat todella pieniä. Ne eivät näyttäneet gerbiilin poikasilta alkuunkaan, vaikka emo synnytti ihan oikeana päivänä ja kaikki vaikutti olevan paremmin kuin hyvin. Muutaman tunninkaan jälkeen poikaset eivät olleet juurikaan pesästä inahdelleet, mikä on totta kai huono merkki. Emo kuitenkin sitkeästi yritti kämppiksensä kanssa niitä hoitaa ja näin sen myös imettävän. Yhdessä välissä aloin jo miettiä, että ehkä ne piskuiset siellä selviävätkin, kun iltaan mennessä alkoi jo kuulua selvää piippailua ja poikaset todellakin pyysivät ruokaa, vaikka äänet olivatkin vaimeat. Poikasten ollessa kahden päivän ikäisiä, päätin tutkia terraariota tarkemmin. Kaikki neljä poikasta löytyivät menehtyneinä ja totta kai joukossa olisi ollut nähtävästi peräti kolme sinistä. Voi sitä ketutuksen määrä, OIKEASTI!

Poikasten kuoppaamisen jälkeen meni monta viikkoa ennenkö poikasten emo palautui omaksi itsekseen. Epäilen, että naaras kävi läpi valeraskautta. Se rakenteli pesiä tuon tuosta ja näpsi meikäläistä sormille ja rystysille varoittavasti joka kerta, kun käden laski terraarioon ja painokin tuntui nousevan, vaikkei neiti ollut urosta nähnytkään. Käytös vaikutti joka kerta hyvin stressaavalta ja käsittelyn jouduin jättää oikeastaan kokonaan pois. Ihmettelen yhä, miksei emo tai kämppis olleet korjanneet kuolleita poikasia aikoinaan pois, vaan ne hoitivat näitä silloinkin, vaikka ne olivat selvästi jo kylmettyneitä. Outoa, en ole törmännyt vastaavaan koskaan.

Helmikuun ja toukokuun välillä gerbolassamme alkoi menehtyä eläimiä. Kaikkia yhdisti vanhuus ja sen tuomat vaivat. Osa löytyi poisnukkuneina pesistään, yhden jouduin hätälopettamaan halvaantuneen takapään vuoksi ja muutamien kohdalla jouduin tehdä harkitusti lopetuspäätöksen, sillä kunto oli jo romahtanut niin pahaksi, ettei olisi ollut enää mitään järkeä yrittää sinnitellä pidemmälle. Yhteensä sain kuopata kahdeksan vanhusta. Tämä otti todella koville, sillä joukkoon mahtui monta rakasta ja pitkään minunn kanssani olleita, luonteiltaan niin ihania ja valloittavia tupsuhäntä persoonia. Näiden eläinten pelkkien nimien ajattelu meinaa saada silmät vettymään, niin rakkaita nämä kerta kaikkiaan olivat.

Tällä hetkellä, kun asiasta joten kuten on päästy edes osittain yli ja jatkamaan, niin päähän ottaa se fakta, että kaikista näistä ei tullut edes jälkikasvua saatua ja tällä hetkellä gerbolassamme alkaa tietyllä tapaa olemaan ainakin jalostuseläimet vähissä. Se tunne, kun ne kaikkein parhaimmat eläimet niin luonteiden kuin ulkonäönkin puolesta ovat menehtyneet ja seuraat päivittäin näiden rupuisten, ei rotumääritelmää vastaavien riitapukareiden sähläystä verkoilla, alkaa väkisinkin hiipiä mieleen kamala ajatus. Mitä jos sitä ei kasvattaisi enää ollenkaan, kun ei ole mitään järkeä tai toivoakaan lähteä tästä jatkamaan? Oma, alkuperäinen linjani on kuollut ja nyt hyllyistä löytyy jos minkämoista sötköä. Eläimet käyvät vähiin ja nekään eivät piru vie saa aikaiseksi jälkipolvia syystä tai toisesta. Jalostuseläimiä kourallinen, varasuunnitelma gerboja hyllyllinen. Hullua. Vaikka tilanne alkoi yhdessä välissä näyttämään jo oikeasti pahalta ja väistämättömältä, pulpahti jostain aivan uudenlaista motivaatiota pintaan. Kaksi läheistä ihmistä hassuine ehdotuksineen yrittivät kovasti piristää minua ja se jos mikä auttoi, vaikken heidän ehdotuksiinsa tahtonutkaan lopulta tarttua. Kiitos kuitenkin! :) Ehdotukset olivat siis tämän tyylisiä; Mitä jos vaihtaisit kasvatusväriä vaikka doveen, tai vaihtaisit lajia kokonaan, miltä kuulostaisivat pelkästään blackit, mitä jos hankkisit vaikka koiran ja unohtaisit gerbiilit edes muutamaksi vuodeksi, tai mitä jos pitäisit kasvatusväreistäsi taukoa ja teettäisit vaikka ihan muutaman lemmikkipoikueen jonkin semmoisen värin parissa, josta olet joskus haaveillut jne.

Mutta ei, ei se muunnos tai laji vaihtamalla parane. Pitkäjänteisesti olen pyrkinyt jalostamaan näitä kahta rakastamaani muunnosta ja niistä tulen pitämäänkin kiinni. Ylämäkiä on ollut paljon eivätkä ne varmasti tähänkään lopu, eikä tämmöinen yhtäkkinen jyrkkä nousu taas tarkoita, etteikö tuloksia alkaisi joskus syntymään. Sitä en osaa sanoa koska tämä tapahtuu, mutta sitähän tämä tiettyjen muunnosten parissa työskentely on; se on jatkuva prosessi pienine välitavoitteineen. Nyt on vaan aika koota asiat mielestä paperille ja alkaa kaikessa rauhassa luomaan niitä uusia pieniä välitavoitteita.

Epjyn uusi osoite!

Hei! Pistäkeehän tämä yhdistyksen uusien kotisivujen osoite merkille ja muistiin! 

Näin pääset reaaliajassa seuraamaan ja tarttumaan kiinni yhdistyksen toimintaan! 

http://epjyn.blogspot.fi/

Vuosi 2013

Pieni katsaus vuoteen 2013.

Gerbolassamme syntyi yhteensä 5 poikuetta ihan loppu vuodesta ja lisäksi oli yksi yhteistyö poikue (poikaset ovat toisen kasvattajan luona syntyneitä, nimissä ja täten hänen kasvattajanimensä alla). Poikasista kaikki selviytyivät luovutusikään asti ja ihan muutamalla oli pientä, kevyttä naksuntaa, joka ei kuitenkaan ole näyttänyt hidastavan kasvua millään tavalla.
Yhteistyöpoikue ja kolme muuta poikuetta koskivat lilaceja ja loput kaksi diluutti projektiani.
Poikasia syntyi näihin poikueisiin yhteensä 16 tupsua, joista kotiin jäi 6 poikasta ja 3 poikasta muutti sijoituskotiin.(En ole ottanut tähän mukaan yhteistyö poikueen muksuja ollenkaan) Loput porukasta myytiin lemmikkikoteihin tai oleilevat yhä meillä etsien sitä omaa lemmikkikotiaan.
Uroksia syntyi 5 kpl ja naaraita 11 kpl.
Värijakauma oli seuraava:

3x Black
1x Blue
1x Dilute nutmeg
1x Dilute slate
3x Lilac
3x Patched (black, dilute nutmeg & dilute silver nutmeg)
4x Pied (dilute nutmeg & lilac)

Lapuan Pet näyttely 5.3. (EPJY)

No hui! Tästäkin näyttelystä on kulunut jo tovi aikaa. Pitänee kirjoitella myös jo menneestä LSKGY:n näyttelystä(gerbiilit eivät olleet tuolloin mukana, ainoastaan rotille järjestettiin näyttelyluokat) ja seuraavaksi tulevana viikonloppuna suuntaammekin sankoin joukoin Ylivieskaan PPKJY:n järjestämään näyttelyyn. :)

Pienoinen näyttelykärpänen on siis kevään myötä päässyt jälleen puremaan ja tarkoitus olisikin ottaa ilo irti mahdollisimman monesta tapahtumasta, sillä kesäksihän näyttelytoiminta hiljenee oleellisesti. Meillä toivon mukaan kesällä on tiedossa useampi gerbiili poikue, jos kaikki menee ja etenee odotetusti. :) Itsellä on tällen keväälle tiedossa kahdet viralliset ja pet luokkiinkin olen viime aikoina pistänyt porukkaa ihan kokeeksi, että tulee sitä tuntumaa junnuillekin, että mitä se näyttelyyn valmistelu on ja että se on ihan ok, että ventovieras ihminen(lue:tuomari) tulee boksista nostelemaan ja käy läpi hampaita ja pikku varpaita. <3

Lapuan näyttelyssä tosiaan tuli pyörähdettyä. Harmittaa etten ehtinyt itse henk.koht kuuntelemaan omien eläinten arvostelua tai päässyt katsomaan, että miten ne siellä käyttäytyivät täysin vieraassa tilanteessa. Nähtävästi kaikki meni ihan hyvin, vaikka monia uutukaisia ensikertalaisia oli kovasti jännittänytkin. ;) Päivän Pet1 gerbaksi valikoitui todella komea nutmeg uros, joka oli aivan käsittämättömän valloittava persoona! Oli mahtavaa päästä tutustumaan tähän otukseen ja sen perheeseen. Eläin taisi kaiken kaikkiaan kököttää liki tunnin meikäläisen sylissä ja yhdessä vaiheessa melkein unohdin sen olkapäälleni, kun se niin huomaamattoman rennosti kökötteli siellä. :D Nähtävästi itseltänikin löytyisi jonkinmoista pet gerba -silmää tai sitten kuljen hyvin samoilla aalloilla päivän gerbiilituomarin kanssa, sillä katsoessani gerbiilien pöytää, tiesin heti aamulla, että mikä elukka tulee olemaan se päivän paras. :D Ken tietää, voisihan sitä lähteä lemmikki gerbiili tuomarien koulutukseen mukaan. Kuuntelu oppilaana olo ei ole mitään vierasta puuhaa muutenkaan ja uusia tuomareita varmasti kaivataan tulevaisuudessa. Vielä kun malttaisi asettaa itsensä siihen moodiin, että osaisi istua päivän pelkästään kuunnellen, kun näyttelypaikoilla on aina menoa ja meininkiä siihen malliin, että hyvä, kun kerkeää edes istahtaa toviksi. Heh. Mutta tosiaan, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten otetaanpa sitten niitä kuvia pöydälle:

Kuvassa: Ievanan karespukki eli Kares <3 

Yhden poikueen meillä tehnyt kasvattini, joka asuu nykyisin siskoni luona. 

Tullaan näkemään tulevaisuudessa paljon Pet -luokissa. :)
Tietyllä tapaa oman arvonsa tunteva rouvan alku, mutta myöskin hyvin alistuva luonne.
Ei turhasta hötkyile eikä aloita mitään ylimääräistä ja turhaa riitaa pienistä. Kasvot ovat nätit ja suoraan kuin emä Afrolta, joka yhä porskuttaa gerbolassani. 

Tämmöinen herkku siunaantui Beibille erikoispalkintona.

Tässä meidän koko köörin ep:t. Tämä Freddyn heinäpussukka oli ihan uusi tuttavuus, mutta hyvin tuntui maistuvan. Kuivatut maissit eivät herättäneet kenessäkään innostusta(ei mikään yllätys!), mutta kuivatut porkkanat maistuivat kuten myös tuo hyvä laatuiselta vaikuttava heinä, joka todellakin oli heinää eikä mitään korsisoppaa. :)

Tämä ihanuus oli mulla näyttelyissä mukana. Kerrassaan upea huppari niin väriltään kuin pehmeydeltäänkin. Pesut eivät ole kuluttaneet tai värjänneet tätä mihinkään suuntaan. Joka kerta aivan kuin uusi ja pakasta vedetyn näköinen. Lämmin ja tästä maksettu hinta meni lyhentämättömänä SSESY:n toiminnan tueksi. Oma kokoni on normaalisti S, mutta tämä muhkea huppari tottelee kokoa XS. Yhdistykseltä kannattaa tiedustella kokoja, sillä kaikkia ei aina välttämättä ehditä päivittää kotisivuille. 

Tässä vielä hupparin selkäpuolen teksti. <3

Luokkavoitot meille napsahti; 

Veteraani uroksista, Juniori uroksista sekä Juniori naaraista. 

Erikoispalkintojen satoa; ep:t tulivat siis 

Havulle hyvin leikatuista kynsistä, Tinalle mukavasta luonteesta ja Onnille vilpeltäjän luonteesta.

Sitten tähän väliin vähän kuvia Pet luokan arvostelukaavakkeista tai siitä itselle oleellisimmasta osiosta, elikkä Luonteesta ja Yleisvaikutelmasta, johon tuomari saa vapaasti rustailla.

Kynsiniekkasoturin Onni

Tinakenkätyttö "Tina"

Havukka-ahon ajattelija* "Havu"

Pieni välikommentti: Havulla tosiaan ikää on jo se reipas 3v ja ukolla löystyi (vanhuuttaan? mihinkään ei ole itseään voinut lyödä) toinen ylähammas viikkoa ennen näyttelyä. Hammas putosi pois, mutta muutamassa päivässä oli jo toinen alahammas alkanut minun huomaamattani kasvaa pituutta pikkuisen liikaa. Tämä ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ukon syömiseen vaikuttanut, mutta hammas tosiaan tasattiin välittömästi kotia päästyämme ja on tärkeää seurata hampaan käyttäytymistä jatkossa. Nyt on hyvä ottaa velipoika toiseen käteen ja Havu toiseen ja luuria molempien suuhun, että miltä sen hampaan kuuluisi näyttää. Äkkiäkös noille tulee tietynmoinen "sokeus", jos tuijottaa vain yhden eläimen suuta. ;) 

Tule lähemmäs beibi "Beibi"

Muikia maronlakki "Mamu"
Mamu muutti sijoituskotiin Lapuan näyttelyiden kautta.

Ah! Niin ihania! Tämmöisiä herkkuja tarjoiltiin kotopuolessa näyttelypäivän jälkeen, 

kun piipahdimme pikaisesti kahvilla. 

-"Hei tyyppi! Tuus takasin, mun tarvii ottaa susta kuva!" :D Kuvassa: Rebel's Karminrot.

Kynsiniekkasoturin Onni. 
Kareksen poika. Huomaa, että kevät on tullut, kun on miehekkeen alulla niin nätti (karvan vaihdosta johtuva) raitapaita päällä. ;) Onni on kerrassaan mukava ja sympaattinen uros. Se on gerbiilimäisen eloisa persoona(tätä todella gerbuissa arvostan ja jopa haen!), mutta osaa myös poikamaisilta hullutuksiltaan rauhoittua, kun tarve sitä vaatii. :) 

Viimeisimmästä poikueesta sijoitukseen laitettu black patched naaras Muikia maronlakki a.k.a Mamu. :) Tytön ihka ensimmäinen näyttely ja sen kyllä huomasi. Korvat olivat aamulla kovin luimussa, mutta niin vain meni jännitys sitten lopulta ohitse. Reipas tytön alku. :)

Tuliaisia kaverilta. :) Pienen askartelun päätteeksi saatiin hauskat ovet ja katokset näihin paffimökkeihin.

Tule lähemmäs beibi ja takana siskonsa Tinakenkätyttö. 

Neidit ovat syntyneet viime vuoden lokakuussa ja tulevat todennäköisesti etsimään omaa lemmikkikotiaan ensimmäisten poikueidensa jälkeen.

(Beibi on todettu tiineeksi 20.pv huhtikuuta!)