Btw kani ei oikein arvostanut mun siivoamisiani. Sitä jurppii aivan mahdottomasti, kun siirtelen sen vessalaatikkoa(ja tavaroita ylipäätään) ja sitten se reppana rehaa sitä hampaillaan pylly pystyssä sinne minne se kuuluu. Sain myöskin lapiosta, kun herra nappasi sen mun vierestä ja alkoi husimaan. ;)
Aamupäivällä Strangelove eli "Olio" synnytti muutaman pikkuisen. Isänä lainauros "Toby", joten mustia vaavejahan sieltä odotellaan. :) Ovat siis mustia sinisen kantajia, joten toivon, että jos jollakulla on tarjota sijoituskotia ja emolle leppoisat eläkepäivät, niin nyt olisi korkea aika ottaa yhteyttä. ;) Oliohan asui aikaisemmin sijoituskodissa, mutta kaikki ei kodissa mennytkään kuten oli toivottu laumakemioiden suhteen, joten Olio palasi takaisin kotiin. Rouvan alku on vielä nuori tapaus, joten eläkekoti on sinällään aika hassu sana. Olio on siis syntynyt 2011 ja itse en sitä valitettavasti voi pitää täällä loputtomiin niin kuin ei ollut alun perin tarkoituskaan. Jos muksuissa on naaraita, saisi tästä luotettava ja yhteistyökykyinen koti itselleen mainion ja kirjavan porukan. :) Jälkikasvulla teettäisin ainoastaan yhden poikueen, jotta tuokin linjahaara saataisiin jatkumaan tulevaisuudessa. Jos kaikki etenee suunnitelmien mukaan, olisi poppoo luovutuksessa lokakuun puolen välin jälkeen.
Tänään haettiin uuteen kotiin myös kaksi D6F -poikueen uros vaavia. Vaikka vain kaksi lähti, niin tuntuu, että terrassa on silti ihan kummallisen vähän porukkaa. Toki siellä nyt vielä myllertää se viisi, mutta tekee se kaksikin poikaa ison loven seitsemän porukkaan. Porukan neitokaisille saapuu kaveri lähipäivinä ja minun vastuulle jää totuttaa porukka laumaksi. Poikueen black patched uros tutustui tänään myös tulevaan kämppikseensä ja yhteiselo näyttää etenevän oikein hienosti. Junnu ikäinen uros on aivan haltioissaan vauvasta! Vauvaa ensin vähän jännitti, että mikä ihme tätä jannua oikein vaivaa, kun se ei päästä näiltä pusutteluiltaan toista edes juomaan. :D
Sain myös ilokseni heivata tänään kahdet totutusverkot veks! Herne ja lainauros Merkki asuvat nyt saman katon alla kuin myös Eikka ja Bätmän. Lokakuussa siis jälleen tiedossa yksiväristä ja kuviollista blackiä. Merkki on oikea rakkaus <3 ja Bätmänin tullessa ovesta olin suorastaan pyörtyä! Miten se voikaan muistuttaa niin paljon velipuoltaan Havua?! Jos nua kaks lyötääs mulle eteen niin en osaisi välttämättä päällipuolin sanoa kumpi on kumpi. Siis todella makeen näkönen heppu tuostakin kuoriutunut! Muistan sanoneeni, että tuota olisi hyvä viedä näyttelyyn joskus, mutta nyt musta tuntuu, että en Jennikalta edes kysy, vaan vien sen. ;D Hahhah-haa! Bätmän on kutsumanimensä veroinen.. Olen alkanut haukkumaan sitä jo yön ritariksi, koska nyt voin oikeasti sanoa, että se, joka luuli Havua mustaksi(mukaan lukien minä itse) ei ole mustaa nähnytkään. Bätmänin pohjavilla on paljon tummempi kuin Havulla, jolla selvästi karvan väri vaihtuu juuressa tosi vaaleaksi.
Olen vieläkin ihan äimän käkenä, että miten meidän Stressi on saanut kahden eri naaraan kanssa aikaan niin saman näköiset pojat! Näitä katsellessa tietää todellakin kuka on isä! Stressi on saanut näyttelyissä niin laidasta laitaan arvosteluita(yleensä L1 on se, mitä se saa mukaansa tuurilla ja haukut kuviosta), mutta periyttäjänä se on aivan sanoin kuvailematon. Havullahan on emona jo edesmennyt kasvattini Fiia ja Bätmänillä emänä on Starba.
Tulin hankkineeksi tänään fläppitaulupaperia, eli semmoista hervottoman kokoista paperia, jota ajattelin teippailla oveen ja sitten alan siihen kokoamaan näiden kahden linjani sukutauluja pitkällä tähtäimellä. Suunnitelmien tekeminen helpottui kummasti, kun saa siihen suoraa raapustaa ja kummata, jos tarve vaatii. Katotaan, niin huomenna en saa sivuakaan koulujuttuja tehtyä, vaan istun vaatekomerossa tuijottaen oveen ja piirrellen seiniin.. eiku.. :D
En voi muuta sanoa kuin, että tämä päivä on ollut kaikin puolin todella onnistunut! Olen erittäin tyytyväinen näihin koteihin mitä tässä nyt on ollut hyppysissä. Olen saanut vakuuttua, että kodit ovat juuri semmoisia, mitä kasvattini ansaitsevat ja näitä vanhempia kasvattejani katsellessa hymy oikein nousee korviin asti. Asioita ja vastauksia ei ole tarvinnut lusikan kanssa kaivaa ihmisistä esiin, vaan aina ollaan otettu ja pidetty yhteyttä, mikäli jotain on ollut ja ihan perus kuulumisiakin on ollut mukavaa lukea. :) Kiitos teille <3
Sain iltaan mennessä ihan kaikki häkit ja terrat siivottua. Nyt onkin ihanaa taas seurailla puhtaissa puruissa leikkiviä vauvoja ja vanhuksia sekä naureskella näille rakkauden pareille, jotka eivät voi sekunniksikaan liikahtaa toistensa viereltä. :) Suihkun jälkeen varpaat puhtaalla kutterittomalla matolla! Sanoin kuvailemattoman ihanaa! Sain jopa lattiat pestyä. Kyllä tämä on niin toista, kun lattia on kokonaan vuorattu muovimatolla ja siitä saa kaiken irti eikä tarvitse varoa ja jynssätä jotain parkettia kuten edellisessä kämpässä. Voisin jopa sanoa, että nautin siivoamisesta nykyisin.
Aika huolestuttavaa, että nyt on syyskuu ja mä haikailen jo kesäkuvien perään.
Junnu näyttää, miten oikeasti vedetään lunkisti. Jalka ristiin masun alta. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti