Poikasia!

J-J-Jeepp! Poikasista mä vihjailin ja poikasia myöskin saatiin! Upeeta! Tämän vuoden ensimmäiset nääs!
Svarta alkoi synnyttää viime perjantaina iltaa vasten ja paria tuntia myöhemmin alkoi alakerran Saittikin supistelemaan. Molemmat ladyt saivat ihka ensimmäiset elävät ja hyvinvoivat mukulat tähän maailmaan! Svartan suhteen olin tavallaan jo alkanut olemaan hyvin pessimistinen, sillä ensimmäiset astutukset viime vuonna menivät ihan ketuilleen ja sitten vihdoin, kun poikasia saatiin, ei Svarta ensikertalaisena emona osannutkaan niitä hoitaa ja poikaset olivat tosi, mielestäni jopa liiankin pieniä syntyessään. Tämän jälkeen Svarta ei tuntunut huolivan ketään uroksista(kaveria kyllä passasi olla kaikkien kanssa, mutta siihen se sitten jäikin) ja lopulta totutin sen yksin jääneen Illin kanssa yhteen asumaan. Noin 5kk meni ennenkö sain todeta, että Svarta todellakin on tiine ja pitkästä aikaa siis kunnolla tiine(= pelastusrenkaan nielaissut), eikä kyseessä ole valeraskaus.

Saitin suvusta haaveilin ja neiti muutti meille viime keväänä(Ruotsista) ollessaan siis jo aikuinen. Börje pääsi vanhoilla päivillään asustamaan tämän neitokaisen kanssa ja oli täysin sattumaa, että naaraiden poikueet sattuivat syntymään samalle päivälle. Molempien tiineys kesti saman 26 vrk:tta. En osannut arvata, että Saitti olisi jäänyt heti kerrasta tiineeksi eikä se oikein tiineeltä vaikuttanutkaan. Syykin tähän selvisi, sillä muksuja syntyi vain kaksi.
Urokset tosiaan asuvat vielä naaraiden ja poikasten kanssa eikä itseäni haittaa mikäli jompi kumpi tai vaikka molemmatkin jäisivät uudelleen tiineiksi. Harvemmin ainakaan näistä diluutti taustaisista kukaan on jäänyt poikaskiimasta tai seuraavilla astumisilla tiineeksi. Svarttalla taas kahden vuoden (eläke)ikä lähestyy ensi vuoden alussa, joten poikastelut tulee hoitaa kuitenkin hyvissä ajoin ennen sitä. Molemmat naaraat ovat olleet erittäin "äidillisiä", hyvinvoivia, jaksavia ja kelpoja emoja kaikin puolin. :) Urokset varmaankin muuttavat totutuksen kautta yhteen asumaan tässä parin viikon päästä. Emoja oli helppo huijata herkuin ja kylpyhiekkaa tarjoamalla pois pesistä, mutta urosten saaminen terrasta onkin haastavaa. Urokset eivät nimittäin millään malttaisi jättää pesää lämmittämättä edes pesätarkastuksen ajaksi.

Eivätkä nämä positiiviset yllätykset suinkaan tähänkään loppuneet! Mulla lähti naaras porukka noin puolisen vuotta sitten(?) astutuslainaan. Tarkoituksena oli astuttaa kaksi lilac naarastani. Suunnitelmat eivät menneet taaskaan ihan siten, kuten oltiin suunniteltu. Naaraani ei hyväksynyt tätä kaavailemaamme urosta useista yrityksistä huolimatta ja toinen uros jouduttiin lopettamaan ikävän välikohtauksen seurauksena ennenkö naaraani saatiin kantavaksi. Aikaa kului ja olimme jo puhuneet siitä, että haen naaraat joku päivä takaisin.
Sitten päätimmekin kokeilla urosta vaihtoehto B ja lopulta kävi niin, että naaraani ilmoitettiinkin olevan kantavana. Tiineys oli kuitenkin jo niin pitkällä, ettemme halunneet ottaa sitä riskiä, että poikue menehtyy pitkän ja stressaavan matkan seurauksena. Tulimme siihen tulokseen, että naaras saa synnyttää tämän tutun kasvattajan luona ja poikaset haen sitten tänne, kun ikää on tarpeeksi. :) Poikueen piti alun perin syntyä ja kasvaa täällä meillä, mutta koska nyt kävi näin, sovimme, että kasvattaja saa ottaa poikueen omiin nimiinsä. Kasvattaja on kuitenkin aina kasvattaja ja mitäpä minä olen kommentoimaan muksujen kasvuvaiheesta ja emon huolenpidosta, kun en niitä täällä kotona seuraile. ;)

Aivan mahtavaa.. Olen jälleen sanaton! Jännittää! Alkaa näyttämään taas pikku hiljaa siltä, että kasvatus edistyy, kun saadaan uusia sukupolvia aikaiseksi. Odotan jännityksellä millaisia poikasia on luvassa, sillä tekisi kovasti mieleni jättää kotiin vihdoinkin niitä värin edustajia, mitä pääsääntöisesti kasvatan. Mielestäni näiden eri geenisten mustien otusten kanssa on värkätty jo ihan tarpeeksi useampi vuosi. :D
Tämän poikueen(josta yllä mainitsin) poikaset tulevat olemaan serkkuja Svartan poikasille, sillä näiden muksujen emä on Illin sisko. Sinällään hauskaa, että syntyvät näinkin lähekkäin, koska nyt on sitten helpompi nähdä koko "skaala" suurin piirtein samoissa vaiheissa kehitystä ja on huomattavasti helpompaa tarkastella, että keitä kannattaa jättää kotiin tai sijoitukseen kummastakin yhdistelmästä jatkoa silmällä pitäen.

Poikasista kirjoittelen lähipäivinä lisää ja toivottavasti Kareksenkin muksut ovat siihen mennessä turvallisesti tässä maailmassa. :)