keskiviikko 19. elokuuta 2015

Aika esitellä FLI-150

"Hei, mitä sä oikein teet? - Pupujuttuja vain..."

Pakko kai se on vihdoin myöntää, että menin sitten toteuttamaan yhden pitkäaikaisista haaveistani. Lupasin itselleni viime vuoden puolella, että mikäli todella saan asiat taas mallilleen ja käytyä kouluni loppuun, niin hankin vihdoinkin sen toisen kanin. Haave toisesta kanista on kytenyt jo viimeiset kolme vuotta, mutta aina se on jäänyt syystä tai toisesta toteuttamatta. Aika ja paikka eivät ole koskaan tuntuneet olevan oikeat enkä ole kyennyt päättämään sitä oikeaa, itselle soveltuvaa rotua. Furmis on kauniista luonnonkeltaisesta väristään huolimatta risteytyskani ja siitä tämä asioiden eri puntarointi oikeastaan lähtikin matkaan. Sanotaanko näin, että aiemmin kaikki aika on mennyt siihen, että olen vain karsinut kokoamaani eri rotujen listaa. Olen käynyt tutustumassa monessa eri paikkaa eri rotuihin ja pyrkinyt siihen, etten tee johtopäätöksiä tai "tuomitse" jotain yksittäistä rotua vain yhden tai kahden kanin perusteella. You know.

Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin koonneeni ihan vääränlaista listaa... Listan kuuluisi koostua niistä asioista, mitä kanilta tahdon ja millainen kani tulisi Furmiksen kanssa hyvin toimeen, koska sillehän siitä pääasiassa kanikaveria toivoisin. Olen jopa nähnyt painajaisia tilanteesta, että mulla oli jokin kani. Unessa ei siis käynyt ilmi, miltä se näytti tai millainen se tarkalleen ottaen oli. Se oli vain tumma hahmo, jonka tiesin kaniksi? Anyways, tämä otus oli painajaiseni painajainen. Pelkäsin sitä. Furmis pelkäsi sitä. Se otus rikkoi kaikki paikat siihen malliin, ettei mikään vakuutuskaan enää korvannut asunnon ja tavaroideni vaurioita. (>:D) Se oli murkkuikäinen, todella lihaksikas, vahva ja kovapäinen tapaus. Se söi valtavasti ja kasvoi huimaa vauhtia. Tilanne oli unessa katastrofaalinen. Kani haavoitti Furmista todella pahasti ja jouduin jättämään sen eläinlääkärille tarkkailtavaksi. Olin huolesta sekaisin ja ahdisti. Pelkäsin koko ajan, että Furmis menehtyisi eläinlääkärin käsiin. Se oli niin kerta kaikkisen huonossa kunnossa. Uni päättyi siihen, kun tämä outo jättiläiskani hyökkäsi päälleni tullessani kotiin. Horjahdin taakse päin ja kaaduin kohti ovea. Ehdin laittaa käteni kasvojeni suojaksi, mutta tunsin miten kanin hampaat upposivat kivuliaasti käteen kyynärluun kohdille. Hyi. En halua puida enää tämän tarkemmin sitä unta, niin kamala se oli!

Mutta sitten taas itse asiaan... Koko kaniasia on ehkä jollain tapaa kytenyt ja stressannutkin ajoittain takaraivossa (esimerkkinä vaikka tuo uni). Joillekin saattoi ehkä tulla yllätyksenä toisen kanin hankinta ja moni on kummastellut rotuvalintaani. Tahdoin omalta osaltani kantaa korteni kekoon ja tarjota kasvattajalle sijoituskoti mahdollisuutta. Olin onnesta soikeana, kun sijoitus onnistui kauemmaskin. Alusta asti oli selvää, että kani tulee olemaan 'jotain rotua', sillä tahdon edesauttaa hyvien kasvattajien jalostustyön päämääriä. Kaikkia kaneja ei vain voi pitää kotona. Monesti kasvattajilla on kuitenkin tarvetta hyville sijoituskodeille ja meillä varmasti tämä kyseinen kani saa hyvää hoitoa ja riittävästi huomiota, aktiviteetteja sekä rakkautta ja rajoja. Haaveissa on ollut myös pitkään harrastekani, jonka kanssa pääsisi koluamaan erilaisia näyttelyitä ja ehkäpä myös harrastamaan jotain muutakin kivaa...

Moni kysyi, että miksei yksi kani riittänyt? Ei, ei riittänyt. Furmis on kaikesta huolimatta laumaeläin ja minä en voi pitää toista loppuelämäänsä yksin, koska koen sen olevan väärin. Uskon, että kanit ovat tulleet jollain tapaa myös jäädäkseen elämääni. Tämän "villityksen" ei ollut tarkoituskaan jäädä pelkästään yhteen kaniin. 
Miksen hankkinut esimerkiksi koiraa? Trust me! Tätä kanirotua on tituleerattu kanimaailman koiraksi ja se kuvastaa rotua aivan äärimmäisen hyvin. Koira ei enää valitettavasti sovellu arkeeni eikä ole edes haaveissa. Olen saanut nauttia maailman parhaan koiran seurasta kymmenen ihanaa vuotta ja viimeiset viisi vuotta olen ollut ilman omaa koiraa. Vuosi vuodelta vahvistuu se ajatus, että kukaan ei koskaan tule korvaamaan tämän koiran jättämää aukkoa enkä hanki toista koiraa vaan sen aukon vuoksi. Jos elämääni tulee vielä koira, se tulee jostain aivan muusta syystä ja sitten, kun sen aika oikeasti on. Mä saan onneksi nauttia kaverieni koirista sekä hoitokoirani seurasta loppu viimein ihan koska vain itse tahdon. Se riittää minulle. 




Mikset hankkinut toista rescuekania? Voin kertoa, että mulle riittää tämä yksi. Ainakin vähäksi aikaa. Moni ei ehkä ymmärrä eikä välttämättä tule koskaan ymmärtämäänkään millaisen matkan mä oon kulkenut tuon poijankoltiaisen kanssa, että tämä nykyinen kesy lemmikkikani on saatu kuoriutumaan! Sinänsä hassua, että mun elämään ylipäätään tuli kani ja vieläpä tuo kyseinen yksilö. Enhän mä edes sen kummemmin piittaa kaneista? Enhän? Vai piittaanko? Häh? Kanit olivat mulle melko yhdentekeviä lemmikkejä siihen asti, kunnes tapasin Furmiksen. :) Joskus olen pohtinut, että ehkä tämän kyseisen eläimen kokema pelko sai mut vakaasti työskentelemään sen kanssa niin ahkerasti. Lopulta tuli se päivä, jona Furmiksen oli aika muuttaa uuteen kotiin. Se oli jälleen terve ja täysin kuntoutunut (oli siis luonani kuntoutumassa ennenkö jäi meille pysyvästi), joskin se ei ollut ihan tavallinen pupu. Se oli arka, pelkäsi aivan tavallisia asioita, ei luottanut ihmiseen eikä se osannut olla vieraiden ihmisten kanssa tai ottaa uusia asioita vastaan. Muistan aina sen hetken, kun eräs perhe tuli sovistusti poikaa katsomaan ja oli valmis tarjoamaan sille kodin. Pettymys oli suuri. Molemmin puolin. Eihän kani ymmärrä, että se on tavallaan pelastettu. Ei se ymmärtänyt, että vento vieraat ihmiset olivat tulleet tarjoamaan sille elämän. Rakastavan kodin. 

Kaiken lisäksi perhe ei ollut ymmärtänyt ihan täysin, mitä olivat tulleet hakemaan. Heidän tarkoituksensa oli ollut hyvä (siis tarjota kodittomalle koti), mutta näyttäessäni kuvia kuntoutusajalta, he kauhistuivat. Ulkonäöllisesti oli tehty paljon, mutta kani oli sisältä yhä tietyllä tapaa "rikki". Se vaati paljon työtä ja opiskelua. Ehkä se ei kesyyntyisi koskaan. Furmis ei rakastanut perheen tytärtä varauksetta, vaan pakeni kauhuissaan turvapaikkaansa. Reaktio oli niin voimakas tällä kertaa, että itsekin havahduin siihen eri tavoin ja aloin pohtimaan sen tuntemattomia taustoja. On selvää, että se on ollut jonkun lemmikki, mutta onko edellinen omistaja ollut kenties lapsi, joka on aiheuttanut luottamuspulan? Muistan aina Furmiksen ilmeen, kun perhe ja etenkin tyttö astui siihen huoneeseen, missä kanin häkki ja oma-alue sijaitsi. Siinä paikassa lipsautin kuin tajuamattani: "Kani ei ole enää myynnissä." Onneksi perhe ymmärsi tilanteen. Puhuimme pitkään ja olimme samaa mieltä siitä, että he etsivät ihan toisenlaista kania. He olivat ensikertalaisia kanien kanssa (noh siis olinhan minäkin, mutta toisella tapaa) sekä ohjeita ja apuja vailla. Parin kuukauden päästä tapaamisestamme tuli iloinen viesti, jossa kävi ilmi, että he olivat avullani löytäneet hyvän kasvattajan ja ihanaakin ihanemman perheenjäsenen. Kääpiöluppavauva oli osoittanut juuri sellaiseksi, mitä he olivat toivoneet. Mielestäni erinomainen vaihtoehto. On kaunis ajatus tarjota kodittomalle koti, mutta ei se ole väärinkään ostaa kasvattajalta varmasti terve eläin, jonka taustat ovat tiedossa. Lähtökohdat normaali arkeenkin ovat tällaisen kanin kanssa ihan toisenlaiset. 

