Monet suunnitelmat kasvatuksen osalta ovat viime aikoina menneet täysin puihin. Moni "ovi on sulkeutunut", jos tätä termiä nyt voi tässä yhteydessä käyttää. Tietynlaisia esteitä ja haasteita on tullut koettua ja tuossa kasvattaja kaverilleni totesinkin, että tuntuu kuin jonkinmoinen seinä olisi tulossa piakkoin vastaan.
Tällä hetkellä tuntuu, että ne kaikkein epätodennäköisimmät ja viimeisimmiksi jätetyt yhdistelmät saattavat sittenkin olla käytännöllisiä ja toteutuskelpoisia, joita on tullut tuolla pöytälaatikon perällä haudottua. Aika näyttää. Aika huonosti on kiimoja tullut näin talvisaikaan bongattua ja mietinkin tuossa jo, että pitäisikö naaraiden terrojen ylle laittaa kenties lisävalo tms. Muutaman vanhus gerbiilin olen joutunut lopettamaan pahojen hengitystieoireiden ja yleiskunnon nopean heikkenemisen vuoksi ja muutamalla nuorella gerbiilillä on lääkekuuri juuri meneillään.
Jos nämä tulevat gerbiili yhdistelmät tuottavat tulosta, saattaa meillä tulla resessiiveistä johtuen aikamoista sekameteli soppaa aikaiseksi. Otan kuitenkin sen riskin, sillä kaikkien näiden värien sekaan saattaa syntyä sitä jotain, jota kovasti ja sitkeästi yritän saada aikaiseksi. Aikas jännittävää. En ole ennen edes pohtinut näin "monimutkaisia" yhdistelmiä.
Kotisivuja pitäisi alkaa oikein urakalla päivittämään ja lisäillä tekstejä, joita olen myöskin hautonut pääkopassani jo tovin.
Kameran piuhaa en ole onnistunut ikävä kyllä vieläkään löytämään, joten kaivelin koneen syövereistä yhden minulle tärkeän, minua inspiroivan ja tilanteeseen sopivan kuvan:
Kuva on viime syksyltä. Kuva tuo mieleen vasta leikatun ruohon ja sateen tuoksut.
Perinteinen kuva Pohjanmaalta, mutta tämmöiset tuovat usein mieleeni ajatuksen:
"Vaikka minkälainen seinä tulisi vastaan, tie vie aina jonnekin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti