Mammoja ja pikku mamoja

Olion vauvat ovat avanneet simmunsa. Ei siitä ole pitkäkään aika, kun molemmat hiihtivät vielä kyklooppeina pitkin terraa. :D Vitsit pitää muistaa tulevalla viikolla kuvailla näitä oikein urakalla. Kyllä se nyt siltä vaikuttaa, että toinen on slate(u) ja toinen black(n), kuten arvelinkin. Emo saa siis neitokaisesta itselleen kämppiksen ja mieluusti myisin tämän neitokaisen alustavasti sijoitussopimuksella. Slate poika tuskin tulee olemaan osana kasvatustani, mutta väri näyttää ainakin tällä hetkellä mun silmään ihan kivalta samoin pää on ihanan pyöreä. Ensisijaisesti siis poika etsii lemmikkikotia, mutta näyttelyissä käyminenkään ei ole mun mielestä kokonaan poissuljettu ajatus. ;) Pojalle ei ole tarjota omasta poikueesta kämppistä, mutta kun ikää tulee lisää, niin se saa muuttaa kolmen kimppaan noiden myynnissä olevien poikien kanssa. Voin myös harkita yksin myyntiä, mikäli kodissa on jo odottamassa tai tulossa kaveri/kaverit.

Vauvoille meinasi yllättää pieni jännäkakka tänään housuihin, kun tapasivat ensimmäistä kertaa mister hedelmäpiltin! Mikä ihme tuo keltainen mönjä tuolla kupin pohjalla oikein on?? Ensin sitä piti haistella ja piirrittää tovin, kunnes emo hyökkäsi kipolle. Noh, eipä kai se mitään vaarallista ole? Varovaisesti askel askeleelta uskaltauduttiin kipolle ja jälleen piti haistella niin kippoa kuin emon suupieliäkin. Nopea lipaus.. Ei nyt otetaan pieni haukkaisu! Ai että miten makeaa! Hyh! Äkkiä pois.. Jaa, vai että pitäisi mennä takaisin. Kyllä sitä on pakko mennä maistamaan vielä uudelleen. No, onhan tämä ihan hyvää. Suorastaan herkullista. Oho.. Nytkö se jo loppui? Ai miten niin syötiin mukamas paljon? Ei kai tässä auta muu kuin alkaa pesemään sormien välejä ja valmistautumaan päikkäreille.

Mainittakoon, että näiden muksujen emänemä on tuottanut mulle viime päivät vähän harmaita hiuksia. Herne on tiineenä ja synnytykseen olisi vielä aikaa. Kyseessä on naaraan toinen ja viimeinen poikue. Vatsa on oikea pullataikina ja liikkuminen todella hidasta. Toissa päivänä pelkäsin, että sillä on keskenmeno tekeillä, koska se makasi pitkin pituuttaan terrassa ja takapää näytti siltä kuin se supistelisi. Hengittäminen oli tiuhaa ja mun tullessa katsomaan, se selvästi peitteli tukalaa oloaan. Herne on saanut olla täysin rauhassa ja olen nähnyt, että se syö ja juo ihan normaalisti. Vähän väsähtäneen oloinen ja niska rasvoittunut. Laskin juomapulloa reilusti alemmas ja ruuat siirsin pesän viereen, jottei sen tarvitsisi turhia ponnistella. Soitin muutaman puhelun ja totesin, että ei tässä auta muu kuin odottaa ja katsoa miten tilanne etenee. Olen jännittänyt ehkä senkin takia kovasti, koska Oprahin muutaman vuoden takainen keskenmeno ja jälkihoito rulianssi ovat vielä hyvinkin tuoreessa muistissa. Tosin tilanne oli silloin ihan erilainen ja aika pahakin..

Onneksi taisin tällä kertaa selvitä pelkällä säikähdyksellä. Poikasia ei ole kuulunut ja emo on pirteä oma itsensä. Herne on siitä ihana, että se nauttii silittelystä(eipä olisi uskonut siitä villikosta, jonka tapasin reilu vuosi sitten) ja myöskin hellästä harjaamisesta. Silittelin rouvaa tänään siinä samalla, kun tarjosin sille auringonkukan siemeniä ja ruuan. Rouvan asetuttua makuulle pitkin pituuttaan näin ihan selvästi miten sen vatsassa oli liikettä. Vatsa ihan selvästi "aaltoili" ja "kupruili", jonka jälkeen Herne kääntyi puolittain selälleen makaamaan. Alkaa ihan oikeasti jo jännittämään, että montako pienokaista siellä oikein mahtaa olla... Taitaa olla arveltua isompi poikue tuloillaan. Olisi kyllä ihanaa saada tältä upealta naaraalta vielä suvun jatkoksi joku musta naaras tai jopa kuviolla. Herne on kaikin puolin mainio gerba, joka huolehtii niin jälkeläisistään kuin kämppiksistäänkin. Hellä luonne plus Hellyyttävä persoona plus Hellimistä rakastava karvapallo on yhtä kuin  Herne <3

Tässä vielä kuva Herneestä noin vuosi sitten.

 

Rento mamma kera jälkikasvun; vasemmalla Olio, alla Liise(kera valkoisten sukkien;)) ja selällään meidän "tuhlaripoika" Jeesus. Kuvasta puuttuvat päikkäreitään viettävät Welho ja Eikka.
Liise lähtikin tässä muutama päivä sitten takaisin omaan kotiin kera uusien kämppiksien. Kolmikko on asunut tiiviinä laumana jo reilu viikon ja hierarkia näyttää laumassa asettuneen hienosti. :) Kun se Jeesuskin nyt löytyy tuosta kuvasta, niin mainittakoon vielä sen verran, että olen alkanut suunnittelemaan herralle sen ensimmäistä poikuetta. Potentiaalisia vaihtoehtoja puolisoksi löytyy omasta gerbolasta muutamia, mutta poikue on ajankohtainen vasta aikaisintaan ensi talvena. Katsotaan nyt ensin kaikessa rauhassa miten nämä pari poikuetta ottaa tuulta siipiensä alle(vai pitäisikö sanoa kutteria tassuihin? ;)) ja mitä näille alustaville lilac linjan suunnitelmille kuuluu parin kuukauden kuluttua.