Miksi tuo kani on niin surullinen? Ei se ole surullinen. Erittäin reipas vauva, joka vetelee iloloikkia ympäri kämppää. Ei luppakorva ole automaattisesti surullinen, koska sen korvat ovat alaspäin taittuneet.

Miksi sillä on niin suuret korvat? Jotta se kuulisi sinut paremmin! No ei kai! :D Siksi, että se on jalostuksen tulos. Se on satoja vuosia jalostamalla tuotettu ominaisuus, josta se ei kuitenkaan kärsi, vaikka monet näin luulevat. Rodulla on puolesta puhujansa ja myös niitä löytyy paljon, jotka tuomitsevat kyseisen muunnoksen kasvattajat ankaralla kädellä.

Eikö kääpiöluppa olisi riittänyt? Ei, ei olisi. Monella tuttavallani on kääpiöluppia lemmikkeinä tai kasvatuksen alla. En ole koskaan saanut tai kokenut minkäänlaista yhteyttä kääpiöluppiin. Valitettavasti. Monen moni muu rotu menee sen edelle. Ranskanluppia olen nähnyt ja hoitanut myös jonkin verran, eivätkä nekään ole sytyttäneet kuten tämä rotu. "Rodun iskevyys" ei ole sen korvissa, vaan luonteessa ja tietyllä tapaa jänismäisessä olemuksessa ja rakenteessa. 

No mitä nyt ihmisetkin sitten oikein ajattelevat? Kuten jo sanoin, harkitsin KOLME vuotta. Eivätkä ne korvat (jotka pistävät ensimmäisenä silmään) ole se syy, miksi rakastuin rotuun. Välillä ihan turhauttaa se asioiden jankkaaminen, korva sitä, korva tätä. Useimmiten niillä jankkaajilla ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta kyseisestä rodusta ja siksi erilaisia mielikuvia on helppoa alkaa maalaamaan ja värittämään muille, asioista tietämättömille. Olen kokenut tämän saman lynkkaamisen jo skinnymarsuni kanssa, saman kävin läpi omistaessani kolme baldwinia ja perättömimmät asiat olen saanut osakseni jo vuosia sitten, kun otin siniset gerbiilit kasvatukseeni mukaan. Ennakkoluuloiset ihmiset ovat tulleet jo niin arkiseksi jutuksi, että niiden olemassa olo ja sanomiset ovat jo ihan samantekevää tässä vaiheessa. :D 

Neiti on siis viralliselta nimeltään Freudean Slip. Väriltään upea madagaskar eli väri on lämmin punaisen ruskea kera mustan hunnun. <3 Voi, että olen haaveillut tämän värisestä kanista pitkään! Niin kauniita! Samoin myös madat viitalla! Huh! Halusin säilyttää neidin kutsumanimessä mahdollisimman monta samaa kirjainta kuin virallisessa nimessä. Siksi en osannut ihmisille kertoa tai tänne blogiinkaan sen kummemmin kirjoitella uudesta perheenjäsenestä. Eihän sillä ollut edes nimeä, mistä alkaa kertomaan tätä koko juttua auki. :D Nähtyäni auton rekkarin FLI-150, tiesin, että siinä se on! Se on Fliiso! Nelikuinen, reipas ja kovapäinen. Eikä kompastele korviinsa. Oman arvonsa tunteva rasavilli, joka on älykäs, toimelias ja hyvin avoin uusille ihmisille ja asioille. Ei tykkää mintusta. Tutustuminen jatkuu yhä, mutta paljon on tullut koettua tämän ensimmäisen yhteisen kuukauden aikana. Olen kiitollinen tästä neidistä, joka on osoittautunut hyvin paljon sellaiseksi, mitä toiselta kanilta uskalsin toivoa.




Mua on monesti viime aikoina naurattanut ihmisten reaktiot, kun joku ilmoittaa saaneensa vauvan tai hankkineensa koiran. Voi sitä riemun ja kyselyn määrää. Sitten, kun kertoo hankkineensa kanin, niin kukaan ei sano mitään. :D Tai sitten kysellään jotain ihan typerää. Mun fiilikset on kuitenkin tällä hetkellä sitä luokkaa kuin olisin mennyt hankkimaan koiranpennun, lapsen ja apinan samassa paketissa... Meillä meni kaksi viikkoa löytää yhteinen sävel vessapolitiikan kanssa. Sitä ennen siivosin 5-8 kusilammikkoa per päivä. Induktiolieden päälle kiipeäminen ja lapsilukon pois päältä saaminen ei ole tälle hepsankeikalle temppu eikä mikään! Vauhtia on piisannut viimeisen kuukauden ajan enemmän kuin hetkeen. Välillä on ollut hyviä ja välillä huonoja päiviä. Fliiso on kuitenkin jo kovin rakas ja tullut jäädäkseen siitä huolimatta, vaikka välillä olen väsyneenä kuulostanutkin siltä, että olen lopun uupunut tuohon koko riekkupyllyyn. Arki aktiivisen vauvapupun kanssa on jäänyt multa täysin kokematta. Eihän Furmiksesta tiedetä edes sen ikää. Pelkkä eläinlääkärin arvio. Eikä se tullessaan enää mikään vauva ollut. Näiltä näppäimiltä siirrynkin sitten seuraavaksi laittamaan vaavalle valjaita niskaan ja pihalle! Upea sää kerta kaikkiaan! Toivottavasti näistä aurinkoisista ja lämpimistä päivistä saadaan vielä nauttia pitkään! :)

6 kommenttia:

  1. Onnea uudesta perheenjäsenestä! <3 Luin rustailusi oikein ajatuksella ja päälimmäinen fiilinki kokoajan oli, lämmin tunne ja ilo siitä, että muutkin suhtautuvat näin vakavasti elämen tuomaan vastuuseen ja siihen, että mieluiten pitää olla JUURI SE TIETTY eläin kyseessä, ei ensimmäinen vastaantuleva. :) Ymmärsinkö oikein, että tuorein töpöhäntäihanuutesi on siis englanninluppa? Todella kiehtovaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset noista sanoista. :) Juu, riekkupylly on rodultaan englanninluppa. Kyllä tätä kania onkin odotettu pitkään ja hartaasti. Jaksan hehkua aiheesta varmaan pitkälle syksyyn. Yllättävän monella on ollut se reaktio, että miksen hankkinut kania joltain tutulta, kun niin moni kasvattaa tai eläinkaupasta, josta niitä saa heti tai sitten kaupan seinältä, kun kaneista tuntuu taas olevan ylitarjontaa. Kyllähän se jotain motivaatiosta kertoo, kun joku hullu matkusti likemmäs 700km ja haki jonkun, jota naapurit luulee mäyräkoiraksi. :D

      Poista
  2. Vaikka korvakommentteja on varmasti sadellut, niin ei niitä voi kuin ihmetellä! Elokuun näyttelyissä näin englanninlupan ensimmäistä kertaa livenä ja ne korvat kyllä varastaa huomion hyvin ;) Kerrassaan mahtavat!

    Ja onnea perheenlisäyksestä <3 Tuttu tunne, kun kaikki ei ymmärrä miten isoja ja ihania juttuja tämmöiset uudet "hankinnat" voikaan olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fliisokin oli kyseisessä tapahtumassa mukana. :) Todennäköisesti oot bongannut sen siskon (musta viitalla), joka oli semmoisessa koirien näyttelyhäkissä, jossa oli vaaleanpunaiset pinnat? Fliiso oli semmoisessa tumman vihreässä, tavallisessa ison kissan kantokopassa siinä hyvin likellä, parin boksin päässä.

      Kiitokset. Olen ylpeä kanin omistaja. <3 Saattaahan tämä olla kymmenenkin vuoden päätös, joten mielestäni kyseessä ei ole mikään helposti ja nopeasti lukkoon lyötävä pikku "hankinta". Ei nyt ihan koiraan verrattavissa, mutta paljon ne kanitkin vaativat omia juttujaan, jotka tulee ottaa huomioon. Liian monella tuntuu olevan sellainen käsitys, että kani viettää 24/7 häkin perällä möllöttäen, haisee pahalle, tuhoaa kaiken (eli ei missään nimessä voi pitää vapaana) ja on ennen kaikkea vihainen. Tämmöiset jutut tuli heti taas vastaan, kun rapussa ensimmäiseen naapurin mummoon törmättiin.

      Poista
  3. Fliiso-kaunokainen! Seuraava kuvapostaus sitten siitä, kuinka Fliiso saa itsensä keittiötasolle. :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh God No! :D Paljon on tehty töitä, ettei tuo apina pääsisi sinne kiipparoimaan. Yksi mielessä muhinut aihe voisi olla korvien mittaaminen tai sitten Fliison lempiaihe: ulkona riehuminen tai meidän lenkkireitin esittely -postaus.

      Poista