torstai 29. marraskuuta 2012

Lapuan näyttelyn jälkitunnelmia

Kyllä oli rankka päivä takana! Näyttelypaikalla tuli vietettyä yhteensä 13 tuntia! Tähän päälle auton ja eläinten boksien purkamiset sun muut. Tulikin sitten nukuttua 17h "yöunet" ja oli kamalaa herätä sunnuntai iltana kovaan jalkojen särkyyn. Kylmägeeleillä ja särkylääkkeillä mentiin siis seuraavat pari päivää. Ei ollut puhettakaan, että pääsisin kouluun maanantai aamuna ajoissa. Pohkeet olivat niin turvonneet, etteivät normaali farkutkaan menneet enää päälle kuin tukkimalla ja sitten totesinkin, ettei näillä kerta kaikkiaan pysty olemaan. Piti siinä sitten kollata vaatekaappia kunnolla ja sovittaa kaikkia mahdollisia housuja.

Mukaani näyttelyyn siis lähti yhteensä 16 eläintä, mikä vaati 14 boksia. (Luojan kiitos tämä rulianssi on ohi! Manasin useaan kertaan, että viimeinen kerta, kun tämmönen kööri mukana! Paperilla määrä näytti olvana pieneltä, mutta todellisuus taas oli jotain ihan muuta) Tuli sitten tämän vuoksi paria päivää ennen shoppailtua kaksi uutta boksia. Kukkaro on muutenkin niin kärsinyt tässä kuussa, että huh! *hävettää* 16:sta eläimestä 10 sai mukaansa jotain. Kaikki 16 oli siis esillä virallisessa luokassa ja tulin sitten ilmoittaneeksi myös Havun pet luokkaan. Aikas huvittavaa.. Havun oli alun perin tarkoitus kierrellä vain virallisissa sertien toivossa, mutta nyt olen todella usein sitten "hairahtanut" ilmoittamaan sen myös lemmikkiluokkaan ja tämä, jos mikä on kannattanut! Jotenkin sitä on jäänyt kaipaamaan pet luokkia. Arvostelujen perusteet ovat ihan toisenlaiset kuin virallisessa eikä luokka mielestäni todellakaan ole pelkästään osoitettu lapsille, kuten usein kuulee sanottavan. Pet kisoissa on samalla lailla omanlaisensa viehätys kuten virallisissa omansa. Ennen sitä harrasti pet näyttelyitä huomattavasti enemmän ja nykyisin virallinen luokka tuntuu kasvattajan näkökulmasta tärkeämmältä. Harmi sinällään.. Pet puolelta on kertynyt kaiken kaikkiaan paljon enemmän ja parempia muistoja.

Seurasin Havun arvostelua sivusta "katsomosta" ja tuomarin kommentit menivät aika hyvin yks yhteen sen kanssa, mitä itse olin ajatellut. Hyvin pieniä mokia oli tullut, joista rokotettiin, mutta tätä osasin odottaakin. Loppujen lopuksi Havu sijoittui Luokkavoittaja kakkoseksi avoimissa uroksissa ja oli Pet2! Wuhuu! :) Mainio suoritus, vaikkakin hännästä oli lähtenytkin hieman karvaa. Havu, kun ei kestä sitten yhtään hännän tyvestä nostelua, vaan pudottaa juuri tuolloin karvaa. Huomasin sen jo tarkastaessani gerbiiliä, mutta karvaa ei onneksi ollut lähtenyt mitenkään älyttömän paljoa. Pieni tukko kuitenkin, höh!

Viralliselta puolelta sateli lukuisia Laatu 1 merkintöjä ja Luokkavoittoja tuli yhteensä neljä! Avoimestä kaksi(Havu & Haitekki), junnuista yksi(Kares) ja babyistä yksi(Juoksulaulu). Jeesus palkittiin Tuomarin suosikilla, mikä taisi olla päivän yksi suurimmista yllätyksistä! Olisin voinut vannoa, että jos se meidän porukasta jollekin siunaantuu, niin se on sanomattakin selvää, että se tulee Jeesuksen isälle, Börjelle. Toisin kuitenkin kävi ja Jeesus sai kyllä sen verran kommenttiakin tuomarilta, että pakko kai se on vihdoin uskoa, että se on isäänsä monella tapaa parempi yksilö(nyt tekisi mieli sanoa rotumääritelmällisesti, mutta väriltä ei sitä löydy, joten pitäisikö sanoa ulkomuodoltaan? :D), kun katsoo kokonaisuutta.
Havun ja Kareksen luokkavoittoja osasin salaa mielessäni odottaa, mutta Haitekki ja Juoksulaulu yllättivät! Molemmat saivat hyvät arvostelut ja ne menivät aika hyvin yhteen sen kanssa, mitä itse niistä ajattelen. Juoksulaululle tämä oli ihka ensimmäinen näyttely ja sitä olen jännännyt ehkä eniten, että mitä siitä mahdetaan sanoa. Näkeekö tuomari siinä samaa potentiaalia kuin minä? Haitekki onkin sitten oikea lillerilalleri. :D Se on ihan päivästä, tuulen suunnasta ja kuun kiertoradasta kiinni, että mihin suuntaan sen arvostelut kallistuvat ja mitä siitä sanotaan. Sen arvostelut menevät aina laidasta laitaan riippuen siitä, kuka on tuomaroimassa. Tullut siis isäänsä. ;)

Jeesuksen vir.luokan Ts & Havun pet2 rosetti  

Lapuan näyttelystä jäi kaiken kaikkiaan todella mukava fiilis, vaikka se olikin fyysisesti hyvin rankka päivä. Toisaalta kieltämättä harmittaahan se, että Havun kanssa tämä puuttuvien sertien metsästys jatkuu yhä ja valoa tunnelin päässä ei ole ollut enää hetkeen tämän suhteen. (Vai tuntuuko musta vain taas siltä? Eihän mun pitäisi olla mikään kaikki-loput-sertit-heti-mulle-nyt -tyyppi :D Toki onhan tässä jo ehditty niiden toivossa pitkään jo kisaamaankin) Herra oli kuulemma kirkkaasti yhdeksän avoimen luokan blackeistä se the luokkavoittaja, mutta siihen se sitten taas tyssäsikin. Olin ehkä jo liian innoissani luokkavoitosta, koska tähän yhdeksään eläimeen mahtui ihan oikeasti Havun pahimmat kilpailijat ja taso oli kova! Oli kyllä upea näky! Yhdeksän mahtavaa, komeaa ja todella mustaa gerbiiliä samaan aikaan paikalla. Vau! Kumpa olisi saanut kuvan(kamera mukana, mutta akku noup!). Upea luokka kerta kaikkiaan. Luokkavoittojahan jaettiin tässä luokassa peräti neljä kipalesta, joten sekin kertoo jo jotain. :) On se musta vain kaunis väri gerbiilillä, ollessaan kirjaimellisesti edes lähellä sitä oikeaa mustaa. Oli hienoa nähdä, että valkoisia värivirheitä oli saatu todella näppärästi minimiin näillä elukoilla. Haaveilin mielessäni, että mimmosia yhdistelmiä tästä sakista saisikaan aikaiseksi. Oj, että! Nam! <3
Monet tietävät, että saatan usein kuulostaa hirmu pettyneeltä, jos meillä on pesässä mustia vaaveja. Tämä siis johtuu vain ja ainoastaan siitä, että black on sekä apu- että sivuvärini. Kasvatan ja yritän saada ulos mahdollisimman hyvää lilacia ja blueta, jolloin jatkuvasti pesään putkahtelevat mustat poikaset ovat sinällään aina toisinaan aika musertavia, kun tietää, ettei yhdistelmä tuottanut haluttua tulosta. Taaskaan. Hah, hieman hankalasti selitetty ja tulen tästä kirjoittamaan lähiaikoina ihan oman blogimerkintänsäkin, kun saan aikaa. Rotumääritelmän mukainen black on kuitenkin aina mielestäni upea näky. En mä siis mustaa vihaa. Se on yksi lempiväreistäni kaikista mutinoistani huolimatta. :D

Tulin jutelleeksi muutamien kasvattajatuttujen kanssa pitkin päivää(oli muuten aivan super ihanaa nähdä pitkästä aikaa!<3) ja oli kivaa vaihtaa kuulumisia tyyppien kanssa, joilla on myös omia tavoitteitaan kasvatuksen suhteen tavoiteltavana. :) Tuli taas semmoinen tunne, että en ole yksin enkä todellakaan ainoa, jolla välillä tulee tai tuntuu tulevan seinä vastaan. Nämä kuitenkin ovat niin pientä verrattuna kaikkiin niihin iloisiin ja positiivisiin juttuihin.
Yksi yllätys (mikä sai aikaiseksi kuulemma pelottavan hymyn! xD) oli se, että sain huomata hyvin monien perheiden/omistajien tuoneen kasvattejani näytille petin lisäksi myös viralliseen luokkaan! En ole siis missään vaiheessa tätä vaatinut, mutta olen sanonut, että sitä voi halutessaan kokeilla, mikäli siltä tuntuu. :) Palkintojen jaossa mm. Ilakooraan aamuun(yellow fox) ja X-Static(black patched) pääsivät loistamaan! Hienoa pojat! Ei mennyt kuuroille korville se (=läppä) "uhkaus", että vien pojat itse salaa tai väkisin näytille, jos omistaja ei asiasta innostu. :'D
Ehdin lukaista läpi ja tehdä itselleni merkintöjä myös monen muun kasvatin arvosteluista. Paljon kiitoksia näistä! Näin saan arvokasta tietoa siitä, että miten on mennyt kyseisellä kasvatilla ja millaisia periyttäjiä vanhemmat ovat olleet. Tämä auttaa paljon suunnittelussa ja tuntemaan omia kasvatteja ja taustalla olevia linjoja entistä paremmin. Joten tack så mycket!

Päivän läppä taisi olla, kun väsyneenä ja vähän äreänä erehdyin vahingossa kysymään:"Missä se merkityksetön gerbiili on?" *pitkä hiljaisuus* *ihmiset tuijottaa pitkään* "Ai se merkitön? Se, jota ei ole tussimerkattu?" *Facepalm* *REPS* Hieman alkoi porukkaa naurattaa. :D
(Täsmennyksenä siis vielä edelliseen: Mikäli näyttelyssä on boksissa useampi saman värinen yksilö, tulee näyttelyyn osallistumaton merkata tussilla, ettei väärä eläin mene toisen nimissä arvosteluun.)







 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti