Vuosi 2013

Pieni katsaus vuoteen 2013.

Gerbolassamme syntyi yhteensä 5 poikuetta ihan loppu vuodesta ja lisäksi oli yksi yhteistyö poikue (poikaset ovat toisen kasvattajan luona syntyneitä, nimissä ja täten hänen kasvattajanimensä alla). Poikasista kaikki selviytyivät luovutusikään asti ja ihan muutamalla oli pientä, kevyttä naksuntaa, joka ei kuitenkaan ole näyttänyt hidastavan kasvua millään tavalla.
Yhteistyöpoikue ja kolme muuta poikuetta koskivat lilaceja ja loput kaksi diluutti projektiani.
Poikasia syntyi näihin poikueisiin yhteensä 16 tupsua, joista kotiin jäi 6 poikasta ja 3 poikasta muutti sijoituskotiin.(En ole ottanut tähän mukaan yhteistyö poikueen muksuja ollenkaan) Loput porukasta myytiin lemmikkikoteihin tai oleilevat yhä meillä etsien sitä omaa lemmikkikotiaan.
Uroksia syntyi 5 kpl ja naaraita 11 kpl.
Värijakauma oli seuraava:

3x Black
1x Blue
1x Dilute nutmeg
1x Dilute slate
3x Lilac
3x Patched (black, dilute nutmeg & dilute silver nutmeg)
4x Pied (dilute nutmeg & lilac)

Lapuan Pet näyttely 5.3. (EPJY)

No hui! Tästäkin näyttelystä on kulunut jo tovi aikaa. Pitänee kirjoitella myös jo menneestä LSKGY:n näyttelystä(gerbiilit eivät olleet tuolloin mukana, ainoastaan rotille järjestettiin näyttelyluokat) ja seuraavaksi tulevana viikonloppuna suuntaammekin sankoin joukoin Ylivieskaan PPKJY:n järjestämään näyttelyyn. :)

Pienoinen näyttelykärpänen on siis kevään myötä päässyt jälleen puremaan ja tarkoitus olisikin ottaa ilo irti mahdollisimman monesta tapahtumasta, sillä kesäksihän näyttelytoiminta hiljenee oleellisesti. Meillä toivon mukaan kesällä on tiedossa useampi gerbiili poikue, jos kaikki menee ja etenee odotetusti. :) Itsellä on tällen keväälle tiedossa kahdet viralliset ja pet luokkiinkin olen viime aikoina pistänyt porukkaa ihan kokeeksi, että tulee sitä tuntumaa junnuillekin, että mitä se näyttelyyn valmistelu on ja että se on ihan ok, että ventovieras ihminen(lue:tuomari) tulee boksista nostelemaan ja käy läpi hampaita ja pikku varpaita. <3

Lapuan näyttelyssä tosiaan tuli pyörähdettyä. Harmittaa etten ehtinyt itse henk.koht kuuntelemaan omien eläinten arvostelua tai päässyt katsomaan, että miten ne siellä käyttäytyivät täysin vieraassa tilanteessa. Nähtävästi kaikki meni ihan hyvin, vaikka monia uutukaisia ensikertalaisia oli kovasti jännittänytkin. ;) Päivän Pet1 gerbaksi valikoitui todella komea nutmeg uros, joka oli aivan käsittämättömän valloittava persoona! Oli mahtavaa päästä tutustumaan tähän otukseen ja sen perheeseen. Eläin taisi kaiken kaikkiaan kököttää liki tunnin meikäläisen sylissä ja yhdessä vaiheessa melkein unohdin sen olkapäälleni, kun se niin huomaamattoman rennosti kökötteli siellä. :D Nähtävästi itseltänikin löytyisi jonkinmoista pet gerba -silmää tai sitten kuljen hyvin samoilla aalloilla päivän gerbiilituomarin kanssa, sillä katsoessani gerbiilien pöytää, tiesin heti aamulla, että mikä elukka tulee olemaan se päivän paras. :D Ken tietää, voisihan sitä lähteä lemmikki gerbiili tuomarien koulutukseen mukaan. Kuuntelu oppilaana olo ei ole mitään vierasta puuhaa muutenkaan ja uusia tuomareita varmasti kaivataan tulevaisuudessa. Vielä kun malttaisi asettaa itsensä siihen moodiin, että osaisi istua päivän pelkästään kuunnellen, kun näyttelypaikoilla on aina menoa ja meininkiä siihen malliin, että hyvä, kun kerkeää edes istahtaa toviksi. Heh. Mutta tosiaan, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten otetaanpa sitten niitä kuvia pöydälle:

Kuvassa: Ievanan karespukki eli Kares <3 

Yhden poikueen meillä tehnyt kasvattini, joka asuu nykyisin siskoni luona. 

Tullaan näkemään tulevaisuudessa paljon Pet -luokissa. :)
Tietyllä tapaa oman arvonsa tunteva rouvan alku, mutta myöskin hyvin alistuva luonne.
Ei turhasta hötkyile eikä aloita mitään ylimääräistä ja turhaa riitaa pienistä. Kasvot ovat nätit ja suoraan kuin emä Afrolta, joka yhä porskuttaa gerbolassani. 

Tämmöinen herkku siunaantui Beibille erikoispalkintona.

Tässä meidän koko köörin ep:t. Tämä Freddyn heinäpussukka oli ihan uusi tuttavuus, mutta hyvin tuntui maistuvan. Kuivatut maissit eivät herättäneet kenessäkään innostusta(ei mikään yllätys!), mutta kuivatut porkkanat maistuivat kuten myös tuo hyvä laatuiselta vaikuttava heinä, joka todellakin oli heinää eikä mitään korsisoppaa. :)

Tämä ihanuus oli mulla näyttelyissä mukana. Kerrassaan upea huppari niin väriltään kuin pehmeydeltäänkin. Pesut eivät ole kuluttaneet tai värjänneet tätä mihinkään suuntaan. Joka kerta aivan kuin uusi ja pakasta vedetyn näköinen. Lämmin ja tästä maksettu hinta meni lyhentämättömänä SSESY:n toiminnan tueksi. Oma kokoni on normaalisti S, mutta tämä muhkea huppari tottelee kokoa XS. Yhdistykseltä kannattaa tiedustella kokoja, sillä kaikkia ei aina välttämättä ehditä päivittää kotisivuille. 

Tässä vielä hupparin selkäpuolen teksti. <3

Luokkavoitot meille napsahti; 

Veteraani uroksista, Juniori uroksista sekä Juniori naaraista. 

Erikoispalkintojen satoa; ep:t tulivat siis 

Havulle hyvin leikatuista kynsistä, Tinalle mukavasta luonteesta ja Onnille vilpeltäjän luonteesta.

Sitten tähän väliin vähän kuvia Pet luokan arvostelukaavakkeista tai siitä itselle oleellisimmasta osiosta, elikkä Luonteesta ja Yleisvaikutelmasta, johon tuomari saa vapaasti rustailla.

Kynsiniekkasoturin Onni

Tinakenkätyttö "Tina"

Havukka-ahon ajattelija* "Havu"

Pieni välikommentti: Havulla tosiaan ikää on jo se reipas 3v ja ukolla löystyi (vanhuuttaan? mihinkään ei ole itseään voinut lyödä) toinen ylähammas viikkoa ennen näyttelyä. Hammas putosi pois, mutta muutamassa päivässä oli jo toinen alahammas alkanut minun huomaamattani kasvaa pituutta pikkuisen liikaa. Tämä ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ukon syömiseen vaikuttanut, mutta hammas tosiaan tasattiin välittömästi kotia päästyämme ja on tärkeää seurata hampaan käyttäytymistä jatkossa. Nyt on hyvä ottaa velipoika toiseen käteen ja Havu toiseen ja luuria molempien suuhun, että miltä sen hampaan kuuluisi näyttää. Äkkiäkös noille tulee tietynmoinen "sokeus", jos tuijottaa vain yhden eläimen suuta. ;) 

Tule lähemmäs beibi "Beibi"

Muikia maronlakki "Mamu"
Mamu muutti sijoituskotiin Lapuan näyttelyiden kautta.

Ah! Niin ihania! Tämmöisiä herkkuja tarjoiltiin kotopuolessa näyttelypäivän jälkeen, 

kun piipahdimme pikaisesti kahvilla. 

-"Hei tyyppi! Tuus takasin, mun tarvii ottaa susta kuva!" :D Kuvassa: Rebel's Karminrot.

Kynsiniekkasoturin Onni. 
Kareksen poika. Huomaa, että kevät on tullut, kun on miehekkeen alulla niin nätti (karvan vaihdosta johtuva) raitapaita päällä. ;) Onni on kerrassaan mukava ja sympaattinen uros. Se on gerbiilimäisen eloisa persoona(tätä todella gerbuissa arvostan ja jopa haen!), mutta osaa myös poikamaisilta hullutuksiltaan rauhoittua, kun tarve sitä vaatii. :) 

Viimeisimmästä poikueesta sijoitukseen laitettu black patched naaras Muikia maronlakki a.k.a Mamu. :) Tytön ihka ensimmäinen näyttely ja sen kyllä huomasi. Korvat olivat aamulla kovin luimussa, mutta niin vain meni jännitys sitten lopulta ohitse. Reipas tytön alku. :)

Tuliaisia kaverilta. :) Pienen askartelun päätteeksi saatiin hauskat ovet ja katokset näihin paffimökkeihin.

Tule lähemmäs beibi ja takana siskonsa Tinakenkätyttö. 

Neidit ovat syntyneet viime vuoden lokakuussa ja tulevat todennäköisesti etsimään omaa lemmikkikotiaan ensimmäisten poikueidensa jälkeen.

(Beibi on todettu tiineeksi 20.pv huhtikuuta!)

Joululahjat?

Niimpä niin.. Arvatkaa muistinko tilata ajoissa? Enpä tietenkään. Yhden ostoskorin unohdin tallentaa kokonaan ja toisen unohdin klikata kassalle asti. *mokomakin puusilmä* Noh, ihan muutama lahja on onneksi tullut hankittua jo etukäteen enkä usko, että kenenkään maailma kaatuu, kun saa lahjansa vasta välipäivinä. Muutaman kanssa toki ollaan jo sovittukin, että nähdään ja vaihdellaan lahjoja vasta sitten, kun tilanne on rauhoittunut ja "pöly" laskeutunut. ;D

Jotenkin sitä ei edes miellä, että on joulu jo ihan kohta ovella. Ensimmäistä kertaa elämässä on sellainen olo, ettei ole minkäänlaista joulufiilistä. Ei vaikka kuinka on joulukortteja sadellut postiluukusta, radiossa soitetaan joulubiisejä, jouluverhot ja -valot paikoillaan, kynttilöitä on poltettu entistä enemmän, mutta ei. Lumi puuttuu... Viime vuonna olin tähän aikaan jo laskettelemassa siskon kanssa rinteillä. Sain viime vuonna pitkästä aikaa taas kiinni siitä laskettelu innostuksesta, joka mulla joskus nuorempana oli ja siitä täytyy vain ja ainoastaan kiittää rakasta siskoa, joka sai mut vängän väkisin rehattua rinteeseen, vaikka kuinka ensin marisin. ;) Tein lupauksen, että ensi vuonna sitten uudelleen ja tämä ei varmasti jää tähän muutamaan kertaan!

Asia ei sinällään masenna, mutta harmittaa todella kovasti. On pimeää ja märkää, muttei lunta ja keli on niin vaihtelevaa. Jotenkin nyt on semmoinen olo, ettei tahtoisi millään jäädä kotiin istuskelemaan, mutta toisaalta miksi haluaisin mennä pihalle palelemaan tai kauppoihin, joissa on taas täys maailman lopun meininki päällänsä. Alkuviikosta piipahdin Anttilassa kiertelemässä ja katsomassa paria kaveria (Lokakuussa syntyneet veljekset "Rauno" ja "Myrsky" lähtivät samalla reissulla uusiin koteihinsa). Kiertelyni loppui siihen, kun aloin kuunnella. Kuulevatko korvani oikein? Kyllä, voi ei kyllä... Nopeutettuja joululauluja! Oikeasti?! Tuntui, että ihmiset juoksi ees taas kauhealla stressillä ja kiireellä enkä usko, että tämä renkutus rytäkkä mitenkään paransi asiaa. Hyi! Miksi ihmeessä joulun ajasta on tullut tämmöistä? Ennen joulua odotti ja se piti sisällään paljon jännitystä, mutta silti kaikkialla oli rauhaisaa. Nyt stressi tuntuu korvanneen kaiken. Tai sitten olen pyörinyt(toivottavasti) ihan väärissä paikoissa. :D 

Teen tässä lähipäivinä Zooplussan tilaukseni loppuun ja sitten tilaan Etelä-Suomesta isomman satsin GerbiiliMixiä ja HerkkuMixiä varastoon, joten jos jollakin on tarvetta saada muutamaa kiloa ruokaa kerrallansa ostettua, niin tästä satsista voin ilomielin myydä pienempiä määriä. Pistäkkee vaan viestiä tulemaan, niin tiedän kelle tulee mitä ja miten paljon. :) (Jaan koko tilauksen summan kilojen ja postikulujen kesken, joten hinnat ei taaskaan pilviä hivele.)

Vaikka eläinten lahjat(ja ihan oikeasti tällä kertaa ei tullut shoppailtua mitään turhaa!) jäivätkin nyt jouluksi saamatta, niin ei hätiä mitiä. Lähikaupassa kierrellessäni huomasin kauralyhteet! Aivan mahtavaa! Muutamalla hassulla eurolla lähti mukaan pari isoa pussukkaa ja nämä olisi sitten tarkoitus jouluna jakaa koko konkkaronkalle. Mainio lahja siinä mielin, että herkuteltavaa ja jyrsittävää virikettä piisaa varmasti jokaiselle.

Rauhallista joulun odotusta! <3

Bon Appetit!

Siitä on taas hetki, kun olen paneutunut blogin kirjoittamiseen. Tuntuu, että näitä puolivalmiita raakile päivityksiä löytyy pilvin pimein, joita sitten syystä tai toisesta ei saakaan kirjoitettua loppuun, kun ajatus katkeaa tai jotain tärkeää mukama jää puuttumaan. Ehkä tässä hieman pitää ryhdistäytyä ja julkaista ne ei-niin-valmiit kirjoitelmat jossain vaiheessa. :)

Mulle oli tullut myös semmoinen ehdotus, että tekisinkö mahdollisesti joskus poikasista tai jostain tietystä poikueesta jonkun kivan videopäivityksen, jossa esittelisin koko konkkaronkan tai esittelisin omat eläimet. Kuulostaa villiltä! :D Mutta siitäkin huolimatta otan haasteen vastaan. Pitääpi siis lainailla joku päivä taas siskon kameraa ja valmistella jokin kiva kuvaustuokio.

No mutta mitäs muuta meille kuuluu? Nyt kovasti hoidellaan ja seuraillaan muksujen kasvua. Tuntuu ihan hullulta, että nyt on tullut istuttua melko paljon poikasten terrojen äärellä ja sitäkin enemmän löhöten telkkarin ääressä muksut sylissä. Tullut seurattua semmoisiakin sarjoja, joita en aikaisemmin ole edes noteerannut. Hah! Viime viikon tiistaina syntyi meidän gerbolassa vuoden viimeinen poikue. Emä "Karmi" oli ensikertalainen ja alku poikasten kanssa tuntui ihan yhdeltä päättömältä sähläämiseltä. Yhden pesästä pudonneen poikasen siirsin takaisin pesään, sillä se ehti olla pitkän tovin emolta "hukassa" ja olisi saattanut kylmettyä. Näin sivusta seuranneena "Karmi" ei aluksi tainnut tajuta ollenkaan, että poikasia todellakin tulee ruokkia ja vieläpä hyvin useasti pitkin päivää ja yötä. Onneksi kaikki näyttää kääntyvän nyt parhain päin, kun emo on saanut rakennettua kunnollisen pesän ja lopettanut kaiken ylimääräisen hössöttämisen terrassa.

Poikasia syntyi yhteensä viisi ja alustavasti näyttäisi siltä, että porukassa on akkavalta! Neljä naarasta ja yksi poijankloppi. Väreissä; yksi lilac, yksi kuviollinen black ja loput kolme kuviollisia lilaceja. Poikasista yksi naaras muksu jää kotiin emon kaveriksi ja yksi naaras saattaa muuttaa "Karmin" kasvattajan luo. Loput etsivät sitten lemmikkikotia ensi vuoden puolella, kun tulevat luovutusikään. K- ja L -poikueista löytyy vielä muutamia mustia naaraita, jotka ovat yhä koditta peruuntuneiden varausten vuoksi. Näistä tytöistä saa yhdistettyä pareja näiden nuorempien kanssa, mikäli joku mielii kahta eri väristä gerbaa terraansa. :)

Viime viikon torstaina teimme pienen road tripin Helsinkiin ja haimme laumaamme uuden tulokkaan Saksan maalta. Olen vieläkin niin yllättynyt ja ikionnellinen, että kaikki lopulta onnistui, vaikka matka oli pitkä ja mutkia ilmaantui useita. Tämä ei olisi ollut mitenkään mahdollista ilman kaikkea sitä apua, mitä mulle tarjottiin ja järjestettiin. Sydämelliset kiitokset! <3 "Arskasta" tulen kertomaan lisää, kunhan pojan karanteeni ja kotiutuminen on hoidettu asiallisesti loppuun saakka. On se nyt kovin outoa, että täällä kaiken harmauden(viittaan tällä tylsästi kasvatusväreihini. :D) keskellä viilettää jotain ruskeaa ties moneenko vuoteen. ;)    

Salaattia, raejuustoa, rusinoita, mango-pilttiä sekä karjalanpaistia kera kasviksien. 

Bon Appetit!

Tänään olen pitkälti istunut koneella hoitamassa asioita(+laittanut joulukamppeita esille; uudet verhot ja valot ikkunoille) ja yritän kovasti saada unirytmini takaisin kuntoon. Mamma gerbuille(ja poikasille) tuli myös hieman "kokkailtua" jotain pientä. Oli varsin naurettavaa seurata, miten jotkut poikaset saapuivat rynnistäen uteliaana kupille katsomaan ja voi sitä naamojen vääntelyn määrää! Kukaan ei ollut ehtinyt edes maistaa saatika koskea ruokaan, kun piti jo alkaa "yökkäilemään" tätä kuppiin ilmestynyttä outoa ja pahaa ruokaa. Muutamien minuuttien kuluttua osalle muksuista tuli jo kova kiire päästä maistamaan, kun emot alkoivat kaksin tassuin lappaamaan ruokaa naamariin. :D

Vitriini

Ja huoneen sisustaminen senkun jatkuu. :) Olen ikionnellinen tästä uusimmasta hankinnasta! Muutaman vuoden olen haaveillut omasta vitriinistä, joka ei veisi hirveästi tilaa, mutta jonne saisi koottua kaikkea tärkeää ja mukavaa näytille. Ostin tämän vitriinin ihan muutamalla kympillä käytettynä. Niin hyvin pidetty ja upea löytö, ettei sanotuksi saa! Kanin avustuksella(pitkäkorva kantoi ruuvipussia ja loikki perässäni :D) saimme tämän kasaan tuossa tuokiossa. Furmista kevyesti harmitti, kun tämä hieno "temppurata kehikko" nostettiin pystyyn ja siihen alettiin asentamaan laseja ympärille.

Vitriini tuskin jää tuohon missä se nyt patsastelee. Piti vain nopeasti saada siitä jonkinmoinen kuva ja siirtää pois se tuosta keskeltä lattiaa, ennenkö sen joku epähuomiossa taklaa vahingossa kumoon. Sinänsä tämä Ikean Detolf merkkinen vitriinikaappi on jämäkkä ja tukevan oloinen, mutta ohjeissa ainakin oli vinkkinä, että se kannattaa varmuuden vuoksi sijoittaa lähelle seinää ja asentaa siihen kiinnikkeet.

Tässä oli myöskin semmoinen hauska ominaisuus, että ylimpään 'lokeroon' saa asennettua sisälle pienen lampun. :) Vitriinissä on kolme lasitasoa, mutta otin alimman ainakin nyt joksikin aikaa pois, koska halusin laittaa ikkunalaudalla patsastelleen ison tekokukan tuonne alimmaiseen lokeroon ruukkuineen päivineen. Keskitasolta löytyvät gerbiilien lemmikkiluokassa kisatessa saatuja Best In Show -pokaaleja ja ylimmällä tasolla vuoden voittaja satoa. Tässä lähipäivinä laitan taulut seinille ja muutama pienempi kuva olisi tarkotus sijoittaa vitriiniin pokaalien ohelle.

Kotia vailla:

Myynnissä:

(Lemmikkikotiin)

Luovutusehdot löytyy kotisivuilta.

 L -poikueen black naaras. Syntynyt: 2.10. 

Tytöllä on etutassujen keskisormissa ja nimettömissä valkoiset "sormukset" 

sekä rintakehään ulottuva valkoinen viiru kaulassa.

  L -poikueen black naaras. Syntynyt: 2.10.

Neitokaisella on kokonaan mustat tassut ja valkoinen pienempi merkki kaulassa.

 K -poikueen black naaras. Syntynyt: 6.9.

Neidillä on koko mustat tassut ja valkoinen merkki kurkussa.

♦

Sijoituskoteja vailla:

(Sijoituskotina toimiminen ei ole mitään rakettitiedettä. Tärkeintä on, että eläimestä pidetään hyvä huoli. Eläimestä maksetaan tietty takuusumma, joka palautetaan takaisin siinä vaiheessa, kun kasvattaja on käyttänyt eläintä kasvatukseensa ja tämän jälkeen eläin siirtyy täysin sinun nimiisi. Eläin on siis käytännössä niin kauan yhteinen, asuu luonasi(kuten mikä tahansa gerbiili), mutta kasvattajalla on eläimeen jalostusoikeus. 

Jokainen sijoitus on ollut hieman omanlaisensa eläimistä ja kodeista riippuen, joten monet asiat ovat neuvoteltavissa. :D Luotettavuus ja yhteistyökyky ovat tässä asiassa valttia!)

Kysy lisää, mikäli kiinnostus heräsi!

 L -poikueen lilac uros. Syntynyt: 2.10.

D10 -poikueen dilute nutmeg naaras. Syntynyt: 6.9.

(Kuvassa karvanvaihto kesken. Neiti tulee aikuisiällä olemaan väriltään 'hailakan keltainen'.)

 D10 -poikueen blue uros. Syntynyt: 6.9.

K -poikueen lilac naaras. Syntynyt: 6.9.

Kaikki ylläolevat muksut ovat jo saavuttaneet luovutusiän(!) ja näin ollen valmiita muuttamaan uusiin koteihinsa. Pojat voidaan luovuttaa parina tai yksitellen totutuksen kautta valmiina olevien laumojen jatkoiksi. Tytöt luovutetaan parina(+ esim.mahdollista totuttaa joku (lemmikkikotia etsivistä) black tytöistä laumaan kolmanneksi, jos tahtoo.) 

Ja jotta valinnanvara ei loppuisi kesken:

D11 -poikue. 

dilute slate uros / Varattu!

dilute silver nutmeg patched uros / etsii sijoituskotia

dilute nutmeg patched naaras / etsii sijoituskotia

dilute nutmeg pied naaras / etsii sijoituskotia

Syntyneet: 19.10.

(Muksut tulevat luovutusikään myöhemmin muutamien viikkojen kuluttua. Voidaan luovuttaa veljekset samaan kotiin ja siskokset yhdessä samaan kotiin tai totuttaa ylläolevien vanhempien poikasten kesken.)

Joulukuun alussa syntyi vuoden viimeinen poikue(luovutus tammikuussa) ja tästä poikueesta tulee mahdollisesti myyntiin 1x uros ja 2x naarasta. Poikaset kuviollisia.

-> Huom! 2-3:n yksilön laumat ovat kokemuksen puolesta toimivimmat. Gerbiili on laumaeläin, joten yksin näitä ei tule asuttaa ja yli kolmen yksilön laumoissa kemiat eivät välttämättä toimi pidemmän päälle.  

Halloween!