keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Tulvii Pohjanmaa

Tällä samalla otsikolla on varmasti nimetty tämän viikon aikana ties montako sataa blogi merkintää Pohjanmaalla. Enkä minäkään tee poikkeusta. :D Kyllähän tämä kantatie 67 poikki meno vaikutti meikäläiseenkin, vaikka ajattelisi ettei. Lähdin siis sunnuntaina katsomaan Jurvaan kavereita ja normaalisti tunnin mittainen ajoreissu muuttuikin kahden tunnin roadtripiksi! Voi elämä, että olin poikki! Sama kuin olisi ajanut ajallisesti tyyliin Tampereelle pysähtymättä.
Radiot paasasivat koko matkan tulvista ja tuntui kuin kaikki olisivat tehneet siitä tilanteesta(jota eivät itse paikan päällä näe) jotain maailman lopun meininkiä. Vettä toki on tullut paljon(mm. kolme päivää putkeen) ja siellä täällä tulvii, mutta näinhän on ollut aina ja tulee varmasti aina olemaankin. Näen jo sieluni silmin ne otsikot mitä kymmenen vuoden päästä tästä vedetään.

Vietin Jurvassa jälleen hauskan päivän kera Jaanan ja Aidan <3 Sain siinä sitten hankittua itselleni geelikynnetkin samalla. Kannattaapi käydä perehtymässä kaverini Kiukku & Kipuna yrityksen kotisivuihin osoitteessa; http://www.nakertaa.net/metalli/index.html (tarjolla siis muutakin kuin pelkästään kynsiä. ;) mm. koruja, eläinten ruokia ja tarvikkeita)

Viime päivinä meille on syntynyt kaksi poikuetta. Herne edelleen panttaa poikasiaan. Se on varmasti tiine, mutta veikkaan, että se ei tullut siitä kiimasta tiineeksi, kun pari yhdistettiin. Toisin sanoen laskettuaika on jo ohitettu reilusti, mikä viittaa siihen, että se tiinehtyi myöhemmin ja tarkkaa syntymäpäivää on mahdoton arvioida etukäteen. Arvio voi siis heittää jopa neljällä päivällä, joten tässä saa todella alkaa olemaan varuillaan.
Näistä uusista poikasista en osaa vielä sanoa paljoakaan. Yksivärisiä poikasia on luvassa, väriskaala vahvasti mustan puolella, mutta myös siniset, slatet ja nutmegit ovat mahdollisia resessiiveistä riippuen. Molemmat emot voivat hyvin ja äänestä päätellen molemmilla on useita poikasia hoidettavanaan.

Kirpparilöytöjä gerbiileille. ;) Nyt on meilläkin oma kylpyhiekka astiasto!

Myönnettäköön, että Eikkaa murehdin. Tämä on sen toinen poikue ja ensimmäinen poikue meni tyystin mönkään. Tuolloin poikasia oli viisi, mutta kaikki lähtivät yksi toisensa perään paremmille purumaille. Emo oli kunnossa, vahva ja hoiti esimerkillisesti pienokaisia, mutta jostain syystä X poikaset vaikuttivat olevan todella heikkoja. Sinisen värin kasvattaminen ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Tuntuu, että uuden muunnoksen työstäminen tuo enemmän surua kuin minkään muun värin kasvatus, mutta mieleen jäävät myös ne onnistumisen hetket, joita iloitaan sitten yhdessä pitkin Pohjoismaita. Jokainen sinisten kautta saatu yksilö on jollain tapaa tärkeä.
Mua on pyydetty ties kuinka monesti kirjoittamaan artikkelia ja sinisiä käsittelevää sivustoa, mutta nämä kirjoitukset makaavat vielä toistaiseksi pöytälaatikossa tai pitäisikö sanoa osa siellä ja osa koneen syövereissä. Ehkä saan ne näpyteltyä ensi vuoden puolella valmiiksi ja julkaisu kelpoisiksi. Kaikki se tieto, kokemus, teoria, apu ynnä muu mitä olen saanut eri kasvattajilta, on ollut aivan sanoinkuvailemattoman arvokasta. Vaikka olen yksin Suomessa, en ole yksin Pohjoismaissa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti