N -poikue

Tiedättekö, kun joskus tulee niitä hetkiä, kun on oikeasti itselle tärkeää yhdistää edes kerran elämässä vain se kaksi kivaa ja tervettä lemmikkigerbaa ja katsoa, mitä tulee. Tiedän, että tämmöinen ajattelumalli on joissain piireissä tuomittavaa ja etenkin, kun olen kasvattaja, niin joku saattaisi pahemman kerran kyseenalaistaa, että miksi ihmeessä tein päätöksen yhdistää yksivärisen ja valkovatsaisen? Toisin sanoen, menin niin sanotusti "sötköttämään" eri värisarjan eläimiä keskenään. Ymmärrän, että tämmöinen toiminta pitkällä aikavälillä olisi eri muunnoksille vahingollista. Pidän erittäin tärkeänä omien linjojen tutkimista ja koen, että tämmöinen epätavallinen yhdistelmä satunnaisesti tehtynä voi olla tietoa antava ja jopa hyödyllinen jatkoa ajatellen.

N -poikueen vanhempia pyöritellessä oli siis myös aikanaan mielessä testata (täsmennettäköön, että pari on asunut kauan yhdessä ilman yhteisiä poikasia), että mitä resessiivejä tämä yksi lilac urokseni kantaa. Uros on kuitenkin tyyliin muutamaa gerbiiliä lukuunottamatta kaikille nykyisille lilac gerbiileilleni jotain lähi- tai kauttarantain sukua. Hirveästi tämä poikue ei nyt meikäläistä valaissut. Toki joo tuli varmistettua, että linjasta löytyy pikku e, kuten olen epäillytkin. Jäin kuitenkin ihmettelemään, että minne ne punasilmäiset veijarit oikein jäivät? Joko honari naaras ei kantanutkaan punasilmäisyyttä tai sitten tämä vaihtoehto jäi näin pienessä poikueessa toteutumatta. Harmillista. 
Rakkauteni punasilmäisiin on melko näkyvää. Tässäkin tapauksessa olisi ollut ihan sama tuleeko sieltä joku jellonakettu (=yellow fox :D), yellow nutmeg, lilac tai jopa argente, kunhan vain olisi jokin näistä tulla tupsahtanut kotiin jätettäväksi. 

N -poikue syntyi tiistaina 14.7. ja poikaset nimetään murresanoilla. On pitkästä aikaa kiva päästä nimeämään tämmöistä poikuetta. Tämä kyseinen poikue jäi pieneksi (mm. nimilistaa sai karsia oikein huolella, eikä ihan tullut sitä mitä kovasti odotin), mutta pääasia, että se on kuitenkin olemassa. Poikaset ovat elossa ja terveitä! Naaraan ensimmäinen poikue otti todella kauan onnistuakseen ja lopputulemahan oli se pahin eli emo ei osannutkaan hoitaa jälkeläisiään. Tämän poikueen onnistuminen on senkin vuoksi iloinen tapahtuma. Heitin jo toivoni ajat sitten hukkaan, kunnes tämä pari päättikin yhtäkkiä yllättää. Ihanaa saada vielä Illiltä (3v 1kk) edes se yksi pieni tyttö ja poika tähän maailmaan. <3 Pojalle on tiedossa oikein kiva nimi, joka juontaa juurensa pitkälti isoveljen nimestä. Illillä on siis jälkeläisissään ollut tähän asti vain yksi uros. Tytön nimi on vielä osittain mietinnän alla. Kirjainmäärä meinaa tulla joka kerta vastaan, joten totta kai ne parhaimmat nimet joutuu jättää aina antamatta. Höh. 
Olin muuten positiivisesti yllättynyt, että miten kauniin blackin tämä pari pyöräytti. Ainakaan vielä ei ole havaittavissa hirveästi valkoisia värivirheitä, vaikka isältä niitä löytyykin useampia. Tokikaan tämänkaltaiset värivirheet eivät periydy suoranaisesti jälkikasvulle. Naaras poikanen oli todella eloisa pakkaus enkä onnistunut saamaan siitä kuin yhden(!) onnistuneen kuvan. :D Uros poikanen vaikuttaa oikein hellyyttävältä tapaukselta. Pus!

Tässä vielä kuva koko katraasta: (Btw vanhempien uteliaat ilmeet johtuvat ruoka-ajasta. Härregyyd! Miettikää, jos teillä rutiineista mentäisiin näin yllättäen poikkeamaan ja ruoka tulisikin paria tuntia aikaisemmin.)