sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Merkittävä R -poikue

Gerbolamme vuoden ensimmäinen poikue syntyi keskiviikkona 20.tammikuuta! Tätä kirjoittaessani muksut eivät enää näytä kuvissa esiintyviltä kumidinoilta, vaan niistä on jo kasvanut lupaavia pikku turrikoita. <3 En tiedä miksi tykkään kuvata gerbiileitä juuri tässä kyseisessä "dinoiässä". Vähän reilun viikon vanhana gerbiili on vielä sokea. Korvat ovat avautuneet ja poikaset alkavat harjoitella liikkeelle lähtemistä. Turkkia ei vielä varsinaisesti ole, vaan iho niin sanotusti kuultaa läpi tulevaa karvapeitettä ja näin ollen poikasten väritkin ovat olleet jo tovin tiedossa. Osalla poikasista on jo paikka paikoin pientä karvansänkeä kasvamassa, mutta esimerkiksi jalat ja vatsapuoli ovat vielä jonkin aikaa tyystin karvattomia.

Poikaset nimetään jälleen murresanoin, koska ne ovat peräisin lilac linjastani. Molemmat vanhemmat ovat omia kasvattejani ja väreiltään isä on agouti ja emä black (isovanhemmissa siis mm. lilacia). Tämä poikue on monella tapaa merkittävä. Se on todennäköisesti viimeinen poikueeni tavalla tai toisella lilacien parissa. Vantaan näyttelyssä sain paljon uutta mietittävää ja vanhan kertaamista. Taka-alalla on pitkään ollut kauhistuttava ajatus siitä, että missä vaiheessa joudun alkaa käyttämään enemmän blackejä sinisten apuvärinä. Olen noudattanut sinisten jalostuksessa alusta asti yhtä ja samaa totuttua ja testattua kaavaa, joka ei ole kuitenkaan tuottanut haluamiani tuloksia siinä määrin kuin olisin tahtonut ja tarvinnut. Muualla Pohjoismaissa kyllä, mutta ei vaan minulla. Resessiivien kirjo on aivan liian valtaisa. Toisin sanoen poikueisiin ei tahdo syntyä sinisiä, vaan kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä. Tilanne on aina lopulta turhauttavan samanlainen. Gerbola täyttyy vaihtoehto B:stä, C:stä ja D:stä, jotka eivät kuitenkaan tuota haluamaani A:ta tai sitten ne jäävät tyystin käyttämättä ja vievät turhan panttina terraarioissa tilaa. Teoria on kiva, mutta käytäntö toimii toisin. Olisiko vähän mahtavaa saada täydellinen musta gerbiili - ei niin millään resessiiveillä? Sitten iskee todellisuus taas päin naamaa kesken haaveiden. Black voi kantaa seitsemää eri resessiiviä... Hyvän tai edes jonkinmoisen blackin löytäminen osoittautui hyvin vaikeaksi. Suomessa todella moni kasvattaa blackiä, mutta harva panostaa puhtauteen. Useimmiten tilanne on se, että blackiä syntyy jonkun muunnoksen sivutuotteena ja tästä syystä ne kantavat aina jotain, jonkin mun värimuunnoksen resessiivejä. Kysymys siis kuuluu, mitä resessiivejä "haluan" ottaa näihin uusiin kuvioihini mukaan? Sinisten on pysyttävä sinisinä. Olen saanut arvokasta kokemusta viime vuosien yhdistelmistä ja kuin sattuman kautta tajusin, että tähän tilanteeseen ei välttämättä ole ainoana ratkaisuna ulkopuolelta hankittu eläin. Tunnen linjani. Tunnen lilacini. Ne ovat terveitä ja pitkäikäisiä lemmikkejä ja resessiivejä löytyy taustalta ihan pari. Sieltä ei löydy niitä pahimpia painajaisia, joten miksen tuota tätä tiettyä yhdistelmää omien blackien aikaansaamiseksi? Tavallaan uusi linja, jossa ei kummittele sitkeästi pikku g:t eikä ole pelkoa pointillisten geeneistä. Punasilmäisyys siellä toki on, mutta pidän sitä melko pienenä miinuksena, sillä totta kai sitä valitsee kahdesta pahasta aina sen pienemmän pahan. Punasilmäisyys ei ole näyttänyt näiden vuosien aikana kovin äkkiä putkahtavan sinisistä ulos, joten uskallan väittää, että se on resessiivinä (tässä tilanteessa ja linjassa) melko heikko. Teoriassa ja paperilla laskettuna joskus isokin prosentuaalisuus, mutta sitten törmätään taas siihen käytäntöön. No joo, mutta ennenkö tämä muuttuu yltiö puuduttavaksi ja kilometrin mittaiseksi jalostuspohdinnaksi, niin pälätän tulevaisuuden suunnitelmista sitten joku kerta paremmalla aikaa lisää. :D

Poikasten emo on tosiaan ensikertalainen ja se on näkynyt tietynlaisena sähläämisenä ja säpsymisenä. Loistava hoitamaan ja rauhallinen, mutta tuntuu, että ylireagoi ihan hirveästi kaikkea mitä voi kuulla ja nähdä. Nurru on luonteeltaan valpas tapaus, mutta kuitenkin kesy ja hyvin käsiteltävissä. Nurru tottelee myös lempinimeä pikku musta tai Snurru <3 Emo synnytti poikaset yhteen pesään ja pienen siistiytymisen jälkeen siirsi poikaset toiseen pesään. Nurru on kova flikka rakentelemaan juttuja ja tätä arkkitehtuurin juhlaa on saatu nähdä useaan otteeseen. Poikasia hoideltin kahdessa eri pesässä, toisessa oli neljä ja toisessa kolme. Monesti olen nähnyt Nurrun imettävän poikasia samaan aikaan, kun se on rakentanut pesää tai rakentavan pesää ja imettävän samalla poikasia? Mene ja tiedä. Hullunkurisen näköistä touhua. Välillä se imettää istualtaan ja repii samalla paperia, sitten se makaa kyljellä ja jyrsii samalla sivuttain makuultaan pahvia?! :D Poikasia syntyi alun perin huimat kahdeksan kappaletta, mutta yksi niistä hävisi parin päivän sisällä ja toinen (lilac näkyy vielä näissä kuvissa) menehtyi oletettavasti jonkinlaiseen tukokseen. Masu oli täynnä maitoa (ihan kuin jalkapallon nielaissut), mutta maitoa ei ollut kulkeutunut tai imeytynyt vatsalaukusta eteenpäin. Poikanen löytyi myöhemmin mörtin seasta haudattuna. Poikasia on nyt tosiaan kuusi jäljellä ja ne voivat erinomaisesti. Kolme agoutia (1u & 2n) ja kolme blackiä (1u & 2n). Agoutit tulevat kaikki etsimään lemmikkikoteja. Voidaan yhdistää O -junnujen kanssa, jotka tulevat nyt harkinnan jälkeen kuitenkin myös myyntiin. Blackit jäävät kotiin tai sitten tätä ainokaista black poikaa voi kysyä sijoituskotiin agouti isänsä kanssa. Isä ja poika muuttavat joka tapauksessa jossain vaiheessa yhteen asumaan. Tytöt jäävät kaiketi Nurrun kanssa asumaan, mikäli vaan mitenkään pystyn erottamaan ne toisistaan. Voi olla, että lähden taas totutusrumbaankin mukaan, riippuu ihan ajasta ja jaksamisesta. Näyttelyiden kannalta olisi totta kai helpompaa, että samassa laumassa olisi porukka keskenään eri värisiä.      


Pesä nro: 1. Kaikki (isopää) agoutit ja ainokainen black poitsu. 



Pesä nro: 2. Emo on juuri lähtenyt pois imettämästä. Kaksi nukkuu ja päällimmäinen venyttelee ja alkaa etsimään sopivaa nukkuma-asentoa. 




Rankkaa tämä pienten "nukkumattien" elämä, kun on jatkuvasti taju kankaalla <3



Pienet letkuhännät.



Girls, girls girls...



"Pylly vasten pyllyä! Mutta hei, minne se mamma oikein meni?"



Luonnonvalossa kuvattuna. 
Tulipa tutkittua sekin, että missä täällä uudessa kodissa kannattaa gerbat kuvailla. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti