tiistai 24. syyskuuta 2013

Perjantai 13. - Epäonnen päivä(kö?)




Eräs kaverini kävi meillä ja aloimme puhua aiheesta oikein kunnolla. Kaverini mielestä epäonni kohtaa minuakin juuri tänään tai tänään tapahtuu jotain ikävää, jonka seuraamukset saattavat käydä ilmi vasta vähän ajan päästä. Itseäni nauratti kovasti ja heitin jutun jälleen _tapani mukaan_ leikiksi. Tulin siinä sitten istuskellessamme avanneeksi pöydällä jo jonkin aikaa maanneen ompelukoneeni, koska haistoin olvana öljyn katkua. "Näetkös! Tästä se alkaa! Sun ompelukone on pullauttanut öljynsä pihalle!" Itseä kismitti ihan suunnattomasti, kun huomasin, että sekä pöytä että koneen kuori olivat imaisseet jo itseensä öljyä. Lisäksi en enää ollut kovin varma siitä saisinko masiinaa sittenkään omin voimin enää kuntoon. Totesin siinä sitten kaverilleni, että tunnen olevani keskimäärin niin epäonninen ja huonolla tuurilla varusteltu tyyppi, että perjantai 13. pitäisi olla mun onnenpäiväni! :)

Jäin miettimään lausetta; "...tänään tapahtuu jotain ikävää, jonka seuraamukset saattavat käydä ilmi vasta vähän ajan päästä." Ja pah! Nyt odotellaan sitten, että sitä jotain hyvää seuraa! Meni muutama hassu päivä ja tulin kysyneeksi kasvattaja tutultani, että miten Kares voi, ovatko poikaset jo syntyneet. Kas kummaa! Poikasten syntymäpäivä on perjantai 13! Ai, että minkä teeman poikaset saivatkaan ja odotan innolla millaiset nimet nämä muksut sitten aiheeseen liittyen saavatkaan. :D Heitin jo läppää tälle kaverilleni(keskustelun alku), että saa nähdä millaisia "pikkus**tanoita" siellä mahtaakaan sitten lopulta kasvaa. Heh-hee.

Poikasia on pesässä kasvamassa upea viisikko! (mulla kestää hetki tajuta, että tässä on kolme perjantai päivänä syntynyttä poikuetta käsillä) Kolme blackiä (2x naarasta ja 1x uros) ja kaksi lilacia(uros ja naaras). Lilacit tulevat alustavasti ainakin meikäläiselle ja blackejä katsotaan sitten tapauskohtaisesti tarkemmin, kun kasvavat. Kasvattajalle näistä saattaa ehkä jäädä black uros tai sitten toinen naaraista.

Tässä saa todella alkaa miettimään meidän gerbolan järjestystä, kun näitä kauan odotettuja jälkipolvia siunaantuikin nyt oikein urakalla. En perusta vanhojen tai kasvatuksesta eläkkeelle siirtyvien gerbiileiden myymisestä eteen päin. (Jos siihen ajatukseen päädyn, että otan uuden eläimen niin se tulee meille jäädäkseen, eli elää luonani loppuun asti) Ihan muutaman poikkeuksen olen tähän mennessä tehnyt, kun olen kokenut sellaisen ratkaisun paremmaksi kuin hyväksi. Järki sanoisi äkkiseltään, että totta kai otat uusia gerbiileitä sitä mukaa, kun toisesta päästä lähtee porukkaa paremmille purumaille. Tämä on käytännössä mahdotonta, kun kuvioissa on mukana kasvatus. Liian isot laumakoot aiheuttavat ongelmia, joten niihin en ole innokas satsaamaan. Mielestäni toimivimmat ratkaisut on ne 2-3 yksilön laumat, lauman koossa pysymisen kannalta. Tällä hetkellä on muutamia vanhuksia, joiden seuraan olisi helppoa laittaa uusi mukula kasvamaan, mutta pian taas ollaan siinä tilanteessa, että on yksinäinen gerbiili ja totutusrumba edessä. Meikäläisen tapauksessa terrojen määrää pitäisi hieman karsia ja järkeistää, mutta tämä ei ole ollut mahdollista, kun kaikkien gerbiilien henkilö... ei kun gerbiilikemiat eivät ole oikein kohdanneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti