Lintupunkkeja

Noin puolitoista viikkoa sitten alkoi ihoni säärien kohdalta oireilemaan kummallisesti. Luulin tuolloin aluksi, että kyseessä olevat pienen pienet haavat ovat vain peräisin tylsistä teristä säärikarvojen ajelun jälkeen. Nämä haavaumat alkoivat kuitenkin kutittaa ja otin ne puheeksi mieheni kanssa, että olisiko kyseessä jokin allerginen reaktio johtuen uudesta huuhteluaineesta tai jotain muuta vastaavaa. Mieheltä löytyi kolme samanlaista pientä haavaa(puremasta kutiavat patit, jotka aukeavat raapimalla) toisen nilkan ympäriltä, joten päätin lähteä kysymään asiasta eräältä ystävältäni, joka on terveydenhoitaja. Hän totesi heti jäljet nähtyään, että kyseessä on ihan selvästi puremajäljet ja sain hydrocortisonia, jottei kutina kävisi sietämättömäksi. Myöhemmin jouduin turvautumaan myös Desloratadineen, sillä olen todennäköisesti allerginen lintupunkkien puremille. 

Miltä lintupunkki näyttää? Netti on pullollaan mitä hienoimpia mikroskooppikuvia tästä kyseisestä otuksesta, mutta mikäli tahtoo saada mielenrauhan ja yöllä nukutuksi, kannattaa näiden selaaminen jättää tyystin väliin. Mielestäni kuvaavin kuva oli tämä kyseinen netistä löytämäni kuva, sillä siitä käy hyvin ilmi, miltä lintupunkki minun silmääni näyttää.  

• Lintupunkki (Dermanyssus gallinae) on pituudeltaan 0,6- 1 mm.
• Raajoja on kahdeksan, ruumis kaksiosainen.
• Näyttää ulkoisesti hyvin erehdyttävästi pieneltä hämähäkiltä.
• Nymfiasteinen lintupunkki on hyvin pieni ja läpikuultavan värinen.
• Aikuinen, isäntäeläimessä ruokaillut lintupunkki on aina punainen.
• Suotuisissa oloissa lintupunkit kehittyvät munasta aikuiseksi viikossa.
• Aikuiset elävät n. 90 vuorokautta. 

Lintupunkki on ulkoloinen, joka viihtyy nimensä omaisesti ulkona ja etenkin suosii isäntäeläimenään lintuja. Koirille, kissoille tai ihmisille nämä eivät ole tavallisesti vaarallisia eivätkä lintupunkit pysty hyödyntämään näiden verta, vaikkakin saattavat vahingossa purrakin etsiessään sitä oikeanlaista isäntää. Lintupunkit mielletään useimmiten kanaloiden ongelmana, mutta ne voivat siirtyä ihmisten tai eläinten mukana myös ulkoa asuntoihin. On täysin tuuri kauppaa, että kenelle nämä päätyvät kotiin asti. On ollut myös tapauksia, jolloin perheessä ei ole ollut mitään lemmikkejä, mutta lintupunkit ovatkin siirtyneet asuntoon parvekkeella kuivatettujen pyykkien kautta. Myös rakennuksissa pesivien lintujen häätö on saattanut olla syynä siihen, miksi lintupunkit ovat lähteneet vaeltamaan. 

Lintupunkki ei ole riippuvainen isännästään, mutta se ei poistu kovin kauas tämän likettyviltä. Lintupunkki elää (ja munii) pääasiassa eläinten kuivikkeissa sekä pesämökkien koloissa ja raoissa. Isäntäeläimessä ruokaillut lintupunkki irrottaa otteensa ja pudottautuu takaisin terraarioon, jolloin se lähtee kiipeämään esim.terraarion lasia(pajusiltoja, mökkejä ym) pitkin ja odottelemaan seuraavaa otollista hetkeä pudottautua ruokailemaan.     

Millaiset ovat oireet? 

Kesyrotilla ja lemmikkihiirillä oireet ilmenevät siten, että ne alkavat pureksimaan kutiavia häntiä, koska karvoitus on tällä alueella vähäisempää kuin muualla kropassa. Gerbiilien häntä on yhtä vahvan karvan peitossa kuin muu kroppa, joten lintupunkkeja voi olla hankalampaa äkkiseltään paikantaa. Lintupunkki etsii yleensä helppoa puremakohtaa, jolloin ne keskittyvät useimmiten lemmikkijyrsijän takaosaan, hännän ympäristöön. 

Meillä oireet olivat seuraavanlaisia;

• Uroksilla kivesten ympärille kuuluva "karvalaahus" on revitty tai jyrsitty olemattomiin.
• Turkista löytyy lovia ympäri kehoa, erityisesti selkäpuolelta.
• Joillain yksilöillä takajalkojen sisäreidet ovat purtu osittain paljaiksi.
• Vatsapuolelta irtoaa karvaa ja gerbiilit "purevat" tätä aluetta tuon tuosta.
• Silmin nähden jatkuva kutina ja gerbiilit rapsuttelevat turkkiaan epätavallisen paljon.
• Turkit ovat jatkuvasti pörhöllä ja huonokuntoisia.
• Eläimet silmin nähden väsyneen oloisia.
• Gerbiilit pyytävät tovereitaankin auttamaan turkin sukimisessa hyvin paljon.
• Joissain laumoissa havaittavissa ihan selkeää ärtymystä ja välien kiristymistä.
• Kahdella naaraalla toinen silmäluomista paisunut (tulehtunut purema)
• Turkissa näkyy ylimääräistä liikehdintää, lintukirput erottaa paljaalla silmällä.

Tässä kuvassa erottuu selvästi uroksen repaleinen,
osittain purtu laahus sekä selkään muodostunut karvaton kohta.

Hoito-ohjeet: 

• Lintupunkeista eroon pääsemiseksi ihmisten vaatteet tulisi pestä säännöllisesti 60 asteisessa vedessä. 
• Gerbiilit hoidetaan ulkoloishäädöllä nimeltä Frontline 100ml(silitä turkkia hieman vastakarvaan ja laita yksi kevyt suihkaus ainetta niskaan). Tämä toimenpide tehdään vielä vähintään kolme kertaa, kerran kuukaudessa.
• Kaikki terraariot, tarvikkeet, virikkeet tulee pestä kauttaaltaan läpi Virkon S nimisellä tuotteella. 
• Puiset mökit, kopit ja virikkeet tulee joko hävittää polttamalla tai sterilisoida uunissa(200 astetta, 10min) ja viedä karanteenin ajaksi kokonaan pois ja ottaa takaisin käyttöön myöhemmin. 
• Kaikki eläinten kuivikkeet ja ruoat tulee hävittää välittömästi.
• Kaikki eläimet ovat karanteenissa seuraavat 3kk. Mikään eläin ei saa osallistua näyttelyyn tai lähteä uuteen kotiin, jotta epidemia pysyy kurissa.

Vinkkejä:

• Tarkista gerbiilien nukkumapaikka! Lintupunkkeja voi olla aluksi vaikea paikantaa, kun ei oikein tiedä mitä etsiä, mutta useimmiten ne lymyilevät juurikin gerbiilien pesämökkien sisäpuolen seinissä tai katossa. 
• Hoitojen jälkeen kutteria tulee levittää terraarioon vain muutama cm (tavallisesti gerbiileille ihanne määrä olisi n.20-30cm kutteria), jotta eläinten päivittäinen tarkkailu on helpompaa ja tällöin lintupunkit eivät pääse piileskelemään tunneleihin jne.
• Vaikka kaikki puinen virike on kiellettyä, voi gerbiileiden ankeaa karanteeni aikaa piristää kaikella savisella materiaalilla, esim. kukkaruukuilla(nämä tulee kuitenkin pestä huolellisesti ja säännöllisesti virkonilla ja jatkaa tarkkailua, mikäli niissä kiipparoi jotain ylimääräistä)
• Pahvia tulee olla paljon ja siivousväliä lyhentää entisestä.

Virkon S (=Viruskontrolli) on desinfiointiaine.

• Saa niin tablettina kuin jauheenakin. 
• Biologisesti hajoava, ympäristöystävällinen.
• Laimennetaan veteen. (10 tablettia + 5l vettä = 1% liuos)
• Teho perustuu hapetusreaktioon.
• Liuos(väriltään vaaleanpunaista) säilyttää tehonsa viikon.

-> Hoitovälineet, häkit, kopit, tarvikkeet ja terraariot pestään ensin kaikesta näkyvästä liasta kuumalla vedellä. Pesun jälkeen kuivatellaan ja odotellaan hetki, jotta pintojen huokoset avautuvat. Tämän jälkeen Virkonia suihkutetaan esim.sumutepullolla ja harjaa käytetään lisäapuvälineenä pesun ohessa. Virkonin kannattaa antaa hetki vaikuttaa, jonka jälkeen pestyt pinnat huuhdellaan kylmällä vedellä.  

Apteekista, reseptivapaa!

No mitä tämä kaikki oikein kustansi? Hmm.. Vaikea sanoa. PALJON! Joitain menetettyjä virikkeitä, kulunutta pesuvettä, pesutarvikkeita, postikuluja, bensoja sun muuta en tähän tietenkään jaksanut lähteä laskemaan mukaan. Tässä kuitenkin jotain osviittaa hinnoista;

Uudet ruoat(25kg) + uudet kuivikkeet(20kg): 64,90e

Virkon S (tabletit): 25e (hintahaitari vaihtelee paljon)

Frontline 100ml: 21e 

Kukkaruukkuja ja pahvivarastoa

Ikeasta bongasin gerbiileille kivan värisiä ruukkuja hintaan 0,50€/kpl. :)

Asiasta kukkaruukkuun! 

Ostaessanne gerbiileille ruukkuja, katsokaa tarkasti millainen pohja siellä on, koska mikäli pohjassa on reikä, tuo se mukanaan turvallisuusriskin, mitä ei välttämättä heti tajuakaan. Gerbiilin pää mahtuu yllättävänkin pienistä koloista ja pahimmillaan pää saattaa jäädä kiinni tällaiseen pieneen reikään eikä eläin saakaan vedettyä itseään enää irti(mm.korvat tulevat vastaan). Pahimmillaan seurauksena voi olla eläimen menehtyminen. Mikäli ruukussa on väriä, tarkistathan ettei maali lähde helposti irti, sillä gerbiileillä tulee olla kulutusta kestävät ja myrkyttömät virikkeet.

Kaiken kaikkiaan kukkaruukut ovat oikein mukava elementti gerbiileiden terraarioon:

• Ne auttavat kynsien kulumiseen
• Tuovat ehkäpä väriä terraarioon
• Oiva piilo- tai suojapaikka
• Kesäisin yksi terraarioon viileimmistä paikoista
• Mukava nukkumapaikka pesäkopin ohella  

Ette osaa arvatakaan millainen helpotus se on, kun saa kaiken pahvin purettua ulos isoista jätesäkeistä ja pois näkyvistä! Olen vieläkin ihan haltioissani miten paljon tavaraa(no tässä tapauksessa pahvia) yhteen tällaiseen laatikkoon voikaan mahtua. Gerbiileiden tavaroista ne suurimmat tilanviejät ainakin meillä ovat juurikin mitä erilaisemmat pahvit ja -pakkaukset. Useampi tuttavaperhe keräilee(iso kiitos tästä!) gerbolan väelle jyrsittävää ja näin ollen joskus saattaa ihan yllättäen pamahtaa useampi iso jätesäkillinen tupiin ja siinä sitä sitten taas ollaan ja mietitään, että mihinkäs nämä nyt sitten tällä kertaa jemmaisi. Ainainen pahvia siellä, pahvia täällä -säätäminen on vihdoinkin loppu. :D  

"Jaa, eteisessä on taas pinkkejä pupuja." *tyrsk*

Eilisillan huumoria. :D (pakkohan tämäkin oli tänne laittaa) 

Muutto on ohi

Uusi vuosi, uusi asunto ja uudet kujeet! 

Voin kertoa, että tätä kaunista kotia ja sen avainten saantia odotin itse asiassa paljon enemmän kuin joulua. :) En oikein vieläkään pysty käsittämään, että tuo niin ihana ja tunnelmallinen pikku huoneisto on minun. <3

Paikat ovat vielä toistaiseksi mullin mallin. Tavarat hakevat yhä paikkaansa ja totesinkin tuossa, että mun tulee hankkia muutamia tavaroiden säilytykseen liittyviä huonekaluja. Haaveissa olisi niinkin simppeli asia kuin isohko säilytyslokerikko tai jokin muu vastaava, johon yhteen (tai kahteen) laatikkoon saisi kaikki käsityöt, yhteen koulujutut, yhteen gerbiilijutut ja niin edelleen... Mieli kaipaa järjestelyä ja järjestystä. :D Joitain muuttolaatikoita on yhä purkamatta ja ne odottavatkin nyt siististi yhdessä nurkassa purkajaansa. Gerbiilit tosiaan muuttivat asuntoon ensimmäisinä ja kani muuttaa näillä näkymin viimeisenä, parin viikon kuluttua. Furmis on tosiaan yhä perheelläni hoidossa, koska ristiturpa on turhankin kova ressaamaan ja muuttopuuhissa se reppana olisi vain sählännyt ympäriinsä ja säätänyt minkä kerkiää. Näin ollen se olisi osittain jopa ollut tiellä ja eniten tässä pelkäsinkin, että sen kanssa olisi vielä sattunut jokin vahinko. Vahingosta puheen ollen. Muuton yhteydessä yksi lasiterraario otti pahasti osumaa; lasiovessa särö, pohjassa paha iskemä ja kaiken kukkuraksi yksi lista irtosi. Korjaustoimenpiteet alkanee sitten, kun keksin jostain rautakaupan, josta saisin korvaavan listan. Lasiliikkeestä todennäköisesti saan uuden oven ja pohjan kanssa ajattelin menetellä siten, että suojaan sen kokonaan. Pohjassa oleva iskemä ei kuitenkaan haittaa käyttöä sen suuremmin, kunhan eläimet eivät pääse siihen käsiksi (vai pitäisikö sanoa tassuiksi? :D)

Sen pitemmittä puheitta, tässä muutama kuvatus uuden gerbolan tiloista. Kuvat on otettu huonohkolla puhelimeni kameralla, joten tuntuu, että muun muassa mittasuhteet ovat hieman hukkateillä.   

Gerbiileiden ensimmäisen illan väliaikaista majoitusta. 

Vesipullojen täyttöä, tuoreruokaa ja terraarioiden odottelua...

Olohuone

Vuosi 2014

Pieni katsaus vuoteen 2014

Kuvassa blue uros Hattu täynnä tähtiä "Hattu" 

Gerbolaamme siunaantui tänä kyseisenä vuonna yhteensä 6 poikuetta. Puoli vuotta meni ennenkö vuoden ensimmäinen poikue saatiin tähän maailmaan. Kokonaisuudessaan vuosi on ollut hyvin merkillinen, monia pariskuntia on asunut yhdessä tuloksetta(tällä hetkellä pakka on taas niin sekaisin, että tiedossa on paljon uusia totutuksia, kun on urosta siellä ja urosta täällä) ja kesän helteet tekivät porukasta vaan entistä laiskempaa, joten kesä meni tyystin syödessä ja auringossa loikoillessa. Vuoteen on mahtunut pari keskenmenoa, valeraskautta sekä kokemattomien, ensikertalaisten emojen toilailuja, minkä vuoksi koko poikue on saattanut menehtyä.

Muutamat näyttelyt ehdittiin koluamaan läpi ja toivottavasti ensi vuonna päästään useampiin tapahtumiin mukaan. Erityisen mieleenpainuva kokemus oli, kun toukokuussa lähdimme Hyvinkäälle asti kiikuttamaan sinisiä katselmukseen ja tästä(kaikesta jännityksestä ja odottelusta) seurasikin sitten se iloinen uutinen, että siniset pääsivät koe-standardiin 1.1.2015 ja nyt muunnokselle on olemassa oma rotumääritelmänsä. Ulkomainen tuomari palkitsi myös kyseisessä näyttelyssä kasvattini "Mamun"(black patched) sertillä! Upeaa! :D 
Arvostelu oli siinä mielin oikein mieluinen, koska se vastaa hyvin myös omaa näkemystäni kyseisestä eläimestä. Mielestäni tuomarin antamat kommentit(myös muiden eläinten kohdalla) olivat hyviä ja toi myös sen pointin esille, että kuviolliset pitäisi tuomaroida kuviollisina(keskittyä siis kuvioon) eikä keskittyä pelkästään perusväriin, koska kuvio totta kai aina vaalentaa sitä. Tässä sen taas huomaa, että tuomareissa on todellakin eroja.

Tosiaan tänä vuonna kaikki syntyneet poikueet olivat diluutti painotteisia, joten valitettavasti tämä vuosi on menty ilman lilac vauvoja(mitä nyt pari dilute lilacia pääsi putkahtamaan, mutta eiväthän ne todellakaan ole sama asia. :D). Poikasia syntyi näihin poikueisiin yhteensä 27 tupsua, joista tosin yksi poikanen menehtyi vähän reilu viikon ikäisenä ja toisessa poikueessa yksi hyvin pian syntymän jälkeen ja toinen parin päivän ikäisenä. Yhteensä siis 24 poikasta. Poikasista jäi kotiin 9 poikasta ja sijoituskoteihin muutti yhteensä 2 poikasta. Koska kolme viimeisintä poikuetta syntyivät joulukuussa melkein viikko toisensa perään, on gerbolassamme vielä monen monta pikku tupsua, jotka etsivät vielä sitä omaa lemmikkikotiaan ja sijoituskodeillekin löytyy yhä tarvetta. Uroksia syntyi 11 kpl ja naaraita 13 kpl (ikä yli 6vko:a). Värijakauma oli seuraava:

8 x Blue
3 x Dilute nutmeg
2 x Dilute slate
1 x Dilute silver nutmeg
2 x Dilute lilac
1 x Dilute rew
7 x Patched (6 kpl dilute nutmeg, 1kpl dilute slate)

Vuoden (2014) kolmas poikue

Vuoden 2014 kolmas poikueemme syntyi maanantaina 27. lokakuuta yhdistelmästä dilute slate x blue. Emän toinen poikue, joten uskoin ja luotin siihen, että kaikki menisi tälläkin kertaa yhtä mallikkaasti, mutta tosin toisin kävi. Tästä vielä lisää myöhemmin. Poikaset saivat nimensä Neon2 bändin biisien mukaan. 

Aikas hurjaa! Tämä oli jo 14.poikueeni diluuttien parissa. Alustavasti povasin, että poikueessa oli viisi urosta ja yksi naaras(vain yssi? whaaat..?), kolmessa eri värissä ja kyllähän nämä veikkaukset sitten lopulta paikkansa pitivätkin. :) Ensin oli haaveissa jättää tästä poikueesta yli puolet poikasista kotiin ihan vain väriä koskevista jalostussyistä, mutta jälleen kerran jouduin toteamaan, että gerbola on päässyt osittain taas täyttymään niillä vaihtoehto B gerbiileillä, eli ns.'väärän värisillä', mutta oikeilla resessiiveillä varustetuista eläimistä, joista en kyllä ala enää luopumaan.(olen siitä vähän hömppä kasvattajana, että en yleensä luovu eläimestä, vaikka se paljastuisi myöhemmin tarpeettomaksi kasvatukseen tms. Olen niitä ihmisiä, jotka ottavat jokaisen eläimen hartaan harkinnan päätteeksi ja kun se eläin on sitten meille asti päätynyt tai jäänyt, niin siitä ei lähdetä kovin äkkiä kyllä luopumaan)

Uros(d.rew), uros(d.lilac) ja ainokainen naaras(blue). :)

Päätin kuitenkin jättää yhden uroksen ja ainokaisen naaraan kotiin ja jotta tosiaan uroslaumat eivät alkaisi pursua ikkunoista ja ovista ulos, päätin muut kaksi potentiaalista poikaa sijoittaa. Toinen matkusti vanhaan(mutta niin arvokkaaseen <3) sijoituskotiin, jossa asuu jo ennestään entisiä ja nykyisiä sijottejani. Näin ollen yksinjääneen uroksenkin päivät saivat taas lisää aurinkoa pienen sinisen riiviön merkeissä. ;)

Pesueen valkoinen "myyrä" muutti jalostusoikeudella myydyn veljensä seuraksi samaan kotiin, jossa siitä tulikin sitten kerta heitolla kaksikon pomo. 
Harmaa tiitiäinen etsii yhteistä lemmikkikotia pesueen isän kanssa. Isä (s.4.6.) on ollut myynnissä jo tovin, mutta sille ei ole ollut aikaisemmin myydä kaveria meiltä ja näin ollen sen uuteen kotiin pääsy on lykkääntynyt aika lailla.

Koko komppania koolla.

Tosiaan harmikseni ehdin taas nuolaista ennenkö tipahtaa. Palaan siis takaisin siihen aikaan, kun tämän poikueen osalta kaikki ei mennytkään niin mallikkaasti, kuten olin kuvitellut.

 Poikasten elämä ja kehitys oli normaalia tasan siihen asti, kunnes emo alkoi vieroittaa muksuja. Kokenut emo alkoi jostain syystä tehdä tätä todella kovin ottein, johon alkoivat jo lauman muutkin naaraat puuttua. Tilanne alkoi kiristyä siihen pisteeseen, ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin siirtää poikaset isän huomaan. Naaraslaumassa tilanne on rauhoittunut ja elämä rullaa normaalisti. Kuusi poikasta on mielestäni suhteellisen iso poikue hoitaa, vaikka emolla olikin kaksi "apukättä" muksuja hoitamassa. Tahdon vain sanoa, että näitä sattuu ja vaikka pidänkin emon toimintatapaa kurjana, en silti ole katkera. Suhtautumiseni naaraaseen ei ole muuttunut. Se on ollut upea emo, jolla vain taisi tulla mitta täyteen tätä rulianssia. Kunpa nuo pienoiset vain osaisivatkin kertoa meille ihmisille, missä meni vikaan. Loppuiko emon voimat vai hermot vai mikä lie tuli.

Ankara maidosta vieroituis aiheutti poikasille totta kai ongelmia. Viikon mittainen ripuli rumba pisti koko porukan uupuneena maihin ja todella pelkäsinkin menettäväni koko poppoon. Isä hoiti ja pesi poikasia lempein ottein. Usean kerran päivässä sai pikkupyllyjä yrittää varovaisesti pestä(osalla peput olivat niin ärtyneet ja karvat sotkeutuneet kakalla pienessäkin ajassa, että perskarvat alkoivat irtoilla) ja otti todella aikansa saada masut takaisin kuntoon. Hyvä heinä, säännöllinen juottaminen, tasaisin väliajoin pesut, NutriPlussa sekä turvallisen isä gerbiilin läsnäolo ovat varmasti ne tekijät, jotka auttoivat poikasia tämän rankan koettelemuksen yli. Nykyisin muksut voivat hyvin, karvapeitteet ovat kokonaisuudessaan kasvaneet takaisin ja painoa on alkanut kertyä tasaiseen tahtiin.

Itselle tämä oli myös melko uuvuttava kokemus sinällään. (Mulla on ollut aikaisemmin tasan yksi ripulitapaus hoidettavana, aikuinen uros ja tästäkin on vierähtänyt aikaa jo miltei kahdeksan vuotta.) Eihän siinä mitään, jos olisi ollut päivät kotona ja näin, mutta minä tein poikasten hoidon ohella 11 tunnin työpäiviä joka arkipäivä. Toisin sanoen, jokainen tauko ja ruokatunti ajelin ees taas tekemään hoitotoimia, jos vain suinkin ehdin. Positiivisesti ajateltuna, onneksi tapanani on ollut saattaa yksi poikue kerrallaan tähän maailmaan, koska en olisi mitenkään kyennyt hoitaa tai huomioida toista poikuetta tässä ohella, kun on kuusi(Huom! KUUSI) vauvaa, jotka ovat kipeitä, hermostuneita ja tyyliin koko ajan yltä päältä kakassa.   

Vuoden toinen poikue

Beibi synnytti 30.9. onnistuneesti viisi poikasta. 

Kyseinen poikue oli gerbolamme toinen poikue tällen vuotta.

Poikasten alustavat värit ja sukupuolet on katsottuna ja näillä näkymin 

kotiin tulee jäämään kaksi poikasta sekä uros että naaras. 

Lopuille olen kaavaillut (2n & 1u) lemmikkikotia.

 Poikaset 1 vkoa 

Poikaset kuvassa 1vko. 

Poikueen suurin uros "Mega" on melkoisen kokoinen jässikkä!

 Poikaset 2 vkoa 

Maanantaina 13.10. löytyi vaalea poikavauva pesän ulkopuolelta poisnukkuneena (kuvassa keskimmäinen). Mitään päälle päin näkyvää 'vikaa' tai muuta sellaista ei ollut. Uros oli poikueen pienin ja nähtävästi tällä kertaa vain voimat loppuivat pienoiselta kesken. Hyvää matkaa paremmille purumaille rakas pikkumies. <3

Muu poikue vaikuttaa voivan hyvin. Ne ovat elinvoimaisia ja molemmat "emot"(= emä ja poikasten täti) hoitavat niitä yhdessä ja välillä myös vuorotellen. Emolta tulee todella hyvin maitoa ja sen ruokahalu sen kun vaan kasvaa kasvamistaan. Tänään vaihdoin kutterien tilalle Mörtti Röpö -kuivikkeet. Poikasten silmät eivät ole vielä auenneet, mutta jalat kantavat jo sen verran, että pikkuiset mönkivät ympäri terraariota uteliaasti tutkiskellen paikkoja. Enää ei maitobaarikaan pääse kauas karkuun. ;) Olin alun perin povannut tämän naarasvoittoiseksi poikueeksi, mutta saas nyt sitten nähdä. Muiden sukupuolet ovat pysyneet samoina, mitä viikko takaperin povasinkin, mutta yhden kohdalla olen edelleen epävarma, että onko kyseessä sittenkään naaras. Noh, aika näyttää.     

 Poikaset 3 vkoa 

Tässä muutama kuvatus "emoista" ja muksuista. :)

Beibi mamma on todellakin paikka paikoin välillä hyvinkin likainen otus. Poikasten käsitelyn ajaksi ovatkin "emot" päässeet aina erilliseen kuljetusboksiin hiekkakylvyille ja voi, kuinka ne ovatkin nauttineet! Tinan turkki on kuitenkin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin imettävän siskonsa. Naaraat ovat tosiaan valinneet takimmaisen nurkan vakituiseksi paikaksi maitobaarille. Siellä ne saavat olla hyvin turvassa ylimääräiseltä hälinältä ja katseilta. :) Kuvat ovat huonohkon laatuisia juuri sen vuoksi, että olen ottanut kuvat lasin läpi ja zoomannut kauempaa, jotta en turhaan häiriköisi gerbiiliperheen elämää. Muksuista ainakin "Mega" on sen jo tehnyt hyvin selväksi, että maitoa pitää saada silloin, kun maitoa pitää saada! Eikä silloin emän auta luikkia mihinkään, muuten seuraa järkyttävä huuto. ;)

Kuvissa näkyy poikasista kaiken kaikkiaan 3/4, koska emo imettää kerrallaan kahta muksua ja muut kaksi vilahtavat salaman nopeasti tädin hoiviin, masun alle piiloon ja lämpöiseen ottamaan nokkaunia. Yritin tänään kuvailla poikasia, kun ne leikkivät keskenään, mutta valitettavasti yksikään kuva ei onnistunut. Kaikki olivat joko todella sumeita tai sitten pahasti heilahtaneita, kun eivät nämä karvanopat meinaa pysyä sekuntiakaan paikoillaan, kun ovat hereillä. Saa nähdä montako viikkoa tämä niiden on/off -vaihe kestää. Ensi kerralla voisi kokeilla josko videokuvan ottaminen olisi näppärämpi vaihtoehto poikasajan tallentamiseen. Heh. 

Tällä viikolla poikaset ovat alkaneet maistelemaan jo kiinteää ruokaa ja eläinkaupasta hainkin lintupuolelta pussillisen hirssintärhkiä, jotta poikasilla olisi niin sanotusti jotain vähän helpompaa mutusteltavaa. Eli tarkoituksena on hieman madaltaa poikasten kynnystä toisenlaiseen ruokaan siirryttäessä. Heinää on myöskin imeskelty oikein porukalla. Juomapulloa on käyty myös jo vähän tutkiskelemassa ja seurattu vierestä, kun aikuiset sitä ovat käyttäneet. Yksi poikasista on yrittänyt 'leikkitapella' pullon suuttimen kanssa(sekä yrittänyt innostaa muita mukaan) ja olenkin välillä käynyt aina katsomassa, että miten se pullo siellä oikein jaksaa, kun välillä meno on todella riehakasta ja vesipisaroita lennellyt pitkin mäkiä. Pahvirullien päälle muksut eivät vielä juurikaan ymmärrä. Niistä on kiva sujahdella läpi ja hetken päästä porukka onkin ihan ihmeissään, että minne ne kivat putket oikein katosivat, kun aikuiset käy ne muutamassa minuutissa silppuamassa pois. :D      

 Poikaset 4 vkoa 

Megasta tulee (kuten olen alusta asti toitottanutkin) vielä jotain suurta ja komeaa. Hyvin paljon isäänsä tullut jäpikkä, jonka ulkonäkö ja rauhallinen olemus tuo mieleen ikäistään vanhemman gerbiilin.

Tiku osoittautui lopulta urokseksi. Tarkoituksena oli jättää poikueesta kotiin uros ja naaras, mutta valintaani en ole katunut. Tiku on vielä hirveän naarasmainen, mutta aika näyttää, millainen siitä lopulta kehittyy. Tiku vaikuttaa ainakin tässä vaiheessa vielä siltä, että se omaisi nätin tyypin ja piirteet. Luonteeltaan ja joiltain piirteiltään se on täysin Megan vastakohta. Kuvioltaan tämä poika ei ole kovinkaan häävi, mutta ei anneta pikkuseikkojen häiritä. ;)

Ja sitten meidän tytön tylleröiset. Kovin pörröisiä ja tyttömäisiä. Tämä tulee ihan ekana näistä mieleen. :D Sisua ja intoa tuntuu riittävän niin, että pojat saa miltei väistyä, kun tämä kaksikko pääsee leikin ja riehumisen makuun. Tästä piirteestä huolimatta tytöt antavat nätisti käsitellä ja kiroilutta käännellä. Ne tuovat hyvin vahvasti mieleen oman emonsa ja tätinsä nuorena. Toinen on dominoivampi ja toinen alistuvampi persoona. 

 Poikaset 5 vkoa 

Tältä sitten näyttävätkin meidän viisi viikkoiset Muse mukulat. :)

Mega, Tiku & tytöt. 

 Poikaset 6 vkoa 

Pikku prinsessat muuttivat Tina -tätinsä kera uuteen kotiin Kauhajoelle. :)
Mega ja Tiku asustavat tällä hetkellä kahdestaan, mutta jossain vaiheessa todennäköisesti muuttavat yhdessä tai erikseen uroslauman/laumojen jatkoksi. Odotan kovasti ja suurella innolla millaisen näyttely debyytin nämä pojat mahtavatkaann ensi vuonna tehdä. 

Uusi tulokas

Viikonloppuna saatiin uutta vahvistusta gerbolan remmiin. :)

Kyseessä on n.5kk ikäinen honey fox uros We'll be victorious "Victor".

No mitäs tämmöinen valkovatsaisten heimolainen nyt muutti yksivärisiä kasvattelevan talouteen? Heti Victorin nähdessäni tiesin, että kyllähän se mukaan lähtee, vaikkakin varmuuden vuoksi jätin asian vielä päiväksi harkintaan. Victor on luonteeltaan oikein mukava tapaus eikä sitä ole ulkonäölläkään pilattu. Heh. :) Olen viimeksi omistanut honarin (=Ruskan) vuonna 2006 ja sen jälkeen niitä ei ole tullut vastaan juuri ollenkaan, ihan muutamia on tullut nähtyä näyttelyissä. Lieneekö sitten, että moni kasvattaja on antanut periksi näiden jalostuksen suhteen(eläinten taikka jalostuskelpoisten yksilöiden vähyys?) vai onko hermot menneet siihen, että myös tätä kaunista väriä piinaavat nykyisin niin monet resessiivit? Ken tietää. Toivottavasti vielä joku vanha honari kasvattaja päättäisi aktivoitua kasvatuksen saralla taikka jostain tulisi uusi kasvattaja, joka lähtisi tätä kaunista väriä jälleen työstämään. :)

Kasvatukseni alkupuolella pohdin monesti mielessäni, että jos tässä joskus tulevaisuudessa tulisi toinenkin kasvatusväri kyseeseen saattaisi se suurella todennäköisyydellä olla argente tai sitten honey fox. Juttu jäi kuitenkin ajatustasolle ja myöhemmin jäin yksiväristen kanssa pörräämään, koska koin enemmän niiden olevan se mun juttu. 

Victorista vielä sen verran, että miehekkeeltä löytyy myös jälkeläisnäyttöä, kivan iso ja pyöreä pää sekä paksu häntä löytyi myös jälkeläisiltä ja genetiikasta tiedän sen verran, että isäntä on periyttänyt jälkikasvuunsa myös punasilmäisyyttä. Olkoon herra nyt sitten näyttelykaverina(pääasiassa pet luokkaan, vatsalinja on todella korkea ja kiemurteleva, mutta varmasti myös virallisissa tullaan pyörähtämään) ja talouden maskottina. Olen toki kaavaillut herralle jälkikasvua myös meille. Aika näyttää päädynkö toteuttamaan pähkäilemääni yhdistelmään vai en. Tällä hetkellä kuitenkin tärkeintä on, että Victor saa kaikessa rauhassa kotiutua ja tutustua uuteen, ehkä hieman vilkkaampaan ympäristöön. :)