Kun olin lätkäissyt viime päivitykseni blogiin (vähän reilu viikko takaperin) lähdinkin siltä istumalta tukka putkella ajelemaan kohti Turkua. Tiedossa oli jo perinteeksi muodostunut kesän perheloma laivalla. Harmiksemme kaksi henkilöä oli estynyt tulemasta reissuun mukaan. Ei kuitenkaan jääty liian pitkäksi aikaa tätä asiaa synkistelemään, vaan suuntasimme sitten lomalle neljästään. :) Kyllä tätä reissua oli jo odotettukin! Otin mukaan matkalukemiseksi kirjan sekä lankakerän jos toisenkin, mutta arvatenkin ne jäi korkkaamattomina laukun pohjalle. Taas. Joka vuosi sama juttu. Mä en ikinä opi tai muista sitä, että eihän mulla tommosessa paikassa koskaan ole tullut aika pitkäksi. Hetkeksikään. Ohjelmaa ilmaantuu aina kuin itsestään ja parhaita hetkiä olivat totta kai yhteiset juttutuokiot. Isää vähän huvitti mun ensimmäisen illan rehuisa iltapala ja se, että miten jaksan sen kaiken syödä. Voin kertoa, että kaikki meni alas ja tuo annos oli ehkä yksi parhaista iltapaloistani koskaan! Nam nam <3
Taxfreessä oli aivan mahdoton ryysis ja kaiken sen jonottamisen jälkeen olimme siskon kanssa niin rätti-poikki-puhki, että rojahdimme kantamuksiemme kera sänkyyn. Jonkin aikaa jaksoimme katsella telkkarista tulevia ruokasarjoja, kunnes totesimme, että nyt tämä jälkiruokien ja kokkien alituinen "haukkuminen" saa luvan riittää. :D Molemmilla iski makean nälkä. Suuntasimme yläkerran kahvioon haukkaamaan välipalaa. Tai omien sanojemme mukaan, tämän tv -tarjonnan jälkeen oli vain pakko päästä haukkumaan jonkun muun tekemiä jälkiruokia. :D Ostimme kaksi (kuvassa) kakunpalaa ja hörppäsimme siihen kahvit päälle. Suklaakakku nyt oli molemmille vain se MUST -juttu ja juustokakkua halusimme molemmat päästä jyrsijäimmeisinä testaamaan. ;D Siskoni leipoo myös jokseenkin paljon ja hän halusi tehdä tästä herkusta oikein kunnon analyysin. Yllätys oli suuri, kun tajusimme, että tuo vähän näiveettyneen näköinen suklaakakun pala oli huomattavasti parempi (ja muutenkin yllättävän hyvä, ei lainkaan kuiva) vaihtoehto. Juustokakku oli persoonallisen näköinen, mutta siis niin kerta kaikkiaan makea, että me kaksi jouduimme suurin piirtein vääntämään kättä siitä, että kumpi syö tuon olemattoman kokoisen palan loppuun. Opimme siis, että moni kakku (jälleen kerran) päältä kaunis... Kaiken kaikkiaan reissu oli jälleen kerran erittäin onnistunut. Taxfreestä löytyi muutamia mieluisia juttuja (pääasiassa juustolajitelma ja hajuvettä) sekä perustuliaisia. Karaoke puoli tuli tsekattua kuten myös muutama itselle uutukainen ravintola ruokineen. Melko haikeana suuntasin takaisin kotiin, kun reissu tuli päätökseensä...
Olin vain pari hassua vuorokautta matkassa ja tällä välin gerbiilivauvat tuntuivat taas kasvaneen ihan hurjasti! Tai niin noh.. Kehittyneethän ne olivat molemmat, mutta huomasin hyvin nopeasti, että toinen poikanen on jäänyt kasvussa jälkeen ja syyksi paljastui mikäpä_muukaan_kuin naksutauti. Aloitin tukiruokinnan välittömästi. Poikanen vaikuttaa nyt loppuviikkoon mennessä siltä, että se kykenee ja haluaakin syödä reippaasti itse, mikäli vain nenä on räästä puhdas. Nenää on tullut putsattua monen monta kertaa päivässä ja olen huomannut, että poikanen on vahvistuessaan alkanut putsaamaan sitä myös itse. Olen nyt tehnyt sen päätöksen, että tämä naaras poikanen tulee jossain vaiheessa etsimään omaa lemmikkikotiaan. Poikanen voi muuttaa meiltä esimerkiksi jonkun vanhemman naaraan kaverina (katso myyntiosio) tai voin myös harkita luopuvani sen emosta.
"Honaripoika" paljastuikin sitten lopulta argenteksi! <3 Vitsit, mikä tuuri! Näin "hyvin" mä oon kattonut ja valottanut sen silmiä ja tulkitsin ne mustiksi (mukama) tummien luomien perusteella. Keskiviikkona sitten paljastuikin, että kyseessä oli erittäin tumman rubiininpunaiset simmut. Turkin värisävyä ehdin jo tovin ihmettelemään, mutta ajattelin sen johtuvan vain poikasen lukuisista oletetuista resessiiveistä. Olisihan mun nyt pitänyt tajuta. ;) Tätä se sitten on, kun yksivärisiä kasvattavalle syntyy jotain, mitä ei niin näekään alituiseen.
Sitten olisi vielä jotain pientä tiedotettavaa liittyen alkusyksyyn. Seuraavat pariskunnat asuvat nyt yhdessä ja jään innolla peukut pystyssä odottamaan mahdollista jälkikasvua.
#'s Unihiekkamyrsky - #'s Supernova
#'s Oodi ilolle - #'s Muikia maronlakki
Kuvista sen verran, että tuoreelle pariskunnalle piti järjestää pienet pilttikarkelot pahvilaatikon pohjalla, ennenkö yhteiselo alkoi luistamaan. Taas sai todeta, että talouteen tuli akkavalta (kuva 2). Nova oli tyytyväinen vasta, kun uros alistui neitokaisen tahtoon. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti