maanantai 7. maaliskuuta 2016

Vuosi 2015

Pieni katsaus viime vuoteen.

"Pahis" <3
Gerbolaamme syntyi viisi poikuetta. Yhteensä 13 poikasta, jotka kaikki selvisivät poikasiästä hengissä ja naksutauditta (!!). Uroksia 4 ja naaraita 9. Jätin tarkoituksella useamman poikasen kotiin kasvamaan ja kehittymään. Lopulta tästä porukasta viisi valikoitui jäämään kotiin. Osa kasvatustarkoituksia palvelemaan ja pari ihan muuten vain lemmikin virkaa toimittamaan harmaiden gerbsujen keskelle. 

Värijakauma oli seuraavanlainen:
1x Agouti 
1x Argente
1x Black
1x Blue
2x Dilute nutmeg
2x Dilute silver nutmeg
2x Dilute slate
2x Lilac
1x Pied (1kpl blue)

Ensimmäinen poikue syntyi heti tammikuussa (muuttorumban keskellä), mutta sitten seurasikin liki puolen vuoden tauko ennenkö seuraava poikue syntyi. Suurin syy tähän oli tilan vähyys, sillä terroja täyttivät edellisvuoden myymättömät poikaset. Talvella hyvään vauhtiin päässyt poikasbuumi tosiaan sai niinkin ankean lopun, että meiltä löydettiin lintupunkkeja maaliskuussa. Karanteenin vuoksi en voinut hankkia enkä luovuttaa eläimiä eteen päin. Monet (varatutkin!) poikaset jäivät käsiin viimeistään siinä kohtaa, kun luovutus olisi ollut mahdollista. Itse asiassa ihan viime viikonloppuna pääsivät viimeisetkin "muksut" tästä satsista omaan lemmikkikotiin. Piti vain odottaa, että se oikea koti ja ihmiset tulivat vastaan. Maaliskuussa sain jättää hyvästit Terminaattorille. "Termis" oli ensimmäisiä kotiin jääneitä diluutti kantajia (silver nutmeg), jonka kanssa käytiin paljon näyttelyissä. Lunki äijä, jota sai kuka tahansa käpälöidä tunti kaupalla. Vähän yli neljän vuoden elinikänsä aikana se on asunut kanssani neljässä eri osoitteessa. Niihin vuosiin mahtuu paljon hetkiä ja muistoja. Yleiskunnon heiketessä ja eläimen hiipuessa lopettaminen oli ainoa ratkaisu, mutta samalla se oli hyvin haikeaa.

Huhtikuun 18.päivä gerbolallemme hyväksyttiin virallinen kasvattajanimi: Hashtag's. Ensimmäinen nimivaihtoehto ei mennyt läpi useista yrityksistä huolimatta. Masensi ihan hiivatisti. Tilannetta ei helpottanut yhtään negatiiviset fb -keskustelut asian tiimoilta, joihin törmäsin ihan sattuman kautta. Kyllä sitä alkoi siinä vaiheessa taas surumielisenä seuraamaan vierestä, että jaa, tähänkö tämä harrastaminen on tosiaan mennyt joidenkin ihmisten kohdalla. Toivottavasti tuli hyvä mieli. Itsehän en voinut asiaa kommentoida ja tuoda tärkeitä pointteja esille, mutta olihan tuo viihdyttävää seurata vierestä, miten ihmiset (jopa muutama oma fb -kaveri) paasaa vauhkona keskenään tietämättä kenestä. 

Kesällä valmistuin koulusta. Syksyllä pohdittiin kasvatusta ja sen tavoitteellisuutta sekä omaa jaksamista ja hyvinvointia. Löysin uuden kipinän lemmikkipoikasten myötä. Lisäksi päätin palata liki kymmenen vuoden tauon jälkeen erään itselle tärkeän urheiluharrastuksen pariin. Syyskuun lopulla kävi ihmeellinen sattuma ja sen myötä yhdessä meidän poikueessa olikin hyvin poikkeuksellisen värinen poikanen. Naaras paljastui myöhemmin pitkäaikaiseksi haaveekseni. <3 Kuviollinen sininen! Vihdoinkin! Näin se vaan menee, että kun vuosi tolkulla yrität jotain roudata ulkomailta tai saada syntymään itselle, niin ei varmasti onnistu, mutta kun luovut koko ajatuksesta, niin johan alkaa tapahtumaan kummia! Ihan höpö yhdistelmä, josta haettiin pelkästään sinisten kantajia. Pahis on todella nätti ja väri kehittyy koko ajan. En tajua, miten noin upea oravamainen, pyöreä profiili ja valtaisat silmät osuu samaan päähän. :D Sulhanen on ollut valittuna jo tovin. Nyt vain odotellaan oikeaa ikää ja painoakin saisi kertyä vielä vähän lisää. Ehkä sitten ensi kesänä saadaan lisää sinisiä kuviolla ja ilman. (toivossa on hyvä elää...)

Joulukuussa ihan siinä joulun alla sattui ikävä tapaturma kahdelle gerbiilisiskokselle. 
Osa jo melko pitkällekin vedetyistä poikassuunnitelmista kariutui saman tien. Sinisten sukutauluja sai taas alkaa käymään läpi mietintämyssy savuten. Saa nähdä mihin suuntaan sitä mahdetaan purjehtia näiden uusien varasuunnitelmiemma kanssa. 
Joulun välipäivinä tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun arki alkoi nopealla syklillä pyöriä 35 neliön kokoisessa mini kaksiossa. Tilan ahtaus sai lopulta luvan riittää ja vuoden viimeisinä päivinä hankimme oman kodin. Tästä seurasi paluu takaisin tutuille ja turvallisille huudeille. Paljon on ehtinyt vuodessa sattua ja tapahtua. Niin hyvää kuin huonoakin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti